Herran pyhä ehtoollinen on Jumalan uuden liiton merkki.
Kuvassa alttari on katettu pyhää ateriaa varten Edeassa 16.4.2006.
Kiirastorstaita vietetään Herran pyhän ehtoollisen asettamisen juhlana. Vähää ennen vangiksi joutumistaan Jeesus aterioi oppilaittensa kanssa pääsisäisaterian. Siinä noudatettiin juutalaista pääsiäisliturgiaa. Yhdessä aterian kanssa se kesti monta tuntia. Juhlaa vietettiin Israelin kansan Egyptistä vapautumisen muistoksi.
Yhdessä kohdin tuli täysin uutta. Jeesus viittasi omaan kuolemaansa ja sen merkitykseen maailman pelastamiseksi. Ristin kuolemalla Jeesus antaa ruumiinsa kuolemaan ja verensä vuotaa Golgatan kummulle. Tällä teolla koko maailma lunastetaan synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta. Koko ihmiskunta saa sovinnon Jumalan kanssa ja pääsee vapaaksi kaikesta pahasta.
Jeesus sanoo, että Herran pyhän aterian leipä on hänen ruumiinsa ja viini on hänen verensä.
Näin Vapahtajamme ojentaa pelastustyönsä alttarin sakramentin välityksellä. Joka syö hänen ruumiinsa ja juo hänen verensä, sillä on koko pelastus. Hän saa iankaikkisen elämän lahjaksi. Jeesuksen täytetty ristin työ tulee todeksi täydessä voimassaan.
Liiton ateria
Jeesus asetti kristillisen aterian pääsiäisliturgian yhteydessä. Juutalaisilla oli myös muita pyhiin aterioihin liittyviä liturgioita. Jokaisella niillä oli oma tehtävänsä.
Kiirastorstain lukukappaleessa kerrotaaan Liitonkirjan antamisen yhteydessä toimitetusta uhrista. Siinä valmistettiin yhteysuhri Herralle. Tuo toimitettiin liturgisin menoin.
Aluksi tehtiin valmisteluja. Rakennettiin tilapäinen pyhäkkö alttareineen. Sitten teurastettiin uhrieläimet ja valmisteltiin uhriateria. Jumalan sanaa luettiin ja laulettiin.
Mooses rakensi vuoren juurelle alttarin ja pystytti sen luo kaksitoista kivipatsasta Israelin kahdentoista heimon mukaan. Hän lähetti israelilaisia nuorukaisia uhraamaan polttouhreja ja teurastamaan sonneja yhteysuhriksi Herralle.
Näin myös meidän aikanamme ehtoollista vietetään Herralle pyhitetyssä paikassa ja kaikki ehtoollisessa tarvittavat esineet tuodaan esiin ja tuodaan paikalle ehtoollisleipä ja viini.
Siinain vuoren juurella tehdyn liiton vahvistaminen uhriverellä kuului asiaan. Kun puolet pirskotettiin alttarille ja puolet vihmottiin kansan ylle, niin tuossa sanotaan, että tämän sovinnon ja yhteysuhrin välityksellä Jumalan läsnäolo alttarissa ja paikalla oleva kansa yhdistyvät. Kansa vihittiin Jumalan omaisuuskansaksi.
Tämä Jumalan omaksi vihitty kansa sai kuulla pyhää Raamatun sanaa, tuossa tilanteessa Liitonkirjan sanoman.
Raamatun sanan jälkeen seurasi uskontunnustus. Kansa lupasi seurata Jumalaa ja olla hänelle uskollisia.
Puolet niiden verestä Mooses pani uhrimaljoihin, ja puolet hän vihmoi alttarille. Sitten hän otti liiton kirjan ja luki sen kansan kuullen, ja kansa sanoi: ”Me teemme kuuliaisesti kaiken, mitä Herra on käskenyt.” Mooses otti veren, vihmoi sillä kansaa ja sanoi: ”Tämä on sen liiton veri, jonka Herra nyt tekee teidän kanssanne näillä ehdoilla.”
