Sunnuntai on pääsiäisen oktaavi

Lapset yhteisessä juhlassa kertovat että sanoma ylösnousseesta Jeesuksesta on vietävä kaikkeen maailmaan.

Matti Revon juhlakirja

Piispa Matti Repo täytti 60 vuotta 7.3.2019. Paljon onnea ja Jumalan siunausta hänelle!
Juhlapäivän kunniaksi on kirjoitettu kirja:
Yksi, pyhä, yhteinen. Apostolinen todistus muuttuvassa maailmassa.
Siinä on monta mielenkiintoista artikkelia. Kirjoittajakunta on pätevää ja he osaavat asiansa.

Kirjan sisällöstä otan esille Jari Jolkkosen tekstin Ilman sunnuntaita emme voi elää. Sunnuntai ja jumalanpalvelus kristillisen elämän keskuksena. Siinä hän käsittelee sunnuntaita ja messua Raamatun ajoilta nykyajan yhteiskunnan tilanteeseen saakka. Hän painottaa että sunnuntailla on merkitystä myös nykyajan ihmiselle.

Sunnuntain vietto alkoi jo apostolien aikana. Vanhan kirkon aikana sen viettäminen oli tärkeää, toisinaan myös hengenvaarallista. Rooman keisari Diocletianus antoi 24.2.303 jKr. ediktin, jolla hän määräsi kristittyjen pyhät kirjoitukset ja jumalanpalveluspaikat tuhottaviksi. Hän myös kielsi sunnuntaina tapahtuvan messun viettämisen.

Jari Jolkkonen kertoo tapauksen pohjoisafrikkalaisessa Abitinian provinssissa. Piispa Fundanus taipui painostukseen, mutta seurakunta kuitenkin jatkoi messun viettoa pappi Saturniuksen johdolla. Valtiollinen poliisi pidätti sekä papin että joukon seurakuntalaisia. Kuulustelut pidettiin Karthagossa. Kun kysyttiin miksi he uhmaavat keisarin käskyä, niin Emeritus-niminen seurakuntalainen vastasi:
”Ilman sunnuntaita emme voi elää.”
Kuulustelun jälkeen 49 kristittyä surmattiin, koska he olivat rikkoneet keisarin kieltoa.
Onneksi tilanne muuttui. Vuonna 321 keisari Konstantinus Suuri julisti sunnuntain yleiseksi vapaapäiväksi.

Messussa ylösnoussut Jeesus on läsnä

Musiikissa oktaavi on sama sävel asteikkoa ylempänä tai alempana. Viikonpäivissä jokainen sunnuntai on paasiäisen oktaavi. Ylösnousemuksen todellisuus kohdataan jokaisessa messussa.

Jeesus nousi kuolleista sunnuntaina. Hän ilmestyi opetuslapsilleen sunnuntaina, kun sittemmin Intian apostolina vaikuttanut Tuomas ei ollut paikalla. Tuomas ei kuitenkaan jäänyt vähemmälle, ilman Jeesuksen kohtaamista. Kun oppilaat seuraavana sunnuntaina olivat kokoontuneet pyhään liturgiaan, niin silloin Tuomaskin sai kohdata ylösnousseen Vapahtajamme ja tunnustaa hänet Herrakseen ja Jumalakseen.

Sama sunnuntain liturgian todellisuus on meidänkin aikanamme todellisuutta. Mekin saamme kohdata ylösnousseen Herramme jokaisessa messussa. Hän on kaiken keskus. Uskontunnustuksessa me tunnustamme, että hän joka nousi kuolleista pääsiäisenä, elää ja vaikuttaa. Ehtoollisessa hän ojentaa meille ruumiinsa ja verensä leivässä ja viinissä ja me saamme Tuomaan kanssa tunnustaa rakkaan Jeesuksemme Herraksemme ja Jumalaksemme.

Messua voimme viettää miten usein tahansa ja elämän todellisuus on sama. Kristus on läsnä. Hän on ylösnoussut. Hän elää ja vaikuttaa keskellämme. Raamatussa ei kielletä ehtoollisen säännöllistä viettoa. Pyhässä kirjassa ei sanota: ” Niin harvoin kuin te siitä juotte,—” vaan siinä sanotaan: ”Niin usein kuin te siitä juotte,tehkää se minun muistokseni.”

