Kolmisen vuotta sitten Kai Sadinmaan vuosia jatkunut konflikti luterilaisen kirkon ja sen hallintoelinten kanssa päättyi. Hänet erotettiin pappisvirasta. Samalla hän menetti ammattikristityn roolinsa eikä siis saanut palkkaa siitä että on kristityn ihanteiden mukainen. Kirkon silmissä Sadinmaa lakkasi olemasta kivi kengässä, hänestä tuli maallikko ja kirkon ulkopuolinen (joskin teologisesti koulutettu) yksityisajattelija.
Syistä pappisvirasta erottamiseen voi lue esimerkiksi täältä:
Kai Sadinmaa erotettiin pappisvirasta – ”Epäselväksi jää, haluaako hän pysyä kirkon tunnustuksessa
Sadinmaa erosi sittemmin itse myös kirkosta, mutta ei ole jäänyt nuolemaan haavojaan vaan jatkaa valitsemallaan draamallis-provokatiivisella tiellä. Hän on muun muassa pitänyt monologiesityksiä nimellä Kai Sadinmaan rippikoulu. Siinä hän kertoo sekä joviaalisti jutellen että pateettisesti paahtaen itsestään ja suhteestaan kirkkoon sekä kristillisestä teologiasta laajemminkin. Ainakin yksi nykyisistä piispoista on esityksen nähnyt.
Kävin katsomassa esityksen Helsingissä teatteri Avioimissa Ovissa. Paikalla oli 30-40 katsojaa, joista osa osallistui myös esityksen jälkeiseen keskustelutilanteeseen. Siitä päätellen Sadinmaan onnistui sanoittaa ajatuksia ja pohdintoja, joita monilla oli suhteessaan kristinuskoon.
Sen verran pappia Sadinmaassa vielä on jäljellä, että esityksen aikana paistettiin leipä ja se jaettiin yleisölle viinirypäleiden kera. Ehtoollisen kirkollisia asetussanoja ei käytetty. Jumalaa puhuteltiin esityksen lopussa feministiteologiseen ”sananvaihtokokeilun” avulla: Isä on Äiti, Poika on Ystävä ja Henki on Rakastaja.
Kokonaisuudessaan rippikoulutunti (esitys kesti reilun tunnin) oli yritys selittää ja tulkita perinteisimpiä kristillisiä käsityksiä ihmisestä ja Jumalasta uudella kielellä aikamme ihmisen todellisuudessa. Pyrkimys oli siis sama kuin mitä kirkossa harjoitetaan jatkuvasti eli hermeneutiikka – toki alati jännitteisessä suhteessa konservatiivien ja liberaalien välillä.
Sadinmaan oma erityisyys on avoin poliittisuus, muun muassa Orpon hallitukseen arvostelu ja nimittely. Sadinmaan ihanne on ruoskaa heilutteleva takkutukkainen Jeesus.
Sadinmaan rippikoulu on hyvällä tavalla rosoinen ja yksipuolinen. Suosittelen osallistumaan ja ravistautumaan.
P.S. Sadinmaan ehtoollisperformanssi toi mieleen oman teatterillisen performanssini 1980-luvulta. Tein silloin Ilves-Teatteriin esityksen, jossa näyttämöllä luettiin sanasta sanaan Ilmestyskirja ja esityksen aikana paistettiin pannukakku, jonka yleisö esityksen lopuksi söi.