Tuo Vanhan liiton yhteysuhri tuotti elämän yhteyden Jumalan ja ihmisen välillä. Jumala toimi siinä ja antoi täyden siunauksensa. Hänen suuren kirkkautensa säihke täytti koko tienoon. Jumala joka alati huolehtii koko luomakunnastaan, oli läsnä aivan erityisellä tavalla.
Jumalan kirkkauden säteily
Jumalan läsnäolo korostui tuossa Vanhan liiton aterialiturgiassa. Jumalan ja ihmisen yhdistävä uhri nautittiin syömällä ja juomalla. Sen mukana Jumalan ja pyhän kansan yhteys vahvistettiin yhteisellä juhla-aterialla.
Jumalan läsnäolo tuli niin kirkkaana esille, ettei vastaavaa ollut koettu aikaisemmin. Jo yksistään Jumalan jalkojen alla oleva jalkojen sija oli kirkkaampi kuin säihkyvin safiiri tai mikään muukaan jalokivi. Kun jo jalansija oli näin valtavan suuremmoinen niin, miten rajattoman kirkkauden loiste sitten säihkyykään itse meidän Herrastamme. Israelin kansan valitut johtajat saivat tämän nähdä.
Mooses ja Aaron, Nadab ja Abihu sekä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta lähtivät vuorelle. He näkivät Israelin Jumalan, ja se millä hän seisoi oli kuin safiirikiveä, kirkas kuin taivas itse. Näitä Israelin valittuja vastaan hän ei nostanut kättään. He saivat katsella Jumalaa, ja he söivät uhriaterian.
Me nykyajan ihmiset saamme kokea Jumalan läsnäolon Pyhässä ehtoollisessa. Siinä saamme ottaa vastaan Jumalan Pojan kalliin sovintoveren tuoman täyden lahjan. Herra on reaalisesti läsnä Herran pyhässä ehtoollisessa.
Vaikka silmämme ei sitä näe niin kuitenkin hänen taivaallisen kirkkautensa ja suuruutensa läsnäolo on todellisuutta jokaisessa eukaristian vietossa. Saamme syödä Vapahtajamme ruumiin leivässä ja juoda hänen verensä viinissä. Jos näkisimme taivaallisen todellisuuden, niin Jumalan läsnäolon taivaallinen kirkkaus täyttäisi koko ehtoollisen viettoon kokoontuneen kansan ja kaikki maallinen valo olisi sen rinnalla vain kuin yön hämäryyttä.
TORSTAI 9.4.2020
Kiirastorstai
Pyhä ehtoollinen
Ensimmäinen lukukappale: 2. Moos. 24: 4-11
.
.
Kiirastorstaista ja sen teksteistä kerrotaan osoitteessa
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/torstai-9-4-2020/
Skärtorsdagen och texterna presenteras här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/torsdag-9-4-2020/
Matias
Koska ajatus ihmisen lihan syönnistä ja veren juonnista on niin vastenmielinen, ja kuvottava, sen täytyy olla rangaistus. Ennaltamäärätty, katkera kalkki.
Aikoinaan Euroopassa jos kristitty lapsi katosi, syytettiin juutalaisia että he käyttävät kristityn- lapsen verta valmistamaansa Mazsa-leipään. Ja sitten tapettiin juutalaisia suurin joukoin kostoksi, vaikka olisi pitänyt tietää, että juutalaisilta veren nauttiminen on kokonaan kielletty.
Ja mikä hullunkurisinta, itse voidaan melkein kuin piruuttaan hekumoitsea sillä, että juodaan juutalaisen nuorukaisen verta ja syödään hänen lihaansa.
Tarja
On tehtävä ero kannibalismin ja sakramentaalisen Kristuksen todellisen ja reaallisen läsnäolon välillä.
