-lehden haastatteleman tutkijan Aini Linjakummun mielestä vanhoillislestadiolaisten hoitokokousten anteeksipyyntöprosessi on yhä kesken. Hoitokokouksissa 1970-luvulla paikalliset yhteisöt ottivat puhutteluun liikkeen moraalikoodeista poikenneita jäseniään. Monet kokevat seurauksena olleen painostusta sekä lopulta liikkeestä erottamisia sekä eroja.
Vanhoillislestadiolaisten pää-äänenkannattajassa Päivämiehessä viime syksynä julkaistu hoitokokouksia pahoitellut kirjoitus ei Linjakummusta ollut anteeksipyyntö, vaan nimenomaan pahoittelu. Hän olisi halunnut esimerkiksi nähdä eritellymmin, ketkä toimivat väärin ja miten. Keskeisimmäksi ongelmakohdaksi Linjakumpu nostaa kuitenkin kysymyksen kuka kantaa vastuun väärinkäytöksistä.
Tutkijan mukaan vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kohdistuu juuri nyt melkoinen paine muun muassa naispappeuskäsityksen vuoksi. Kysymykset pakottavat hänen mukaansa itsetutkiskeluun.
– Liike on turbulensissa. Pahoittelu on yksi tapa hallita moninaista tilannetta, Linjakumpu sanoo Kirkko ja Kaupungille.
Anteeksipyyntöprosessia hidastaa tutkijan arvion mukaan liikkeessä vaikuttava ajatus sen erehtymättömyydestä. Linjakumpu ehdottaakin mahdolliseksi ratkaisutavaksi osapuolet kokoavaa puolueetonta ”totuuskomiteaa”.
Linjakumpu katsoo ”tuulisen ajan” liikkeessä jatkuvan. Kysymykset eivät ole haihtumassa, hän kuitenkin jaksaa uskoa mahdollisen anteeksipyynnön parantavan liikkeen sisäistä tulehtunutta tilannetta.
Lue koko juttu Kirkko ja kaupungista
Ilmoita asiavirheestä