Saarna 8.12.2019

Saarna​ Kirkkonummen Pyhän Mikaelin kirkossa 8.12.2019x

Aikuisena joulun odotukseeni on kuulunut itse koottu joulukalenteri. Toisinaan unohdan avata joulukalenterin ja kerralla saan popsia useamman päivän suklaat. Toisin oli lapsena. Minulle ostettiin aina joulukuun lähestyessä marketista perinteinen suklaajoulukalenteri. Olin kuitenkin malttamaton ja nyt aikuisena voin tunnustaa, että harva kalenteri säilyi jouluaattoon asti. Usein jo joulukuun ensimmäisten päivien kohdalla hiivin omaan huoneeseeni ja salaa söin kaikki suklaat kalenterista. Vasta aikuisena olen onnistunut siinä, etten enää etuajassa kiirehdi joulukalenteria läpi. Toisinaan tämä lapsuuden ja nuoruuden joulumuisto nolottaa minua, mutta samalla tuossa malttamattomuudessa on jotain hyvin inhimillistä.​​x

Odottaminen ei ole meille ihmisille aina helppoa, siitä myös päivän evankeliumi meitä muistuttaa. Päivän evankeliumissa Jeesus kehotti meitä valvomaan eli odottamaan kärsivällisesti. Jeesus viittasi tässä aikaan, jolloin hän palaa aikojen lopulla. Jeesuksen kehotukset ovat usein yksinkertaisia, mutta meille ihmisille vaikeita toteuttaa. ​Lapsista aika tuntuu usein pitkältä ja aikuisen itsessään tunnistaa siitä, että aika tuntuu kuluvan meistä liiankin nopeasti ja tahti tuntuu vuosi vuodelta kiihtyvän. Vastahan oli juhannus ja nyt jo joulu on ovella. Mihin nämä vuodet ja vuosikymmenet ovat hujahtaneet ja missä välissä suvun lapset ovat kasvaneet niin nopeasti? Ajan kiihtyvästä kulumisesta huolimatta lasten tavoin myös meille aikuisille odotus tuntuu usein pitkältä.​x

​Jeesus kehotti meitä valvomaan ja odottamaan kärsivällisesti. Ehkä voisi ajatella, että Jeesuksen kehotus valvomiseen tarkoitti erityisesti sitä, että pitäisimme sisimpämme hereillä. Että jo tässä hetkessä pysähtyisimme miettimään oman elämämme päättymistä ja lopun aikoja, vaikka emme niiden ajankohtaa tiedä. Itseltään voi pysähtyä kysymään, elänkö elämääni niin, että elämän päättyessä voisin katsoa taakseni hyvillä mielin? Olenko elämän iloissa osannut kokea kiitollisuutta kaikesta siitä hyvästä, mitä Jumala on minulle antanut? Olenko elämän suruissa osannut turvautua Jumalan puoleen ja rukoilla Häntä hädän hetkellä? Kysymys elämän rajallisuudesta ja lopun ajoista ei ole odottamassa jossain kaukana, vaan se on läsnä myös tässä ja nyt.​x

Jeesuksen kehotusta kärsivälliseen odottamiseen koetellaan moneen otteeseen elämän aikana. Uskon, että jokaisella meistä on elämässä ollut aikoja, jolloin olemme odottaneet hartaasti jonkin asian selviämistä. Ehkä olemme odottaneet tietoa omasta tai läheisen sairaudesta, työpaikan saamisesta tai vaikean elämäntilanteen helpottamisesta. Ehkä olemme odottaneet sen selviämistä, kuinka ihmissuhteiden kipujen kanssa lopulta käy. Odottaessa aika tuntuu pitkältä ja ainakin itsestä tuntuu, että kirpaisevinta odottamisessa on epävarmuus. Emme tiedä, miten meille tärkeässä asiassa tulee käymään. Emme tiedä, saammeko lääkärin vastaanotolta, läheisen suusta ja puhelimen päästä hyviä uutisia. Vai käykö sittenkin niin, että odotetut uutiset ovatkin synkkiä ja tuntuvat vievän tulevaisuudelta toivon? Elämää voi värittää syvä pelko siitä, että joudumme luopumaan läheisistämme, terveydestämme tai arkisista asioista ympärillämme. Yhdessä pienessä hetkessä terveys, ihmissuhde tai läheisen elämä voi olla poissa. Tämä elämän epävarmuus on yksi raastavimpia asioita, mitä kuka tahansa meistä voi kohdata. On yksi ihmiselämän kipuja käsittää, että elämän epävarmuus on minun ulottumattomissani enkä voi sille mitään.​​x

Epävarmuuden ja kipeältäkin tuntuvan odotuksen keskellä voimme silti rukoilla ja kääntyä Jumalan puoleen. Vuosia sitten elin hyvin raskaassa elämäntilanteessa ja muistan, kuinka hätäisenä rukoilin Jumalaa. Rukous ei katsonut kelloa, vaan rukoilin keskellä yötä herätessäni, aamulla ensimmäiseksi, monta kertaa pitkin päivää ja illalla viimeiseksi. Jossain vaiheessa huomasin rukoukseni sävyn muuttuneen toiseksi. En enää rukoillut Jumalalta, että odottamani asia menisi niin kuin itse toivoisin. Sen sijaan mieleeni hiipi kipeältäkin tuntunut Isä meidän -rukouksen kohta ”Tapahtukoon sinun tahtosi”. Samalla rukoilin, että Jumala antaisi voimaa ja jaksamista raskaaseen tilanteeseen. ​Vaikka tuo raskas elämäntilanne on mennyt ohi, on tuo rukous jäänyt. Sanat ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa” tuntuvat menetyksen jälkeen toisenlaisilta. Ne eivät enää tunnu kipeiltä, vaan lohdullisilta. Tämän maan päällisen ajan takana kajastaa lupaus taivaasta ja iankaikkisesta elämästä Jumalan luona.x

Kipeältäkin tuntuvan odotuksen keskelläkin voimme luottaa siihen, että aikojen lopussa kaikki on lopulta hyvin. Jeesus on luvannut, ettei hän anna yhdenkään hänen haltuunsa uskotun joutua hukkaan. Tästä Jeesus muistuttaa meitä Johanneksen evankeliumin kuudennessa luvussa sanoen: ”Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä.” Jokainen meistä saa luottaa tuohon Jeesuksen lupaukseen, että uskossa meillä on ikuinen elämä hänen luonaan. Tapahtuipa elämässä mitä tahansa, tuo Jeesuksen lupaus ei katoa. Vaikka elämä maanpäällisessä ajassa ei olisi mennyt niin kuin toivoimme, ei se tee Jeesuksen lupausta tyhjäksi. Lopulta koittaa aika, jolloin tuo lupaus tulee näkyväksi. Tulee vielä aika, jolloin odotus päättyy ja kaikki on hyvin. Tulee Johanneksen ilmestyksen sanoin aika, jolloin ”kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut” ja Jumala pyyhkii silmistämme joka ainoan kyyneleen.x

On armollista ajatella, että tuo päivä koittaa vielä joskus. Kristuksen tulemista kunniassaan aikojen lopulla ei tarvitse pelätä, vaan siihen voi suhtautua luottavaisin mielin. Vielä koittaa aika, jolloin lupaus tulee täydeksi. Luultavasti tuota aikaa saamme vielä tovin odottaa, mutta Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa meille annetaan hyvä elämänohje tähän odottamiseen. ”Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.”​​