Herran pyhä ehtoollinen ei ole rangaistus vaan syntien anteeksianto eli siis rangaistuksen syynä olevien syntien anteeksianto.
Katkera kalkki josta Jeesus Getsemanen rukouksessa puhuu tarkoittaa sitä, että Jeesus kävi kärsimään meidän syntiemme ansaitsemat rangaistukset. Kun hän otti ne kantaakseen niin ne hänen päälleen ripustettuina ovat jo saaneet rangaistuksensa eikä niistä enää toista kertaa rangaista, koska kaikki on sovitettu. Rangaistus on loppuun käsitelty eikä sitä enää tule Jumalan lapsen osaksi.
Puhumasi typerät väärinkäsitykset olivat todella kamalia seurauksiltaan. Meidänkin aikanamme esiintyy mitä ihmeellimpia urgaanilegendoja jos mistäkin aiheesta ja useimmiten tuollaiset typeryydet ruokkivat eri ryhmien välisiin ristiriitoihin. Vaikka näennäisesti meidän aikamme on sivistyneempi, niin yhä edelleen väärien syytösten synnyttämä vihamielisyys ei ole kadonnut vaan esiintyy vain toisissa muodoissa kuin aikaisemmin. Valitettavasti.
Erilaisista kiusauksista ja houkutuksista voi todeta Lutherin tavoin, että kiusaukset ovat kuin linnut jotka lentävät ylitsemme: Emme voi niitä estää lentämästä ylitsemme, mutta voimme estää niitä tekemästä pesää päämme päälle.
Matias
”Me nykyajan ihmiset saamme kokea Jumalan läsnäolon Pyhässä ehtoollisessa. Siinä saamme ottaa vastaan Jumalan Pojan kalliin sovintoveren tuoman täyden lahjan. Herra on reaalisesti läsnä Herran pyhässä ehtoollisessa. ”
Wikipedia:
” Uhraaminen on moniin uskontoihin liittyvä toimitus, jossa ihminen antaa lahjan jumalalle, jumalille tai henkiolennolle esimerkiksi paremman sadon tai muun hyvänsuopuuden toivossa, väärien tekojensa sovitukseksi, hartauden osoituksena tai jumalien kiittämiseksi.
Uhrausta harjoitetaan, koska jumalan uskotaan tuomitsevan ihmisen väärät teot taikka kiitokseksi jumalalta saaduista hyvistä asioista. Yleensä uhraamiseen liittyy uhrilahjan jättäminen, hajottaminen, tappaminen, upottaminen, pudottaminen tai polttaminen. Uhratun asian täytyy tavallaan kadota ihmisten maailmasta ja lakata olemasta hyödyksi ihmisille, että se voisi tulla jumalan maailmaan ja olla jumalan hyödyksi. Uhrilahja voi olla luonnonesine kuten kukka, hyötyesine, eläin tai ihminen. Jumalan katsotaan usein pystyvän ottamaan uhrin parhaiten vastaan tietyillä uhripaikoilla. Erityisesti veriuhrit, joissa eläin tai toisinaan ihminenkin surmataan uskonnollisen rituaalin yhteydessä, ovat kuuluneet oleellisena osana useimpiin muinaisajan uskontoihin.
Tointa, joka toimittaa uhreja, kutsutaan pappeudeksi. Yleensä kristillisessä kontekstissa on erotettu puhe uhripappeudesta ja kristillisestä pappeudesta, jolla on ymmärretty kirkollisia toimituksia toimittavaa virkaa.
Uhrin on katsottu ensisijaisesti olleen hyödyksi itse uhraajalle. Jos uhraustoimitus on siirretty papin toimitettavaksi, silloin uhrista on katsottu hyötyvän varsinaisesti se, joka on tuonut uhrattavan asian papille.
