”Totisesti, ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.” (Matt 18).
Mikkelin päivän evankeliumi kosketti minua Porvoon Tuomiokirkossa viime sunnuntaina. Evankeliumikirja tuotiin kulkueessa keskikäytävälle. Pieni poika piteli avointa kirjaa samalla kun tuomiorovasti Mats Lindgård oli polvistuneena kirjan edessä ja luki evankeliumin. Sama pieni poika luki messun aluksi tiivistyksen Mikkelinpäivän aiheesta.
Kyse oli Porvoon hiippakunnan uuden piispan Bo-Göran Åstrandin vihkimessusta. BeeGee saarnassaan keskusteli pienen tytön kanssa enkeleistä. Lapset myös avustivat ehtoollisen jaossa.
Lasten tämän kaltainen rooli messussa nousee Jeesuksen sanoista evankeliumissa. Jeesus asetti opetuslasten keskelle lapsen ja sanoi: ”Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ei ota minua, vaan sen joka on minut lähettänyt.” (Mark 9:37).
Ruotsalainen piispa Fredrik Modéus on ottanut Jeesuksen sanat lapsista tosissaan, kun hän on lähtenyt uudistamaan jumalanpalvelusta. Tästä uudistusliikkeestä on ollut hyviä kokemuksia myös Suomessa, esimerkiksi Haapajärven seurakunnassa. Jumalanpalvelusta toteuttavissa vapaaehtoisten ryhmissä on aina mukana myös lapsia. Aktiivisuus jumalanpalveluksissa on lisääntynyt.
_ _ _
”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” (Mark 10:14-15).
Tämä evankeliumin kohta lienee tunnetuin Jeesuksen sanoista, jotka koskevat lapsia. Se luetaan aina kasteen yhteydessä. Yhä harvemman lapsen sallitaan tulla Jeesuksen luo, kun kastettujen osuus syntyneistä on laskenut esimerkiksi pääkaupunkiseudulla paikoin alle puoleen. Sillä on merkitystä näille lapsille itselleen, mutta myös kirkon tulevaisuudelle.
_ _ _
Jeesuksen sanat ovat ajankohtaisia myös siksi, että syntyvyys Suomessa on romahtanut ennusteita alemmalle tasolle. Lasten ei ole sallittu tulla.
Asiantuntijan mukaan kyse on historiallisesta käänteestä, joka uhkaa yhteiskunnan elinvoimaa (HS 1.10.). Tulevaisuudessa on liian vähän työikäisiä tekemään töitä sekä maksamaan veroja ja eläkemaksuja. Yhteiskunnan maksuttomat palvelut rapautuvat ja tilalle tulee jokaisen vastuu itsestä. Ei ole vaikeaa nähdä, että hyvinvointierot korostuvat. Ennen hyvinvointiyhteiskunnan nousua 1970-luvulta lähtien perhe, suku, muu lähiyhteisö ja seurakunta ottivat vastuuta apua tarvitsevista. Missä määrin nämä avun lähteet ovat voimissaan vielä vuonna 2050 tai 2070?
_ _ _
Minulla on tapana esittää kastepuheessa kysymys, miksi Jeesus asettaa lapsen uskon esikuvaksi?
Pieni lapsi odottaa saavansa vanhemmiltaan kaiken sen, mitä elääkseen tarvitsee: rakkauden, ruoan, lämmön, vaatteet, kodin suojan. Vanhemmat taas haluavat rakkaudessaan varmistaa, että lapsi saa kasvaa ja elää turvassa.
Tätä samaa lapsen luottamusta heijastelee ihmisen suhde Jumalaan. Jeesus asettaa lapsen uskon esikuvaksi, jotta me aikuisetkin ottaisimme nöyrinä ja luottavina vastaan Jumalalta kaiken sen hyvän, mitä hän rakkaudessaan tarjoaa.
Ihmisen ylpeys haluaa kuitenkin olla riippumaton Jumalasta ja pärjätä omillaan – saada vielä enemmän, kuin Jumala ehkä voisi antaa. Siksi ihminen kamppailee jatkuvasti irti Jumalan asettamista rajoista ja haluaa itse asettua hallitsemaan maailmaa.
Paholainen vei ihmisen korkealle vuorelle ja näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Siitä lähtien ihminen on ollut polvillaan Maailman ruhtinaan edessä.
_ _ _
Mielessäni on parin viikon takainen kuva lapsen ja aikuisen kohtaamisesta – ruotsalaisen koulutyttö Greta Thunbergin tuima katse, kun Yhdysvaltain presidentti kulkee hänen ohitseen.
Viime sunnuntain evankeliumi päättyy Jeesuksen sanoihin: ”Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”
Lapset ja nuoret ovat nähnee kirkkaasti, kenen edessä aikuiset polvistut. Lasten tulevaisuudesta huolehtiminen on jäänyt taka-alalle kun maailman päättäjien ja bisneksen päähuomio on ollut rikkauksien kartuttamisessa. Samalla elämän tulevaisuus on yhä enemmän uhattuna. Se on saanut lapset ja nuoret osoittamaan mieltään.
