Viesti tavoitti ja palautti muistiin joitakin aikoja viime vuosituhannen lopulta. Olin eläköitynyt ja etsin mielekästä sisältöä ajankäytölle. Luonnolliseksi suunnaksi osoittautui näkövammaistyö Varsinais-Suomessa. Toimittelin siellä toimistolla pieniä aputehtäviä. Sain silloin luvan osallistua nettikeskusteluihin rajoitetusti, koska olen näkevä. Hannes Tiiraa en koskaan tavannut henkilökohtaisesti, mutta uskoon liittyvistä kysymyksistä keskustelimme paljonkin. Aluksi suhteemme oli kankeaa, mutta lopulta löysimme armollisen Vapahtajan avuksemme ja siltä ajalta lämpimät muistot. Samalla tulee mieleen, että suru-uutiset olivat tavallista yleisempiä olihan sairaista ja kärsivistä ihmisistä kyse, sairaudet hyydyttivät voimat. Myös muistan lukijapariani, jonka kanssa vuodet luimme Turkulaista nauhalle palveluna jäsenistölle. Hänkin sai kutsun pois vuoden sisällä siitä, kun sairaus todettiin. Tuulta siipien alle Hannes rauha muistollesi!