Perheuhri on vanhoihin uskonnollisiin kulttimenoihin liittyvä koko perheen puolesta yliluonnolliselle jumalolennolle tai vainajalle annettu uhri. Alkuaan uhrien luonnollinen toimittaja oli perheenisä tai perheen päämies, mutta tehtävä siirtyi vähitellen ammattiuhraajille eli papeille. Tällöin perheenisä osallistui toimitukseen vain läsnäolollaan ja kustannusten suorittajana. Perheuhrit ovat olleet viimeiseksi käytössä vainajainpalveluksen yhteydessä.[1][2]
Juutalaisuudessa oli tapana uhrata vuosittain uhri koko kansan puolesta.[3]
Kristillisessä uhriteologiassa Kristuksen ristinuhrin on katsottu koskevan kaikkia ihmisiä.[
Tarja
Uskontotieteessä on määriteltävä joitakin käsitteitä niin paljon, että yleensä voidaan puhua eri uskontojen välisten erojen ja yhtäläisyyksien merkityksistä eri uskonnoissa. Wikipedian artikkeli lähtee tästä näkökulmasta.
Juutalaisessa ja kristillisessä perinteessä on kuitenkin aihetta huomata merkittäviä näkökulmia, joissa liikutaan aivan toisenlaisessa merkityskentässä.
Juutalaisessa ympäristössä uhrit olivat eri tilanteisiin tarkoitettuja yhteisiä aterioita, jotka pyhitettiin siten että jo eläinten teurastuksesta alkaen kaikessa valmistuksessa laulettiin määrättyjä rukouksia ja kun ateria tarjottiin kokoontuneelle väelle niin silloin laulu muuttui suorastaan kokonaiseksi liturgian toimittamiseksi.
Kokoontuneen väen suuruus ratkaisi myös mitä eläimiä uhriin käytettiin. Isoisssa kansanjuhlissa oli iso joukko uhripappeja, yllä olevassa lukukappaleessa heillä jopa useita nuoria miehiä teurastuksessa auttamassa. Mutta esimerkiksi kun Jeesus tuotiin temppeliin niin muutama lintu riitti kaikien ravitsemiseen.
Jom kippur eli suuri sovintopäivä sattuu tänä vuonna syyskuun 27.-28. päiviin 2020.
Kristinuskossa on järkähtämätön totuus, että Jeesus Kristus on Golgatan ristillä sovittanut koko maailman synnit, joten maailman pelastuksen tekemiseen ei enää muuta tarvita. Siihen liittyvä ateria toistuu aina kun Herran pyhää ehtoollista vietetään.
Miksis luulet Matias että suuri sovituspäivä Joom Kippur osuu niin lähelle syyspäivän tasausta?
Seppo
Kiitos että tuot esille syyspäivän tasauksen. Juutalaisen kalenterin ”uuden vuoden juhla” osuu aika lähelle syyspäivän tasausta.
Rosh hashanaa eli juutalaista uutta vuotta vietetään juutalaisen kalenterin mukaisesti tishrei-kuun 1:senä ja 2:sena päivänä. Kalenterit menevät meidän kalenterimme kanssa vähän eri tahtiin, kun kolmentoista päivän lisäkuukausi tulee mukaan silloin tällöin, mutta näin muutokset kuitenkin pysyvät suhteellisen hyvin vuodenaikojen tahdissa, eikä käy kuten islamissa, missä esim ramadan -kuu, meiden paastonaikamme arabialainen muunnos, liikkuu ympäri vuoden sen mukaan miten kuu- ja aurinkokalenteri liikkuvat eri tahoilla.
jatko…
” Uhrattava´´´´”Yleensä uhrattava on jotain elämään tai hyvinvointiin liittyvää. Uhraamalla se jumaluudelle odotetaan, että jumaluus vastaavasti antaisi hyvinvoinnin uhraajalle.
Veriuhri
Veriuhrissa uhrattavana on veri tai uhrattavan elämä, jota veren voidaan katsoa symboloivan.
