Nyt olemme Natossa ja kiedottuna kaikkiin lännen rihmastoihin, ei haittoja kai, näinhän kansa halusi Aja riento on tuonut mieleeni sökö-pelin eli avopokerin, joossa vain ensimmäinen kortti jaetaan kuva alaspäin. Pelaajat näkevät 4/5 toistensa sarjan. Se viimeinen on kuitenkin hyvin ratkaiseva. Joku voi nokittaa huonollakin pelillä, mutta sitä sanotaan bluffaamiseksi. Joskus se menee läpi, mutta ei aina. Joskus kauan sitten esitin jossain lehdessä mielipiteen, että liittoutumista voidaan harkita vain syvässä rauhantilassa, silloin ei kukaan koe sitä uhkana itselleen. Kun sitten tuli vaikeat ajat, sota Eurooppaan, niin ihmettelin miten auliisti Suomea sovitettiin Naton lippurivistöön.
Hämmästys oli jonkinasteinen, kun sanottiin, että Suomi vahvistaa Natoa huomattavasti? Minulle tämä seurapeli näyttäytyy suurena bluffina. Ukraina pyysi apua ja sitä auliisti luvattiin, mutta miten vaikeasti se lähti käyntiin ja miksi, koska varastot olivat kovin pienet. Oliko niin, että USA:n ydinsateenvarjon alla oli mukava kelliä. Kun Itäpuolella aletaan puhua ydinaseista mahdollisuutena kuin mistä tahansa pommeista, onkin hämmästys läsnä. Koko maailma on nyt valinkauhassa ja on vaikeaa ennustaa onko mikään entisellä paikallaan, kun valut ovat valmiit.
Sanassa sanotaan vapaasti muistellen: Jos ei Herra huonetta rakenna, turhaan rakentajat vaivaa näkevät. Jos ei Herra kaupunkia suojele, turhaan vartija valvoo! Nyt pitäisi miettiä miten kauaksi olemme loitonneet Herrasta ja palaako Hän vielä’ turvaksemme, jos alamme sitä rukoilla?
