Kävin kirkoissa. Harvakseltaan tulee käytyä, mutta kun käyn, pyrin ottamaan mukaan kynän ja muistikirjan. Kirjoitan ylös asioita, joita messun aikana tulee mieleen ja joista pappi puhuu. Olenko ylimielinen vai yli-innokas kirkkovieras? Tekeekö kirjoittaminen minusta vähemmän tarkkaavaisen vai onko kirjoittaminen meditaatiota?
Huomasin, että kynän pitäminen kädessä rauhoittaa. Se on kuin ruusukko.
Muun muassa tällaisia ajatuksia/huomiota kirjoitin 2.3. eli laskiaissunnuntaina Temppeliaukion kirkossa:
”Paasto on tekoja, ei syvää märehdintää mielen höyryissä.”
”Uskovaisten usko tapahtuu usein henkisen juustokuvin alla. Ja haju on sen mukainen.”
”Pitää nähdä vihjeet ja merkit myös siellä, missä niitä ei ole.”
”Ehtoollinen on salaisuus. Sen ymmärtää vain kokemalla ja antamalla ajatusten poukkoilla ja lipua. Läsnä on ainakin vahva yhteisöllisyys, jos ei muuta. Vain lapelle annettava ehtoollinen on täysin ymmärrettävä.”
Olli S.
”Kirjoitan ylös asioita, joita messun aikana tulee mieleen ja joista pappi puhuu.”
Juuri näin, on hyvä olla vahvat todisteet kun tekee ilmiantoja (ironia varoitus).
”Paasto on tekoja, ei syvää märehdintää mielen höyryissä.”
Miten nämä teot poikkeavat normaalista elämänmenosta muuten kuin eläinperäisestä ruuasta pidättäytymisenä?
Ovatko nuo syventämässä suhdetta Jumalaan tai kristillisen uskon perustaviin totuuksiin? Tarjotaano jotain ratkaisuja?
Ainakin auttavat keskittymään siihen mitä on menossa ja mistä puhutaan. Joka tapauksessa kuulija kuulee ja ymmärtää mitä haluaa, osaa, uskaltaa, tahtoo.
Eli ollaanko kuin savonmaalla: vastuu siirtyy kuulijalle.
”Kellä on korvat, se kuulkoon.” Totesi Mestarimme. Hän viittasi siiehen, että olisi jotain, jota kannattaa kuunnella. Toki hän myös visti, että olis syytä fundeerata – ei kuitenkaan ihan mitä tahansa.
Moista pienistä lauseista ei oiken paase jyvälle, haluttiinko jotain sanoa vai haluttiinkin vain kannustaa yhteiseen hämmennyksellisyyteen ja sen pohdintaan?
Pohdinta on toki hyödyksi, jos pohditaan oikeita asioita oikealla mielenlaadulla. Kuuluuko Mestarin ääni vai ihmisen ääni voimakkaampana?
Sinä olet ehkä innokkain tälle palstalle kirjoittavista, olet ollut jo pitkään. Mielipiteesi kuulostavat vankasti kristinuskon ja minun kirkkoni konservatiivista laitaa edustavien ääniltä.
Nyt haluaisinkin kysyä sinulta: 1) Miksi olet tämän palstan innokkain kirjoittaja? 2) Miksi et koskaan vastaa niihin kysymyksiin, joita sinulle esitetään, paitsi joillakin kiertolauseilla?
Seija hyvä,
Kuuluun toki ns. konservatiivisempaan siipeen, mutta toki ”konservatiivisuus” voidaan eri tavoin ymmärtää. Olen lähinnä arvokonservatiivisesti asioihin suhtautuva. En kuitenkaan koe sopivani johonkin tiettyyn ahtaaseen ”sabluunaan”. Varsinkin poliittiset kysymykset ovat moninaisia. Päämedioissa asiat tunnutaan esitettävän välillä turhan yksipuolisesta perspektiivista.
Miksi kirjoitan paljon, se Herra tietänee minua paremmin. Kaipaan muutakin kuin ”juupas – eipäs” -näkemyksiä, joita on aivan riittäsästi ellei liikaakin ajassamme. Saa sellaisiakin tietysti olla. Kaikkiin asioihin minulla ei ole ehdotonta kantay moniin asioihin liittyy paljonkin erilaisia lisänäkökohtia. ”Kyllä” tai ”ei” vastaukset eivät useinkaan kuvaa asenteitani riittävästi.
Uskovaisten usko. Islamistit leikkasivat Koillis-Kongossa kirkossa 70 kristityn päät. Jungefreiheit.de 3.3.