Ihmisuhri oli kalleinta, mitä jumalille voitiin antaa. Ihmisuhrausta on harjoitettu niin Euroopassa kuin muuallakin, ja satunnaisista tapauksista kerrotaan edelleen. Antiikin Kreikassa ihmisuhrien on väitetty olleen käytössä vielä historiallisen ajan alussa, joskaan arkeologisia todisteita siitä ei tunneta.[5][6] Julmista ja verisistä uhrimenoistaan kuuluisat asteekit saattoivat uhrata kerrallaan tuhansiakin ihmisiä.[6] Myös kelttien ja viikinkien uskotaan uhranneen ihmisiä.[7][8][9]
Eläinuhrissa eläin, yleensä mahdollisimman täydellinen lajinsa yksilö, uhrataan jumaluudelle tappamalla se. Yleensä tähän liittyy myös eläimen ruhon eri osien käyttäminen rituaalisesti, kuten esimerkiksi veren pirskottaminen tai yhteisen juhla-aterian valmistaminen uhrieläimen lihasta.
Joissakin kulttuureissa eläinuhri on liittynyt hautajaismenoihin. Tämä tapa tunnetaan myös Pohjoismaista. Miehelle on voitu antaa mukaan ratsu tai metsästyskoira, naiselle arvokas lehmä, lapselle seuraksi koiranpentu. ”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Uhraaminen
Linkissä lisää, mm. ruoka- ja juomauhreista, raha-uhreista, polttouhreista, ( holokaustum) .
Jumala tuomitsi ihmisten uhraamisen ” Iljestyksenä jota hän vihaa ” .
Tarja
Tavallaan olen käsitellyt jo aikaisemmin tämän ketjun aikana useimpia niistä kohdista jossa nuo wikipedian ylimalkaiset lausunnot on tarkennettava sekä juutalaisuuden että kristinuskon täsmäkohteisiin.
Ihmisuhrista voi todeta, että sitä on esiintynyt eri puolilla maailmaa jopa viime vuosisadan alkupuolelle asti. Sen jälkeiset mahdolliset tapaukset eivät ole tulleet tietooni.
Juutalaisessa perinteessä ihmisuhrin lopettamisen perusteet tulivat esille jo Iisakin uhrin yhteydessä. Tuo kertomus on mitä voimakkain vetoomus siihen että Jumalan valittu kansa ei ihmisuhreja käytä.
Jeesuksen,Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, kertakaikkinen uhri koko maailman puolesta on laajentanut vieläkin laajemmalle sovitusuhrin näköalan kuin vain ihmisuhrin vaintumisen eläinuhriin Abrahamin aikaina. Koko maailma on saanut kertakaikkisesti yhden ainoa uhrin, joka täydellisesti riittää koko maailman syntien sovittamiseen eikä minkäänlaista uhria enää tarvita.
On huomattava, että kun siellä täällä vielä puhutaan Herran pyhästä ehtoollisesta ”uhrina”, niin silloin ei enää puhuta siitä ikään kuin uutena Jeesuksen uhrin lisäksi tarvittavana uhrina vaan siinä merkityksessä, että Herran pyhässä ehtoollisessa meidät yhdistetään tähän kertakaikkiseen ja ainoaan pyhään uhriin, jonka Jeesus Golgatalla toimitti.
Tarja kiinnitti huomion tuohon veren pyhyyteen Raamatussa. Sitähän on lupa käyttää ainoastaan uhrina, kaikki muunlainen käyttö on vastoin sitä ohjetta, joka muinaisesta Nooasta alkaen on ollut voimassa: ”Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit. Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri, te ette saa syödä.(1. Mo9:3,4)
Lakiliittoon sisällytettiin sama käyttöperiaate kuten myös aikanaan uuteen liittoon.(Apt15:28,29) Ihmislihan käytölle ei Luojalta ole lupaa koskaan tullut.