Sunnuntai 21.04.2019
Pääsiäispäivä
Kristus on ylösnoussut!
1. lukukappale: Hoos. 6:1-3

Sisällöllisesti pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla. Laajassa mielessä pääsiäisen viettoon kuuluu kolme merkittävää päivää: Kiirastorstai ehtoollisen asettamisen päivänä, pitkäperjantai Jeesuksen kuolinpäivänä ja pääsiäinen ylösnousemuksen päivänä. Kaikki nämä kuuluvat sisällöllisesti yhteen meidän pelastuksemme näkökulmasta.

Golgatan ristillä Jeesus sovitti koko maailman. Hän otti kantaakseen kaikkien ihmisten synnit, erotuksetta kaikkien.

Ylösnousemuksellaan hän toi esiin valtaisan voittosanoman. Kuolema on nielty ja voitto on saatu. Jeesus elää ja me elämme hänen kanssaan, hänen seurassaan.

Ja kaiken tämän Jeesuksen tekemän voittoisan pelastustyön me vastaanotamme Herran pyhässä ehtoollisessa. Pyhässä messussa hän, Ylösnoussut, on läsnä ja jakaa meille iankaikkien elämän lahjan.

Pääsiäisen profetia

Pääsiäisen profetian on kirjoittanut profeetta Hoosea syyro-efraimilaiseen sotaan liittyen (734-732 eKr).
Se sisältyy erittäin taidokkaasti laadittuun valtaisaan runoon Hoos. 5:8-6:6.
Siinä käsitellään tuon sodan aikaisten kokemusten valossa sitä, miten Jumala toimii kaiken keskellä. Kansa on kovia kokenut, kansana se on kuoleman kielissä. Tuossakin Jumala on läsnä. Keskellä epätoivoa ja kuoleman sanomaa kaikuu tulevaisuuden ja toivon sana.

Runon ilmaisukeinot laajentavat näköalaa niin, että se viittaa yli tuon hetkisen tilanteen eteen päin. Näin Hoosean tekstistä on muodostunut ennustus Jeesuksen ylösnousemuksesta. Jeesus kuoli ja haudattiin. Kahden päivän perästä kolmantena päivänä hän nousi kuolleista. Hän joka oli, nyt on ja tulee ikuisesti olemaan, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, teki kaiken tämän meidän vuoksemme, meidän autuutemme tähden.

Tulkaa, palatkaamme Herran luo!
Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa,
hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat.
Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät,
kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös,
ja niin me saamme elää ja palvella häntä.

Elämän vesi

Syyrian autiomaan lähistöllä vesi on todella arvokasta. Kuivina kausina maa tulee kulottuneen harmaaksi. Elämä kituu, kaikki näyttää autiolta ja tyhjältä.

Kun sitten sadekausi tulee, pilvet tulevat paikalle ja alkavat tihkua pisaroita ja vähitellen saapuvat rankkasateet, niin elämä virkoaa, kuolleelta vaikuttaa luonto herää ja kaikkialla vihreä kasvillisuus ja valtaisa kukkaisloisto täyttää tienoot.

Eipä siis ihme että jo Raamatun luomiskertomuksessa Pyhän Hengen luomistyö kuvataan nimenomaan veden keralla tekemiseksi. Samaten ihmiskunnan uudelleen luomisessa, uudestisyntymässä, Jumala itse pelastaa meidät elämään kasteen veden välityksellä. Tämä kasteen pyhä pesu antaa meille uudestisyntymän ja Pyhän Hengen uudistuksen.

Eipä ihme, että myös Hoosean profeetallisessa runossa vesi on elämän annon väline. Jumala itse toimii ja uudistaa kaiken. Ylösnousemus ja elämän herääminen taivaalta tihkuvien pisaroiden välityksellä on Jumalan oma työ uuden tulevaisuuden ja toivon antamisessa.

Ottakaamme opiksemme,
pyrkikäämme tuntemaan Herra!
Hän tulee, se on varmaa
kuin aamun koitto.
Hän tulee kuin sade,
kuin kevätsade, joka kastelee maan.

* * *
Yksi, pyhä, yhteinen. Apostolinen todistus muuttuvassa maailmassa.
Piispa Matti Repo 60 vuotta.
Toimittanut Tomi Karttunen. Kansi Marjaana Virta.
www.kirjapaja.fi. ISBN 978-952-354-010-1.