Hanna Salomäki kirjoittaa Helsingin Sanomien pääkirjoitusosaston Vieraskynässä 15.6., että ”Herätysliikkeet tulee pitää kirkon yhteydessä”. Hän sanoo, että taloudellisilla painostuksella ei voi ohjata liikkeiden ideologiaa toivottuun suuntaan.
Herätysliikkeillä on suuri vaikutus suomalaisessa yhteiskunnassa. Salomäen tutkimuksen mukaan joka kymmenes suomalainen katsoo kuuluvansa johonkin herätysliikkeeseen. Kirkossa kävijöistä joka toinen kuuluu herätysliikkeisiin.
Homokysymys ja naispappeus ovat jakaneet kirkon kenttää, ja jakolinjat menevät usein herätysliikkeiden tai kristillisten järjestöjen mukaan. Kiistat ovat myös lohkoneet itse herätysliikkeitä uusiin osiin.
Jotkut seurakunnat ovat muutaman vuoden ajan lakkauttaneet avustuksiaan liikkeiltä, jotka eivät hyväksy naispappeutta eivätkä toimi kirkon järjestyksen mukaan.
Uusi erotteleva tekijä on suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Asiaa kiihdytti keväällä eräiden herätysliikkeiden nuorten Älä alistu! -videokampanja. Se nosti näiden liikkeiden toiminnan kriittiseen tarkasteluun kirkon sisällä, Salomäki toteaa.
Tämän vuoksi erityisesti suurissa seurakuntayhtymissä on vaadittu lakkauttamaan kampanjaa tukevien järjestöjen lähetysmäärärahat ja kolehtituet, joissakin seurakunnissa näin on tehtykin.
Salomäki kritisoi tätä toimintaa.
”Kirkon asiakirjoissa korostetaan omantunnonvapautta suhteessa homoseksuaalisuuteen, mutta herätysliikkeille tätä vapautta ei haluttaisi suoda. Ovatko liikkeet kirkon käenpoika, josta tulisi hankkiutua eroon? ”, hän pohtii.
Salomäen tutkimus osoittaa, että herätysliikkeisiin kuuluvat ovat seurakuntien aktiivisimpia jäseniä.
”Kirkon toimintaan osallistui siis eniten juuri niiden liikkeiden väki, joita on viime aikoina uhattu kolehtiboikotilla ja määrärahojen jäädyttämisellä.”
”Herätysliikkeiden kannattajat ovat nimenomaan niitä ihmisiä, jotka vielä täyttävät tyhjeneviä kirkonpenkkejä. Heistäkö kirkon halutaan hankkiutuvan eroon? Harva kansanliike tai poliittinen puolue pyrkii eroon aktiivisimmasta väestään” hän kirjoittaa.
Miten kirkon pitäisiä toimia?
Salomäki pyrkii hahmottamaan kirkon ratkaisuja tässä tilanteessa.
”Miten ’moniääninen kirkko’ kohtaa ne jäsenensä, jotka eivät lämpene kirkollisille uudistuksille? Yksi vaihtoehto on kaupallinen logiikka: liikkeiden toimintaan pyritään vaikuttamaan taloudellisilla pakotteilla. Niiden toivotaan muuttavan ideologiaansa eurojen voimalla.
”Herätysliikkeissä moraalinormeja perustellaan auktoriteettina pidetyllä Raamatulla. Raha tuskin muuttaa liikkeiden opetusta. Kirkko on kautta historian suitsinut liikkeitä, mutta ulkoapäin tuleva vastustus on usein vain vahvistanut niitä.”
”Toisessa vaihtoehdossa kirkko myöntää sen, että kirkossa on nyt ja tulevaisuudessa eri katsantoja edustavia jäseniä, ja sallii sekä uudistajien että traditionalistien rinnakkaisen toiminnan kirkossa. Liitoksissaan repeilevässä kirkossa tämä lienee varteenotettava vaihtoehto”, Salomäki kirjoittaa.
Lue Salomäen kirjoitus
Helsingin Sanomista