Jeesus opetuksen seurauksena tapahtui kompastumisia, koska jotkut ilmeisesti halusivat tulkita hänen sanojaan väärin. Tai ainakin olivat haluttomia lisäopetukseen. Kun Jeesus sanoi, että ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää”, monet reagoivat seuraavasti: ” Sietämätöntä puhetta. Kuka voi kuunnella tuollaista?” Ja niinpä ”monet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan.”(Joh8:53,60,66)
Pietari ja muutamat muut olivat varmasti ymmyrkäisinä Jeesuksen sanoista, mutta he luottivat, että ymmärrys kyllä tulee myöhemmin: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat”.(68)
Matias. Uskotko sinä, että Jeesuksen uhria muisteltaessa hänen opetuksensa mukaisesti punaviini ja happamaton leipä jollakin yliluonnollisella tavalla muuttuvat kirjaimellisesti ja mystisesti muotoon veri ja liha? Vai onko kyseessä ennemminkin ajatus siitä, että verenvärinen viinirypäletuote ja kaikesta hapatuksesta vapaa leipä vertauskuvaavat loistavasti Jeesuksen antamaa uhria?
Toteat Matias, että ”myös meidän aikanamme ehtoollista vietetään Herralle pyhitetyssä paikassa”. Kuinka pyhä paikka oli se ylähuone, jossa Jeesus asetti mallin uhrinsa muistamisesta? Kautta vuosisatojen on noudatettu varmaankin monenlaisissa tiloissa Paavalin sanoja, että ”te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.”(1. Ko11:26) Tuskin turhaan, vaikka aina ei paikka ole ollut erityisen pyhitetty eikä pappejakaan ole paikalla näkynyt.
Näetkö mitään ongelmaa siinä, ettei Jeesuksen kuolinpäivä vastaa kiirastorstain ja pitkäperjantain ajankohtaa? Juutalaisten seder-juhla erityisjärjestelyineen näyttäisi tänäkin vuonna olevan hiukan eri paikassa kalenteria, koska sen päivämäärä katsotaan tarkasti Raamatun ilmoituksesta.
Rauli
Niin kuin juutalaisuus oli erittäin tarkoin järjestäytynyt jo ennen Jeesuksen aikaa, niin myös alkukirkon järjestäytyminen oli erittäin jämptiä. Juutalaisuudessa kukaan ei saanut saarnata synagogassa ilman synagogan esimieheltä saatua rabbiksi vihkimystä, niin myös alkukirkossa piti olla pappisvihkimys ennen kuin kukaan saattoi puhua kirkon nimissä. (Yksityinen todistaminen oli eri asia. Silloinhan puhui omasta puolestaan eikä kristittyjen yhteisen kirkon nimissä.)
Sekä juutalaisilla että alkukirkon jäsenillä oli Rooman lainsäädännöstä johtuen, kun ei tunnettu juridista henkilöä, yksityiset ihmiset järjestivät omiin koteihinsa synagogan tai kirkon johonkin huoneeseen. Nämä ovat näitä esim Filemonin ”kotona kokoontuva seurakunta”, jonka jäsenestä Onesimuksesta muuten tuli Paavalin seuralaisen Timoteuksen jälkeen Efeson piispa.
Marburgissa käytiin keskustelu siitä onko Jeesus reaalisesti läsnä Herran pyhässä ehtoollisessa eli siis, onko leivässä läsnä Jeesuksen ruumis reaalisesti vaiko vain kuvaannollisesti ja että onko viinissä Jeesuksen ruumis reaalisesti vaiko vain kuvaannollisesti.
Alustava keskustelu käytiin 1.10.1529 ja varsinaiset istunnot alkoivat lauantaina 2.10.1529 klo 6 aamulla ja toinen istunto pidettiin saman päivän iltapäivällä. Istuntoja jatkettiin 4.10.1529 asti.
