Täytyy taas pistää oma blogi, kun kommenttini häviävät.
Timo: ”Woke” jos sitä nyt tahtoo ideologiaksi kutsua sai siis alkunsa USAn värillisen väestön keskuudessa 1930-luvulla (https://en.wikipedia.org/wiki/Woke). Ja sen juuret ovat vielä syvemmällä Abraham Lincolnin (republikaani) presidentinvaalikampanjansa 1860.
Wikipediaa en arvosta kovinkaan korkealle tietolähteenä, mutta Merriam-Webster – sanakirja on kansainvälisesti luotettu tietolähde: https://www.merriam-webster.com/dictionary/woke .
Laittaisitko kiitos mielellään lähteesi noihin sos.dem. puolueesta tehtyihin mielipideanalyyseihin. Jäävät muuten vähän totuuspohjaa vaille.
Tämä puheenvuorojen jatkuva katoaminen ilman mitään selityksiä ja varsinaista logiikkaa on harmillista. Jos kommenttien poistamiselle on joku järkevä syy (puheenvuorot ovat jonkun mielestä asiattomia tai jokin tekoälyohjelma arvioi ne sopimattomiksi) olisi sopivaa, että asiasta edes informoitaisiin.
Huomasin yhtäkkiä, että monta päivää kadoksissa olleet kommenttini ja muutama muu olivatkin palanneet…
Marko S. ja muut,
Moderoin omat blogini. Poistan kommentit, jotka ovat täysin blogin sisällön ulkopuolelta. Ja tietysti ne kommentit, joista en pidä muista syistä kuten tyyli ja jankkaaminen.
Blogin kirjoittajalla on paitsi oikeus, myös ehkä velvollisuus moderoida, kukin omaan tyyliinsä. Ehkä voisi välillä kertoa syitä kommenttien poistoon. Harkitsen.
Marko. Tiedämmehän, että Digital Services Act (DSA) on merkkipaalu digitaalisen maailman sääntelyssä, tuoden mukanaan ennennäkemättömän tason läpinäkyvyyttä ja ……………………………..?
Se tutkimus taisi olla , joka koski vaaliehdokkaiden kantoja miten eri puolueissa oli muutos tapahtunut asian suhteen ja sosdemeillä se oli suurin . Muistaakseni juuri se 40 % sta 70% tiin. Ei minusta mikään uutinen . Ja eihän tuo ole yllätys että aate / ideologia joka nousee vauhdilla niin se myös vaimenee pikkuhiljaa .
En osaa sanoa woke historian juuriin kuin sen nousun vaikutukset on ollut nähtävissä viime vuosikymmenen aikana lähinnä , tarkastelen vain miten se vaikuttaa ihmisiin ja yhteiskuntaan . Yhteiskunta rauhan tae on että on lait kunnossa ja kansalaiset tyytyväisiä , eikä kansalaiset ole toistensa poliiseja . Vapaa yhteiskuntamalli sallii erilaisuutta ja se on suvaitsevaisuutta .
’Taisi olla’ ja ’muistaakseni’ eivät juuri vakuuta. Eteläisessä Afrikassa rotuerottelin aikana afrikkalaiskieliset uutistenlukijat jäivät kiinni, kun lisäsivät hallituksen värittämiin uutisiin omin päin ’kuulemma’-sanan.
Seija , miks tarvii niin tunteen omaisesti suhtautua toisten kirjoituksiin ? Jokaisella voi olla erilaisia näkökantoja ja ei nistä kannata loukkaantua . Eihän tämä ole paikka jossa yritetään saada toisia muuttamaan omia kantojaan . Tekstit rönsyilee mutta kuka sen rajan vetää tai minkälainen mielipide on tuomittava ? Blogisti tietysti voi päättää ja olis varmaan paikallaan blogistin huomauttaa asiasta , kenties ? Minä en poista kenenkään kommentteja , koska toisella on sananvapaus ja vaikka se on erilainen kun minun kantani niin siitä voi oppia jos malttaa jollakin ystävyydellä pyrkiä vaihtamaan ajatuksia . En usko että täällä kenelläkään on vihaa toista kohtaan vaikka joskus kierrokset kenties nousee .
Timo: Mitä tunteenomaista näet vastauksessani sinulle?
Selitin ihan tunnettuihin lähteisiin viitaten ”woke” -ajattelun alkuperän. Yhtään omaa ajatustani en edes tuonut esille.
