Heinäkuisen pääkirjoituksen 25.7.2019 mukaan Mari Teinilä kirjoittaa: ettei lasten kärsimystä voida pitkittää al-Holin leirillä Syyriassa.
Niin, ei pidäkään. Mutta nyt ajatellaan puhtaasti omista länsimaalaisesta näkökulmasta. Jos äiti on suomalainen, lapsikin on suomalainen. Heidät on tuotava kristillisten arvojen mukaan takaisin Suomeen.
Entä islamin näkökulmasta? Se ei oikein olekaan yksinkertainen. Lapsen kansallisuus menee islamissa isän mukaan. Lapsi on sen maan kansalainen kuin hänen isänsäkin on. Kaksi vuotta sitten kirkkoni keräsi palestiinalaispakolaisille rahaa luultavammin Jordaniassa olevan pakolaisleirille. He ovat asunnet leirillä 20 vuotta saamatta sen maan kansalaisoikeuksia tai muutakaan oikeuksia. Kesti kaksi vuotta ymmärtääkseen syyn.
Muslimimaat eivät tunne kansalaisuuksien vaihtamista tai kansalaisoikeuksien antamista ei-kansalaisille. Jos vaikka suomalainen nainen menee muslimimiehensä unelmien perässä miehen kotimaahan, tämä ei ikinä tule saamaan kansallisuutta, vaikka asuisi miten kauan tahansa miehen maassa ja lapset ovat miehen kotimaan kansalaisia, asuvat he sitten missä tahansa muslimimaassa, vaikka asuisivat lasten äidin kotimaassa. Se antaa vallan kohdella vierasmaalaisia kuin näkymätöntä ja varsinkin naisia, jos tämä pyrkii elämään toisessa maassa. Lännessä ei tarvitse asua kauankaan kun on kansalaisuus taskussa.
Mitä jos me jätämme naiset Syyriaan? He tulisivat olemaan siellä niin kauan kunnes pääsisivät kotimaahan jollain tavoin. Onhan heillä vain Suomen kansalaisuus. Ja jos noudatetaan muslimimaiden käytäntöä, lapset palautettaisi isänsä kotimaahan. Tämä näkökulma on muslimimaiden näkökulmasta.
Suomalainen mies kääntyessä islamiin ei ikinä saa kansalaisuutta puhuttamattakaan nainen, jos he muuttavat muslimimaahan. Ainoastaan silloin, jos he luovat uuden kalifin uuden lipun alle.
Monet ovat ihmetelleet, miksi muslimimaa ei ota vastaan helpolla pakolaisia, syy on tämä. Muunmaalainen ei tule ikinä saamaan kansalaisuutta, eikä hänen lapsensa, jos mies on toisesta maasta. On helpompi tulla länteen, jossa kansalaisuus on helppoa saada kuin asua ikänsä ei-kansalaisena toisessa muslimimaassa, jossa oikeus tue ihmistä tapahtuessa jotain.