Tuossa kävi ilmi, että Luther seuraa vanhan kirkon opetusta, että Jeesus Herran pyhässä ehtoollisessa antaa ruumiinsa leivässä ja verensä viinissä, kun taas Zwingli opetti, että Jeesus ihan oikeasti on taivaassa ja että ehtoollisessa vain kuvataan Herran ruumista ja verta.
Lutherin opetus on joitakin sanallisia määritelmiä lukuunottamatta sama kuin katolisessa kirkossa: Ehtoollinen todellakin antaa Kristuksen ruumiin ja veren leivässä ja viinissä.
Zwinglin määritelmiä ovat sitten seuranneet esim Calvin pienin muunnelmin sekä monet amerikkalaiset herätyskristittyjen piirit ja näistä irtaantuneet ryhmät.
Rauli
Erittäin hyvän ja perusteellisen kuvan Marburgissa 1529 käydyistä keskusteluista antaa suomeksi käännetty Sassen keskustelua ja sen taustoja selvittelevä kirja.
Teoksessa käydään läpi koko keskustelu päivä päivältä ja keskustelu keskustelulta sekä puheenvuoro puheenvuorolta sen mukaan kuin läsnäolleitten muistiinpanojen perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä.
Herman Sasse
”TÄMÄ ON MINUN RUUMIINI”
Lutherin taistelu ehtoollisen reaalipreesenssin puolesta
Suomentaja: Jarmo Heikkilä
ISBN 978-952-99707-3-5
Paino: Oy FRAM Ab, Vaasa 2011
Kustantaja: Luther-Kirjat Oy
Myynti: PL 11, 69701 Veteli ja toinen paikka Mechelininkatu 49, 00250 Helsinki, puh 0440 772233 ja nettisivu http://www.concordia.fi
Mutta liian kevyeen kirjallisuuteen tottuneelle varotettakoon, että teos on täyttä asiaa alusta loppuun asti sivulle 384.
Kiitos, Matias Roto.
Marko
Ole hyvä
Hyvää juhlaa
Matias
”Juutalaisessa perinteessä ihmisuhrin lopettamisen perusteet tulivat esille jo Iisakin uhrin yhteydessä. Tuo kertomus on mitä voimakkain vetoomus siihen että Jumalan valittu kansa ei ihmisuhreja käytä. ”
Mutta kristityt syytävät, että juutalaiset ristiinnaulitsivat Jeesuksen. Vasta eilen kuulin taas tämän syytöksen täälläkin. Uskontunnustuksessa syytetään Juudasta kavalluksesta etc. Suuri viha kohtasi juutalaisia teidän kertakaikkisesta uhrista. Ja sitä on kostettu miljoonin ja taas miljoonin halveksivin sanoin ja kansaa on vainottu ja murhattu.
Raamatussa on kertomus kuinka Mooabin kuningas uhrasi poikansa Israelin rajalla, voittaakseen sodan. Ja suuri viha kohtasi Israelia. Miksi näin? Miksi viha aina kohtaa heitä ?
Jumala ja ihminen: Roomalaisilla oli tapana julistaa ihmisiä, keisareita jumaliksi heidän kuolemansa jälkeen ja jotkut julistivat itsensä jumalaksi jo eläessään. Kristinusko on roomalainen uskonto, ja perinne ihmisen jumaluudesta on kreikkalais-roomalainen .
Epifanes on sana, joka tarkoittaa ’ jumalan ilmentymää’ . Seleukkidien päällikkä Antiokhos käytti lisänimeä Epifanes, ja nimeä käyttää myös muutama kristillinen rooman piispa, kuten Epipfanius Salamiin.
”Jumala tuli ihmiseksi, että ihminen voi tulla jumalaksi. ” Patsasjumalat ovat aina ihmisen näköisiä. Mutta Jumala ei tietenkään ulkoisesti ole ihmisen muotoinen, hän on henki, eikä sitä voi kukaan nähdä. ”Jumala teki ihmisen omaksi kuvaksensa,” ei tarkoita lihallista muotoa. Jumala on toinen ulottuvuus , mutta kuitenkin läsnäoleva, koska elämä on yksi hänen ilmenemismuodoistaan.