_ _ _
Hamelnin kaupunkia vaivasi hirveä rottavitsaus. Rotat järsivät rakennukset, sotkivat elintarvikkeet ja tartuttivat sairauksia. Eräs pillipiipari kulki ohitse. Hän kuuli kaupungin ongelmasta ja lupasi ratkaista sen. Hintana oli pussillinen kultaa. Kaupungin isät lupasivat mielihyvin maksaa sovitun hinnan. ”Katsokaakin, että pysytte lupauksessanne. Minun vallassani on nimittäni muutakin kuin karkottaa rottia.”
Pillipiipari asettui kadun kulmaan, laittoi pillin huulilleen ja alkoi soittaa. Rotat tulvivat rakennusten kellareista, tunkioista sekä viemäreistä ja lähtivät seuraamaan soittavaa pillipiiparia. Tämä johdatti rotat jokeen, eikä niitä sen kommin nähty.
Pillipiipari meni kaupungin isien luo hakemaan palkkiotaan, mutta nämä nauroivat niskakekkanaurua: ”Maksaisimmeko sinulle lurituksistasi? Painu hiiteen!”
Pillipiipari otti huilunsa, katsoi itsetyytyväisiä miehiä kulmiensa alta, asetti huilun huulilleen ja puhalsi toisen sävelmän. Lapset tulvivat kodeista, kouluista ja leikkikentiltä kadulle pillipiiparin luo. Lapset lähtivät seuraamaan huilun soittoa pois kaupungista, vaikka vanhemmat kuinka yrittivät estellä. Eikä kaupungissa ollut sen jälkeen enää lapsia
_ _ _
Vanha satu tuntuu nyt ajankohtaiselta. Kirkko on huolehtinut vuosisatoja suomalaisen yhteiskunnan noususta kristillisen sanoman, jumalanpalvelusten, kasteiden, Raamatun, yliopiston, kirjakielen, kansanopetuksen, arvokasvatuksen, terveydenhoidon ja sosiaalisen työn kautta. Nyt se tuntuu unohtuvan tai muuttuvan peräti kielletyksi asiaksi. Siksipä on pillin sävelkin vaihtunut.
Lapsisyntyvyys ei ole mikään ongelma. Ongelma on suomalaisten epäluulo kaikkia ei-suomalaisia kohtaan. Varsinkin jos vieraita tulee jostakin eksoottisesta maasta jossa ei paljoa hiihdellä. Sitä paitsi, ilmaston muutokset luovat tsunamimaisen pakolaistulvan Eurooppaan ja tarpeeksi moni valuu aina Suomeen asti hoitamaan vanhuksia ja vaihtamaan vaippoja sairaalassa.
Suomen maaseutu om autioitumassa vaarantaen ruokaviljelyn. Muutama miljoona maatalouuta osaava pakolainen olisi hyvin tervetullutta. Kyllä ne sitten kielenkin oppivat niin kuin siirtolaiset kautta aikojenovat tehneet, jopa suomalaiset jotka ovat muuttaneet ulkomaille.
Kirkollisissa piireissä , ainakin virallisissa yhteyksissä, idealisoidaan ja infantilisoidaan lapsia. Olemme kaikki olleet lapsia ,joten he eivät ole mikään uutuus ja useimmat meistä muistavat oikein hyvin millaista se oli olla lapsi.
Se tärkein lapsi, nykyisten omiemme jälkeen , os se lapsi joka itse olimme ja jolta jäi moni asia kesken kun piti mennä kouluun ja tulla nopeasti aikuisten kaltaiseksi.
Normaalivanhemmille lapset ovat itsestään selvästi elämän tarkoituksen antajia ja rakkauden kohteita. Kun lapsi rakastaa takaisin niin onni on taivaallinen.
Lastenlapset ovat odottamaton boonus ja kivoja koska heidän kansaan saa olla sopivan lapsellinen ilman että niitä tarvitsee kasvattaa.
Kiitos Markku osuvista kommenteista. Puolestani kommentoin joitakin niistä.
Matala syntyvyys ei olisi ongelma, jos väestön ikärakenne saadaan oikaistua maahanmuutolla. Usein jaksetaan laittaa tähän laatumääre ”työperäinen”.
Suomeen on varmasti tulijoita vaikka kuinka. Matala koulutustaso tai kulttuuriset erot voivat hidastaa työelämään siirtymistä. Joistakin maista tulleiden muuttajien työllisyysaste voi jäädä vuosikymmeniksi keskimääräistä selvästi matalammaksi, mikä aiheuttaisi yhteisten menojen kasvua verotulojen lisäyksen sijasta. Silti kannatan työperäistä maahanmuuttoa, kunhan tarjonta vastaa työvoiman kysyntää.
