Olin 1990-luvun alussa kirkkoneuvoston jäsenenä esittämässä kotiseurakuntaani viestinnän virkaa ja häntä tukevaa toimielintä. Kun esittelin asiaa kirkkoneuvostossa, jäi mieleeni puheenjohtajan kysymys, ”mihin sellaista erityistä tiedottamista tarvitaan seurakunnassa”.
Vastausta tuohon olen yrittänyt siitä lähtien antaa. Argumentteja löytyy koko ajan lisää.
Isoissa seurakunnissa oli ollut jo kauan tiedottajia, pienemmissä tehtävää hoitivat kirkkoherra tai muut papit.
Viestintä on jo pitkään ollut tärkeä tehtävä ja työmuoto seurakunnassa. Aluksi sitä kutsuttiin tiedottamiseksi ja tarkoitus oli vain kutsua seurakuntalaisia kirkkoon ja muihin tilaisuuksiin. Nyt sillä on paljon laajempi tehtävä.
Kirkon viestintäpäiviä on vietetty vuosittain 1980-luvulta lähtien. Minäkin olen ollut mukana 90-luvulta. Osallistujamäärä on siitä moninkertaistunut, mikä kertoo viestinnän aseman muuttumisesta seurakunnissa ja kirkossa.

****

Kaikki viestivät on vanha hokema, joka on totta. Myös kaikki luottamushenkilöt viestivät. Meillekin perustettiin viestijän virka ja toinenkin. Alusta lähtien heidän tukenaan on ollut myös jokin luottamushenkilöryhmä.
Luottamushenkilöt ovat ikään kuin tuntosarvia seurakuntalaisten keskuudessa. He välittävät tietoa molempiin suuntiin. Viestinnän haaste on, miten saadaan yhteys ihmisiin, meihin niin monenlaisiin.
Viestintä ei ole vain julistamista seurakunnasta jäseniin päin, vaan monipuolista vuorovaikutusta. Kuunnellaan myös seurakuntalaisia ja ei-jäseniäkin.

****

Parikymmentä vuotta sitten olin kirkko verkossa -kurssilla. Sieltä jäi mieleeni ennustus, että pian kirkko tulee taskuun. Ja nythän niin on ollut totta jo monta vuotta. Kirkkoon ja seurakuntalaisiin pidetään yhteyttä verkossa ja erityisesti mobiilisti puhelimen välityksellä.
Aikoinaan pohdittiin, voiko verkon välityksellä syntyä samanlaisia yhteisöjä kuin läsnä olemalla. Mobiili on myös poistanut maantieteelliset rajat toiminnalta.
Sosiaalisen mediaan panostetaan nyt joka puolella, kunnissa, yrityksissä, myös kirkossa, mutta aina pitää muistaa, että sillä ei tavoita kaikkia. Tutkimme alkuvuodesta, mistä paikkakuntalaiset saavat tietonsa seurakunnasta.
Paikallislehti on palvellut pitkään tapahtumaviestinnässä, mutta nyt se on jäänyt kustannusten vuoksi pois. Lisäsimme oman lehden ilmestymiskertoja.
Verkkosivut olivat kyselyn mukaan tärkeämpi kuin some. Toisaalta nettisivujakin luetaan puhelimella. Seurakuntalehti oli kuitenkin somea ja kotisivuja tärkeämpi tiedon lähde. Ennakkokäsitys oli ehkä päinvastoin. On käytettävä monia kanavia.
Sosiaalinen media on nimensä mukaisesti vuorovaikutukseen perustuva media. Vaarana on, että sekin jää yksipuoliseksi työntekijöiden viestittämiseksi seurakuntalaisille. Pitäisi saada aikaan vuoropuhelua ja myös kuunnella seurakuntalaisia.
Saatetaan ajatella, että somen tehtävä on edistää kirkon asiaa, kun pitäisi edistää ihmisten asioita ja vastata ihmisten kysymyksiin. Ihmiset ja monenkeskinen viestintä rakentavat yhteisöä.

****

Luottamushenkilöt olemme yleensä seurakuntalaisten vanhempaa joukkoa. Joskus saattaa olla vaikeuksia kuunnella nuoria ja puhumme mieluummin keskenämme. Mm. siksi, ”koska meillä on tietoa” eli tiedämme, miten ennen on ollut. Kuitenkin nuoret edustavat tulevaisuutta! Pelkäämmekö kohdata tulevaisuutta jo nyt?
Ajattelen, että seurakunnan viestintä toimii ikään kuin virkaorganisaation ja seurakuntalaisten välimaastossa. Viestintä ei saisi olla kuin viranomainen. Se on otettava huomioon myös käytettävää kieltä valittaessa.

****

Seurakuntiakin on erilaisia, on siis muitakin kuin ev.lut. kirkon seurakuntia. Sain äskettäin kutsun ”Jeesuksen kuoleman muistojuhlaan”. Järjestäjäksi ilmoitettiin ”Nurmijärven seurakunta”, jonka niminen on myös kotiseurakuntani. Paikka oli kuitenkin eri kuin mihin olin tottunut. Kutsussa oli allekirjoituksena ”JW.org”. Kyse oli siis Jehovan todistajien seurakunnasta. Kuinka moni tietää tuon lyhennyksen taustan?
Seurakunta käyttävät monet muutkin uskonnolliset yhteisöt kuin oma ev.lut. seurakuntamme. Pitäisikö siis aina lisätä tuo ev.lut.