Rakkaus iloa luo
Lempeys rauhaa suo
Laupeus elämää edistää
Armaus ihmistä yhdistää
Rakkaus elämän voima on.
Rakastava mieli ja suloinen kieli, ne käsi kädessä käy. Rakkaus on elämän edellytys. Tarvitsemme huolenpitoa, ilman sitä emme saata elää. Lapsena on omat tarpeensa, aikuisena omansa. Kuitenkaan ilman rakkautta emme kestä. Rakkauden puute näivettää elämän, kutistaa sen ja lopulta rakkauden puute luo ympärilleen vihaa ja kuolemaa.
Olen erittäin kiitollinen siitä, että olen saanut rakkautta osakseni. Ihmiset ovat olleet ystävällisiä. Rukoukseni on, että myös itse oppisin välittämään toisista, rakkautta ja huolenpitoa antamaan, myönteisyyttä levittämään, apua suomaan, hyvyyttä esiin tuomaan.
Raamatun vanhin osa Toora eli Laki eli Viisi Mooseksen kirjaa olivat saaneet nykyisen muotonsa noin vuoteen 400 eKr. mennessä. Sen jälkeen syntyi uuttera työskentely sen tutkimisessa. Kaksi työtapaa täydensivät toisensa. Toisaalta etsittiin jokaisen yksityiskohdan mahdollisimman tarkkaa merkitystä. Tekstiä käytiin läpi kirjain kirjaimelta. Tähän pyrkimykseen viittaavat Jeesuksen sanat juutalaisen tekstin pienimmästä kirjaimesta:
Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain,
ei pieninkään piirto,
ennen kuin taivas ja maa katoavat,
ennen kuin kaikki on tapahtunut. Matt. 5:18.
Toisaalta etsittiin koko Pyhän tekstin keskeistä ajatusta. Haluttiin ymmärtää laajempia kokonaisuuksia, kaiken kattavaa yhteenvetoa tekstistä. Kaksi linjausta nousi esiin, toisaalta pidettiin totuutta kaiken mittana, toisaalta taas rakkautta pidettiin koko tuolloisen Raamatun kokoavana teemana. Tähän keskusteluun Vapahtajamme otti osaa sanoillaan:
Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi,
koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’
Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’
Näitä suurempaa käskyä ei ole.» Mark. 10:30-31.
Paavali seurasi Jeesuksen linjausta. Hänellekin rakkaus oli keskeisin yhteenveto koko Raamatun sanomasta. Tietomme on vajavaista. Erilaiset tämän elämän taidot ovat vajavaisia. Tekomme yksityiskohdat vaihtelevat tapaus tapaukselta. Mutta rakkaus on pysyvää, koska Jumala on rakkaus.
Pieni yksityiskohta Paavalin ihanasta rakkauden ylistyksestä: Hän sanoo, että kielillä puhuminen katoaa. Usein näkee mitä erilaisimpia tulkintoja tälle kohdalle. Paavalin näköala viittaa Kristuksen takaisin tuloon. Taivaassa jokainen ymmärtää toinen toistaan suoraan, välittömästi. Silloin ei kielilläpuhumista enää tarvita. Keskinäinen ymmärrys toimii rakkauden täyteytenä. Silloin Jumala saa kaiken kunnian. Silloin jokainen kieli pääsee jaloimpaan tehtäväänsä: Ylistää Jumalaa.
Sunnuntai 2.3.2025
Laskiaissunnuntai (Esto mihi)
Jumalan rakkauden uhritie
Toinen lukukappale eli epistola: 1. Kor. 13
Ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille, luvusta 13
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä
mutta minulta puuttuisi rakkaus,
olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja,
vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon
ja vaikka minulla olisi kaikki usko,
niin että voisin siirtää vuoria,
mutta minulta puuttuisi rakkaus,
en olisi mitään.
Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville
ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa
mutta minulta puuttuisi rakkaus,
en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä.
Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan,
ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo,
kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa.
Mutta profetoiminen vaikenee,
kielillä puhuminen lakkaa,
tieto käy turhaksi.
Tietämisemme on näet vajavaista
ja profetoimisemme on vajavaista,
mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi,
minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset.
Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.
Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta,
mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin.
Nyt tietoni on vielä vajavaista,
mutta kerran se on täydellistä,
niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus.
Mutta suurin niistä on rakkaus.
Laskiaissunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-2-3-2025/
Paavalin kirjoittama Rakkauden ylistys eli 1. Korinttolaiskirjeen luku 13 on luettavissa täältä. Panen viitteen käännöksiin suomeksi 2020 ja 1992, ruotsiksi 2000, vienankarjalaksi 2011 ja pohjoissaameksi 2019:
https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020,B2000,KR92,KAR11,Biibbal/1CO.13
Näin se on kuten, kirjoitit Matias että suurin niistä on rakkaus . Mitä vanhemmaksi ihminen elää sen enemmän rakkautta alkaa katsomaan armon kautta eli ansaitsematonta rakkautta minun osakseni ja lopulta rakkauden ylistys kertoo Kristuksesta aina enemmän ja enemmän . Rakkaus ei kulje kuitenkaan yksinään vaan sillä on aina totuus mukana . Ensin meille ilmoitetaan suuri rakkaus , mutta sitten saamme huomata että rakkautemme perusta on yksin Kristuksessa ja tarvitsemme anteeksiantoa aina uudestaan että saisimme olla olla osallisia rakkaudesta ja totuuden kautta tehdä meidät vapaiksi . Paljon on rakkautta yhdistetty ihmismielissä tunne- elämään , mutta raamattu kehottaa meitä rakastamaan teossa ja totuudessa eikä niinkään kielellä. Ihmeellistä onkin että emme tarvitse välttämättä sanoja anteeksiannossa tai rakkaudessa toisia kohtaan . Onkin paljon suurempaa osoittaa rakkautta niin että se näkyy tekoina , pieninä usein ja joskus isoina . Anteeksiannossa on kysymys sydämen nöyrtymisesestä ja usein sanoihimme liittyy helposti vaade toiselle , toisen syntien tunnustaminen tai oikeuden hakeminen ja olisi hyvä usein että vanha Aatami ei saisi ollenkaan puheenvuoroa , vaan vaikka halauksia ja kyyneleitä ennemmin molemminpuoleisena tietoisuutena missä on syntiemme sovitus.