Riitta Sistosen blogissa oli minusta perätöntä tietoa ”woke” -ajattelusta. Hän halusi mielestäni tulkita ”woken” aika uudeksi ilmiöksi. Ja siksi siis korjasin, että ajattelun juuret ovat 1800 -luvulta.
Pitäisikö kerran vuodessa blogistien tavata kasvotusten , vaikka käydä syömässä ? Voisi tulla ymmärtävää inhimmillisyyttä enemmän ja seuraava vuosi kirjoitellen voisi sujua rakentavassa hengessä
”Seuraava vuosi kirjoitellen voisi sujua rakentavassa hengessä.” Älä huolehdi muiden keskustelijoiden rakentavasta hengestä, Timo Gummerus. Opettele itse lukemaan muiden puheenvuoroja ja yritä ymmärtää, mitä he kirjoittavat.
Jokaisen meistä kannattaa varmaan ottaa ensin asioista selvää ja kommentoida vasta sitten. Minua kaduttaa, että kun omana opiskeluaikanani perustettiin ”naistutkimuksen opintokokonaisuus”, en ilmoittautunut edes peruskurssille. Homma kuulosti sen verran oudolta ja samalla oikeasti kiinnostavalta, mutta en ollut varma, olisinko miehenä edes saanut osallistua asianomaiseen opintokokonaisuuteen. Se taisi olla ensimmäisiä yhteiskuntatieteellisiä opintopaketteja aihepiiristä Suomessa.
Jos täällä sopii esittää rakentava ehdotus, niin näitä woke-, queer- ja muita vastaavia asioita kommentoivien kannattaisi hakeutua vaikkapa kesäyliopiston järjestämille johdantokursseille. Silloin voi muodostaa ihan omakohtaisen käsityksen siitä, mistä on kysymys. Vaikka itse en esimerkiksi ole innostunut monista teologian moderneista virtauksista, niiden näkemyksiin tutustuminen on ollut hyödyllistä. Se, joka pelkää oman uskonsa horjuvan siitä, että ottaa asioista selvää, voi vastapainona vaikkapa tuplata hartauselämänsä.
Seija R,
Siivosin kommentit, nyt taas näkyy (https://www.kotimaa.fi/blogit/maga-uskonnon-nousu/).
Aiheessa pysyminen olisi keskustelussa aika olennaista, moderoinnissa on aina oma vaivansa.
Jari: Kiitos että palautit sen.
Minulla ei ole harmainta hajua, miten oman blogin voi poistaa tai miten sitä ja keskustelua voi moderoida.
Jari: Osaat näköjään tosi hyvin hallinnoida omien blogiesi kommentointikenttiä.
En haluaisi paljonkaan poistaa omien blogieni kommentoinneista, mutta joku vinkki blogien hallintaan olisi tervetullut.
Viimeksi kaipasin apua oman blogini poistamiseen, koska joku poisti kaikki kommenttini henkilö x:n blogiin. Kirjoitin sitten kommentistani uuden blogin (kuten nytkin). Jos taas kommenttini ilmestyvät takaisin alkuperäiseen blogiin (kuten tapahtui edellisessä tapauksessa) niin tämäkin blogi on tarpeeton.
Ymmärrät ilmeisesti tästä IT-teknologiasta enemmän kuin tämä mummo. Laitapa joitakin ohjeita blogien hallintaan (ylläpito on liian kiireinen), niin olen hyvin kiitollinen.
On monia tälle palstalle kirjoittavia, joiden kanssa olen asioista eri mieltä. En silti poistaisi heidän kirjoituksiaan omista blogeistani, elleivät he sitten haluaisi kääntää keskustelun suuntaa aivan muihin asioihin kuin mitä alkuperäinen blogin aihe oli.
Sanot aivan oikein Jari: Asiassa pysyminen olisi keskustelussa olennaista.
Pari ohjetta.
(1) Kun olet valinnut ”Muokkaa” blogilistastasi, niin blogisi avautuu muokattavaksi.
Oikealta ”Blogit”-kohdasta voi valita ”Julkaistu”, ”Luonnos” jne. Valitse sopiva.
(2) Moderointi.
Katso blogiasi, kun olet kirjautunut sisään. Kunkin kommentin kirjoittajan nimen ja aikaleiman jälkeen lukee ”Muokata”. Kun painat tätä aukeaa kommentti. Asiattomat voi siirtää roskakoriin.
