Jotta ymmärtäisi Intiaa, on ymmärrettävä valon ja pimeyden välinen taistelu. Intiassa on Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva Taj Mahal, mutta siellä on myös katulapsia, joilla ei ole tulevaisuutta. Intiassa tehdään vapaamielisiä Bollywood-elokuvia, mutta siellä toimii myös äärihindulainen liike RSS. Intian suurissa kaupungeissa pidetään avoimesti kristillisiä jumalanpalveluksia, mutta maaseudulla väkijoukot ahdistelevat uskovien pieniä kokouksia. Intiassa on sekä onnekkaita ihmisiä että kurjia.
”… niin kauan kun yhteiskunnan tukehtuminen on mahdollista jossain päin maailmaa; toisin sanoen ja laajemmin katsoen: niin kauan kun maan päällä on tietämättömyyttä ja kurjuutta, niin kauan eivät Les Misérablesin tapaiset kirjat ole hyödyttömiä.”
(katkelma Victor Hugon kirjoittamasta esipuheesta romaaniin Les Misérables – Kurjat)
Intiassa asuu 1,4 miljardia ihmistä joista kristittyjä hieman yli 65 milj. eli vajaat viisi prosenttia väestöstä. Monet heistä elävät suhteellisen turvallisesti kaupunkialueilla tai maan koillisosassa, jossa kristinusko on valtauskonto. Monet eivät edes tiedä, että heidän maassaan vainotaan joitain ihmisryhmiä. Silti viidakoissa, vuorilla ja kylissä kristityt kohtaavat syrjintää ja väkivaltaa. Heitä kielletään juomasta vettä kylän kaivosta, heitä häädetään kodeistaan, lyödään, raiskataan ja joskus jopa tapetaan siksi, että he uskovat Jeesuksen.
HALVEKSITUT
Kyläläiset ajoivat takaa 22-vuotiasta Bahiaa. Kun he saivat hänet kiinni, he hakkasivat hänet. Bahia suojeli Raamattua ruumillaan ja haavoista valui verta sen sivuille.
”Miksi hakkaatte minua?” hän huusi juuri ennen kuin menetti tajuntansa.
”Olet kristitty! Sinun täytyy lähteä!” Sitten he ottivat Raamatun ja tuhosivat sen.
Bahian hakkaaminen oli vain yksi vainoteko pitkään jatkuneissa kristittyjen vainoissa. Bahia selvisi hyökkäyksestä ja nyt hän opiskelee raamattukoulussa ja palaa eräänä päivänä kylään – pystypäin.
Bahia OD-tiimiläisen halauksessa.
MINULLA ON UNELMA
Vikas on 34-vuotias intialainen pastori. Hän tuli uskoon, kun kristityt rukoilivat hänen puolestaan ja hän parani vakavasta sairaudesta.
Lähes kaikilla hinduilla, joista tulee Kristuksen seuraajia, on kokemus omasta tai rakkaan läheisen paranemisesta. Herra näyttää voimansa maassa, joka on täynnä epäjumalien palvontaa, mustaa magiaa ja okkultisia menoja.
”Ajattelin aina, että elämäni tulee olemaan lyhyt”, Vikas sanoo. ”Mutta kun kuulin kirkossa lauluja, kuolemanpelkoni hävisi.”
Vikas antoi elämänsä Herralle ja joutui vainotuksi. Häntä uhkailtiin ja hänet karkotettiin kylästä. Siitä huolimatta hänestä tuli pastori ja nyt hän johtaa pientä kotikirkkoa.
Kyläläiset ilmiantoivat Vikasin poliisille, ja hänet pidätettiin. Open Doorsin paikalliset kumppanit antoivat Vikasille lainopillista apua, jotta hän pääsisi vapaaksi takuita vastaan.
Tosiasia on, että vaino on aina läsnä Vikasin elämässä. Silti Vikasilla on unelma tulevaisuudesta, jossa rakkaus peittää vainon. ”Unelmoin Intiasta, jossa jokainen ihminen kuuluu Jumalalle.”
Vikas unelmoi Intiasta, jossa jokainen ihminen kuuluu Jumalalle.
LINNA PILVISSÄ
Epätoivo on kärsimystä ilman toivoa. Heti järkyttävän tapahtuman jälkeen traumatisoitunut ihminen yrittää järjellä ymmärtää, mitä heille on tapahtunut. Moni juuttuu tähän kysymykseen pitkäksi aikaa. Kuinka vasta 12-vuotias voisi nähdä vainoissa mitään järkeä?
Jeesus paransi Sareen korvasairaudesta ja hän kuuli ensimmäistä kertaa vuosiin. Paraneminen oli niin voimakas kokemus, ettei hänellä ollut muuta mahdollisuutta kuin jättää hindulaisuus ja seurata Jeesusta. Hänen vanhempansa olivat asiasta eri mieltä, sillä he pelkäsivät kyläläisen reaktiota.
