Piispojen poliittisuus on iso kysymys ensisijaisesti kirkon hallintoaktiivien keskuudessa. Muualla yhteiskunnassa se ei ole enää niin merkittävä asia, sanoo Ilkan päätoimittaja Matti Kalliokoski. Poliittisuuden pelon taustalla on Kalliokosken mukaan suomalainen konsensuskulttuuri, jossa kirkko koetaan yhtenäisyyttä ylläpitävänä voimana.
– Yhteiskunta on pitkän ylipolitisoituneen kauden jälkeen edelleen vieraantunut politiikasta. Kirkko on hyvin epävarma omasta asemastaan ja pelkää kaikkia kysymyksiä, jotka synnyttävät jakolinjoja ihmisten välille.
– Erimielisyyttä aiheuttavat asiat koetaan yhteiskunnallisesti horjuttavina. Tämä liittyy osittain sotakokemuksiin. Jostain on jäänyt takaraivoon ajatus, että kaikki sisäisesti jakavat tekijät nähdään heikentävinä eikä osoituksina sitä, että maassa asuu erilaisia ihmisiä, Kalliokoski sanoo.
Kirkon ja sen työntekijöiden voimakkaasta poliittisesta aktiivisuudesta on Kalliokosken mukaan kulunut 60-70 vuotta ja traumaa on sulateltu siitä saakka.
– Aiemmin kirkko oli aivan keskeinen maallisen vallan käyttäjä ja paikallistasolla vallan ytimessä. Poliittisuudesta eroon kasvaminen ja sen uudelleen löytäminen on useamman sukupolven prosessi. Kyse on heiluriliikkeestä. Runsaat 100 vuotta sitten papisto oli sääty eli keskeinen valtiovallan käyttäjä. Senkin jälkeen aika moni piispoista on ollut kansanedustaja. Se oli sotiin saakka melkeinpä enemmän sääntö kuin poikkeus. Mikko Juvan jälkeen ei ole ollut taustaltaan puoluepoliittisesti aktiivista piispaa.
Kalliokosken mukaan kirkon työntekijöiden valta-asema on heikentynyt ja rooli yhteiskunnassa muuttunut. Vaikka politiikkaa vierastetaan, ei puoluepolitiikka hänen mukaansa tee ihmistä kykenemättömäksi muihin tehtäviin. Piispan puolueeseen kuuluminen olisi ongelma lähinnä, jos kanta tulee tietoon vasta valinnan jälkeen.
– Poliittisesta kannasta voi olla piispantyölle myös haittaa. Ongelma on kuitenkin enemmän puolueiden puolella. Puolueet eivät enää edusta tiettyjä yhteiskunnallisia näkemyksiä, vaan ne ovat sisäisesti jakautuneita asiakysymyksissä. On siksi yleensä luontevampaa, että kirkon työntekijä liikkuu kannanotoissaan asia- ja arvoakselilla eikä puolueakselilla koska ne ovat nykyään jo kaksi eri asiaa, Kalliokoski sanoo.
Lue myös: Apunen: Politiikkaa ei pidä naamioida epäpoliittiseen huolestumiseen
Ilmoita asiavirheestä