Jari: Kiitos neuvoistasi. Vielä yksi kysymys: Tässäkin omassa blogissanikin joku ilmoittaa minun kommenttini asiattomiksi. Onko blogistilla mahdollisuus selvittää, kuka näin tekee?
Blogin kirjoittajalla on täysi oikeus poistaa kommentteja mistä syystä tahansa. Ei tarvitse kertoa edes sitä, miksi on näin toiminut. Olisi ihan hyvä, jos voi silti sen kertoa, mikäli haluaa keskustelun jatkuvan. Kommenttien poistaminen on ainoa tapa jolla keskustelu voidaan pitää aisoissa. Ketään kun ei voi estää kommentoimasta. Jos tuo oikeus poistetaan, niin ei jää mitään keinoa keskustelun asiallisuuden ohjaamiseen.
Seija on ihan oikeassa siinä, ettei hän ole mitään tunteita välittänyt. Kone kun ei tunteita välitä. Kaikki tunteet syntyy vain lukijan omissa aivoissa.
Tunteet luovat aivoissa tulkinnan ja tulkita luo halun kommentointiin.
Kukaan ei voi oikeasti tietää, mitä tunteita kukin kirjoittaja on koneen ääressä tuntenut. Keskustelu kykenee oikeasti käsittelemään vain asioita. Vähä samaan tapaan kuin appivanhempien kannattaa pitää huoli siitä että nuoren parin kanssa keskustelaan vain asioista ja tunteet on jätettävä sivuun. Muuten syntyy niin kutsuttu anoppiongelma.
Samoin meidänkin on paras laittaa jäitä hattuun, kun herne menee omaan nenään ja muistaa että meissä heräävät tunteet ovat vain meidän tunteita.
Pekka P. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kirjoittaa voi monella tavalla. Etsiä vastakkainasetteluja, käyttää ivaa tai heittää syytöksiä. Sen sijaan voi etsiä sitä mikä yhdistää, olla käyttämättä ivallista kieltä ja syyttelemisen sijaan perustella rauhallisesti, miksi ajattelee tietyllä tavalla. Kone on ”tunteeton” mutta kyllä tekstin kirjoittajan tunnetila välittyy monella eri tavalla. Sananlasku neuvoo: ”Ajattele, mitä sanot ettet sano mitä ajattelet”. Tätä voi minusta soveltaa myös näihin keskusteluihin.
Totta. Monella asialla on kaksi puolta. Jos kirjoitan mielestäni vain mielestäni neutraalisti ja yleisluontoisesti, niin lukija saattaa tulkita sen henkilökohtaisena loukkauksena. Juuri siksi pyrin pysymään erossa ihmisten identiteettiä koskevista keskusteluista. En voi tietää lukijoitteni identiteettiä. Sama teksti joka toisen mielestä on vain asian asiaallista käsittelyä voikin toisen tunnekokemuksena olla verinen loukkaus.
Jos haluan että asiani käsitetään vain asian esiin tuomisena, niin minun tulisi pyrkiä kirjoittamaan se oikein ystävälliseen sävyyn. Tällöin lukija voi käsittää tekstini vain asian käsittelynä. Tämän kun jotkut ovat tajunneet, niin ovat lakanneet epäkohtien esiin nostamisesta. Asia tasolla ei siis voi vaikkapa kirkon epäkohtia nostaa esiin ilman että se koetaan tunnetasolla hyökkäyksenä itse kirkkoa vastaan.
Harvoin jos koskaan kukaan kirkontyöntekijä on nostanut esiin kirkon epäkohtia, Asioita olisi paljon ja asiantuntemus on juuri siellä niissä työntekijöissä, joiden on paras vaieta. Monet ongelmat on sellaisia, jotka ovat kaikkien tiedossa, mutta kukaan ei niitä nosta esiin.
Pekka P. Totta turiset 🙂 Mutta nämä ”kirkon ongelmat” voidaan määritellä kovin monella eri tavalla ja niitä on myös eri tasoisia. Mutta en oikein usko, että kovin moni meistä työntekijöistä kokee kirkon ongelmien ottamisen esille minään henkilökohtaisena loukkauksena.
Meihin pappeihin kohdistuu valtava määrä keskenään ristiriitaisia odotuksia työkavereiden, seurakuntalaisten, luottamushenkilöiden ja tuomiokapitulienkin taholta. Siitä tulee joskus riittämättömyyden tuntu. Silloin mikä tahansa sinänsä hyväkin asia voi tuntua ihan vain ylimääräisenä vaatimuksena.