Sareen isä ja veli hakkasivat häntä, mutta hän kävi edelleen kirkossa. Sitten he heittivät hänet ulos kodista. Nyt Sareen elää setänsä luona, mutta kaipaa kovasti vanhempiaan.
Sareen tietä, että Jumala on hänen kanssaan.
”Hän on sanonut, ettei Hän koskaan jätä eikä hylkää meitä.”
Joskus halaus on ainoa tapa auttaa. Saree nauttii OD:n työntekijän lämpimästä halauksesta.
JÄIN OMILLENI
“Me haemme hänet takaisin.” Tämä oli miesten viimeinen lause, ennen kuin he työnsivät Kirtin sisälle kotiinsa ja lukitsivat oven ulkopuolelta. He olivat vieneet Kirtin aviomiehen, ja yhtäkkiä Kirti oli omillaan.
Vasta tuntien päästä toiset kristityt kuulivat Kirtin huudon ja vapauttivat hänet. He etsivät Kirtin miestä ja kulkivat kylästä kylään. Kuuden päivän kuluttua Kirti kuuli, että sieppaajat olivat tuoneet miehen takaisin kotikylään. ”He halusivat kostaa, koska minä olin niin järkkymätön uskossani”, Kirti sanoi.
Kirti näki puolisonsa matkan päästä, mutta mies ei huomannut häntä.
”Hän käyttäytyi kuin muukalainen, aivan kuin hän ei tuntisi ketään. Sieppaajat olivat kaapanneet toisenkin miehen, mutta eivät tappaneet häntä, koska hän oli hindu. Minun mieheni oli uskova ja siksi he tappoivat hänet. Seisoin matkan päässä enkä voinut kuin rukoilla: Herra, tapahtukoon sinun tahtosi.”
Kirtin mies vietiin pois näkyvistä ja kuristettiin kuoliaaksi.
Kirti on nyt nuori leski. Hänen lapsensa ovat kristillisessä majatalossa ja hänen miehensä on Herran kanssa. Kirti on omillaan. ”Mutta en ole yksin”, hän sanoo. ”Kaikissa koettelemuksissani Jumala auttaa minua. Hän täyttää kaikki tarpeeni.”
Kirti: ”Kaikissa koettelemuksissani Jumala auttaa minua.”
KUULETKO IHMISTEN LAULAVAN?
Neelesh ei uskaltanut kertoa tyttärelleen, että hänen 7-vuotias veljensä tapettiin uskonsa tähden. ”Koulussa pojat hakkasivat häntä. Kun ehdin paikalle, oli jo liian myöhäistä. Hän kuoli käsivarsilleni.”
Neeleshin tytär Kamini oli tuolloin 12-vuotias.
”Aina kun tulin kotiin sisäoppilaitoksesta, he sanoivat, että veljellä on ylimääräisiä oppitunteja, eikä hän siksi ole kotona. Vasta kuukausia myöhemmin kuulin, mitä todella oli tapahtunut. Olin hyvin järkyttynyt. Kyselin isältäni, miksi haluamme olla kristittyjä, kun ihmiset vihaavat meitä niin paljon. Isä vastasi, että Jeesus on elävä Jumala, emme voi jättää häntä.”
Neelesh ei uskonut itsekään omia sanojaan. Hän joi vaimonsa kanssa rankasti, mutta mikään alkoholimäärä ei voinut pestä tuskaa pois.
”Yhtenä päivänä tulin kotiin juovuksissa. Vanha pastorini näki minut ja kysyi: Neelesh, haluatko nähdä poikasi sitten kun kuolet?”
Yhtäkkiä Neeleshistä tuntui, kuin hän kuulisi poikansa laulavan taivaassa.
”Poikani oli aina niin iloinen ja lauloi mielellään virsiä. Tajusin, että poikani on nyt taivaassa. Jos ikinä haluaisin tavata hänet uudelleen, en saisi hylätä Jeesusta.”
Neelesh ja hänen tyttärensä Kamini olivat hukkua suruunsa.
Bahia, Vikas, Saree, Kirti, Neelesh, Kamini ja muut vainotut Intian kristityt eivät koskaan ole lukeneet Victor Hugon Kurjat-romaania tai katsoneet siitä tehtyä elokuvaa. Mutta he tuntevat Jeesuksen, Hänen parantavan voimansa, Hänen huolenpitonsa ja Hänen anteeksiantonsa. Kaikesta kokemastaan pahasta huolimatta he eivät ole kurjia – he ovat onnekkaita.
He tietävät, että kun rakastaa toista ihmistä, näkee Jumalan kasvot.
Huomautus: Kaikki nimet on muutettu henkilöiden suojelemiseksi.
© 2019 Open Doors