On totta, että Suomen maaseutu on autioitumassa ja siitä voi koitua haittaa riittävälle ravinnon tuotannolle. Toteat, että ”muutama miljoona maataloutta osaava pakolainen olisi hyvin tervetullut”. Tähän väitteeseen liitän useita kysymysmerkkejä. Ensinnäkin näyttää siltä, että pakolaiset suuntaavat nyt etelän kasvukeskuksiin. Ei näytä siltä, että he olisivat ensi sijassa kiinnostuneita maataloudesta.
Toiseksi nykyiset noin 30 000 maatilaa tuskin kykenevät tai haluavat työllistää ja asuttaa muutamaa miljoonaa pakolaista. Silloin kyseeseen tulisi laaja maareformi, viljelykelpoisen maan jakaminen hehtaarin parin paloina pakolaisille. Silloin kyse olisi lähinnä kotitarveviljelystä. Tätä kokeiltiin jo 1940-50 -luvuilla pika-asutustilallisten kohdalla. Siitä ei tullut pysyvää leipäpuuta. Raskaat savimaat ja pohjoiset luonnonolot vaativat toisenlaista viljelytekniikkaa ja kalustoa kuin lämpimissä maissa. Sitä paitsi olemassa olevat maatilat eivät varmaankaan halua vapaaehtoisesti tulla pilkottaviksi.
Toteat että ”Kirkollisissa piireissä , ainakin virallisissa yhteyksissä, idealisoidaan ja infantilisoidaan lapsia.” Se on varmaankin totta. Lapsen näkemisellä tai maailman katsomisella välillä lasten silmin on mielestäni kuitenkin muutakin kuin infantilisoivaa merkitystä. Lapsuus tarvitsee suojelua ja kasvurauhaa. Lapset tarvitsevat näkymiä turvalliseen tulevaisuuteen. Jos nämä puuttuvat, on lasten kasvu vaarassa häiriintyä. Erilaisten mielenterveyden häiriöiden lisääntyminen lienee tästä osoitus.
Dostojevskin Karamazovin veljeksissä pienen pojan kärsimys ja kuolema avaavat Ivanille elämän uudella tavalla. Siihen palataan useasti toteamuksella ”muista lasta”.
Repliikkini taustalla on tietenkin ilmastokriisin sosiaaliset seuraukset. Toistaiseksi voimme ohjailla ja valita tänne ammattitaitoisia maahanmuuttajia. Mutta on vain ajan kysymys siitä kun ilmastokriisin seurauksena Eurooppaan tule pyrkimään miljoonia ilmastopakolaisia ilman että sitä voidaan estää muuten kun sotilaallisin keinoin ja sitäkin vain jonkun vuoden.
Todennäköisesti Suomi ja pohjoismaat ovat mitä otollisimpia viljelymaita pitkälle pohjoiseen. Tästä seuraa uuden viljelymaan raivaamista ja jonkun on pidettävä niistä huolta. Parimiljoonaa pakolaista Suomeen tuntuu tietenkin hurjalta mutta ei millään lailla mahdottomalta. Esimerkiksi Ruotsissa asuu jo lähes kaksi miljoonaa siirtolaistaustaista henkilö ( niistä on pulimiljoonaa suomalaisia).
Aivan lähitulevaisuudessa on uhkana se että Turkin Erdoğan on uhannut laskea kolmemiljoonaa Syyrian pakolaista Eurooppaan jollei Eurooppa tee niinkuin hän tahtoo.
Markku on uutiset lukenut ja lukemansa ymmärtänyt.
Ruotsin kaksimiljoonainen siirtolaistaustaisten ihmisten joukko vastaa viidennestä Ruotsin asukaskuvusta ja se on tullut maahan viimeisen 50 vuoden aikana. Jos Suomeen tulisi Markun esittämä 3 miljoonan siirtolaisen joukko – joka vastaa puolta Suomen väestöstä – -sanokaamme viiden vuoden aikana, on selvää, että nykyinen demokraattinen yhteiskunta olisi kovilla. Todennäköisesti voimassa olisivat poikkeustilalait ja yksilöiden vapauksia olisi rajoitettu.
Suomi ei olisi tilanteessa silloin yksin, vaan Eurooppaan olisi tullut ainakin 100 miljoonaa pakolaista. Turkin toimet tällä hetkellä Syyriassa eivät lupaa hyvää, mutta edes Erdogan ei saa tuota määrää pakolaisia Eurooppaan. Sen taustalla olisi massiivinen luonnonkatastrofi tai laajamittainen sota. Yhteiskunta olisi Suomessakin varmasti toisen näköinen kuin haavekuva monikulttuurisesta onnelasta. Kyse olisi silloin kaikkien hengissä selviämistaistelusta.