Eero Huovinen pohtii Teologisessa Aikakauskirjassa (6/2011) ekumenian edistymistä. Hän esittää arvioitaan samalla kun hän käy läpi Luterilaisen maailmanliiton perustaman Strasbourgin ekumeenisen instituutin historiaa ja toimintaa.
Huovisen mukaan viime vuosina kirkkojen väliset erot ja vastakkainasettelut näyttävät korostuneen. Kirkot nostavat omaa profiiliaan ja jopa toisten epäonnistumisista muistutetaan. Tämä ei ole vain kirkkojen välistä vaan myös niiden sisäistä kehitystä. Mikä lääkkeeksi? Huovinen lähestyy kysymystä monesta näkökulmasta:
Hänen mukaansa ekumeeninen toiminta ei voi edistyä, ellei kiinnitetä huomiota myös kirkkojen välisiin opillisiin eroihin. Erot ovat sivuuttamaton realiteetti. ”Kristillisten kirkkojen historia on kautta vuosisatojen ollut erojen korostamisen traagista historiaa.” Kirkkojen eroja ei voi myöskään sivuuttaa, koska ”aito pyrkimys toimia kirkon ykseyden saavuttamiseksi edellyttää olemassaolevien teologisten erojen huolellista analyysiä”.
Huovinen kuitenkin muistuttaa, että vaikka kirkkojen väliset erot otetaan todesta, ensisijaista ekumeenisen toiminnan päämääränä on kirkon näkyvä ykseys. Hän painottaa, ettei tämä tavoite saa jäädä juhlalliseksi periaatelausumaksi. Tavoite on erityisen tärkeä juuri silloin, kun kirkkojen väliset erot näyttävät sovittamattomilta. ”Ykseyden luonteeseen kuuluu, että sen eteen tulee esteitä ja vaikeuksia”, Huovinen muotoilee.
Hän nostaa esiin viime vuosien eroja korostavalle kehitykselle konkreettisia vastalääkkeitä. Hän antaa vastauksensa kysymysten muodossa. ”Voisivatko kaikki ekumeeniset puheenvuorot sisältää muistutuksen siitä, mikä kirkkoja yhdistää? Olisiko yhä uudelleen syytä korostaa kiitollisuutta siitä, mitä puolen vuosisadan aikana on saavutettu? Voisiko ykköstehtäväksi asettaa yhteisten juurien vahvistamisen? Olisiko mahdollista tietoisesti välttää sellaisia sanoja, jotka asettavat esteitä tiellä kohti näkyvää ykseyttä?”
”Eroja ei voi sivuuttaa, mutta ne on suhteutettava siihen, mikä kirkkoja jo yhdistää”, emerituspiispa summaa.
Ilmoita asiavirheestä