Jos sitten puhutaan kuolleista jumalista, niin heitähän on paljonkin, Zeus, Apollo, Juppiter, Afrodite, Janus, Baal, Dagon, Mars, Merkurius, Mithra, Amor, Sol Inviktus, Vulkanus ihan vain muutama mainitakseni. Heidätkin on uhrattu, eli annettu pois. Osa noista on taivaalla ja siten ikuisia, aikojen alusta olleita, mutta heitä ei palvota.
Te olette Kristuksen päällenne pukeneet, joten juopukaa omasta verestänne, niinkuin rypäleviinistä, Paavalin mukaan te julistatte sillä herran kuolemaa.
Tarja
Sanot: ”Mutta kristityt syytävät, että juutalaiset ristiinnaulitsivat Jeesuksen. Vasta eilen kuulin taas tämän syytöksen täälläkin.”
Vastaukseni:
Apostolien teoissa apostolit sanoivat niille kansan johtaville miehille, jotka olivat olleet yllyttämässä ja järjestelemässä Jeesuksen kuolemaa, että nämä olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen. Sisällöllisesti se oli oikein, ja vieläpä se kohdistettiin oikeille ihmisille, niille, jotka olivat toimineet Vapahtajamme saattamiseksi ristille.
Mutta on huomattava, että nuo ajatukset sanoivat apostolit, jotka itsekin olivat Juutalaisia. Kyseessä siis ei ollut ylimalkainen syytös jotain väestöryhmää vastaan vaan konkreettinen tapausten syiden toteaminen.
Varsinaiseksi kokonaista kansaa kohtaan suunnatuksi syytökseksi se muuttui vasta kun kohtaa käytettiin aivan toisenlaisessa kulttuuriyhteisössä joka aikaisempien puunilaissotien jälkikaikuna olivat saaneet antisemitismin pelätessään karthagolaisten hyökkäystä, vähän samaan tyyliin kuin Ison vihan aikainen pelkotila syövytti kansaamme aikaisemmin tuntemattoman ”ryssävihan”.
2) Sinä sanot: ” Uskontunnustuksessa syytetään Juudasta kavalluksesta etc.”
Vastaukseni:
Juudas oli aikaisemmin ollut opetuslasten joukossa. Hän oli jopa ollut luottomies, rahastonhoitaja, sekä viimeisellä aterialla istui Isännän vieressä kunniapaikalla (kastoi leipänsä samaan maljaan pitojen isännän kanssa).
Kun sitten juuri hän toimi asiamiehenä siihen, että Jeesus vangittiin, niin hän todellakin oli kavaltaja. Hänen kohtalostaan kerrotaan sekä evankeliumeissa että Apostolien teoissa, kuin myös Apostolisissa isissä. Sen sijaan hänestä ei puhuta missään vanhan kirkon kolmessa uskontunnustuksessa.
3) Sinä kirjoitat: ”Suuri viha kohtasi juutalaisia teidän kertakaikkisesta uhrista. ”
Jeesuksen suuri ja kertakaikkinen uhri poisti vihan. Hänen sovintokuolemansa yhdisti kaikki maailman kansat yhteiseen Jumalan valtakunna perintöön. Toisin kuin väität, niin evankeliumin kutsu on kutsu rauhaan ja sovintoon ja kaikenlaisen vihan pois panemiseen.
Tässä raamatunkohdassa puhutaan tästä rauhasta juutalaisten ja muiden kansojen välillä.
Efesolaiskirje:
2:14 Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden,
Että sitten vihoittelua on esiintynyt kertoo vain siitä, että ihmiset ovat luonnostaan synnin vallassa ja niipä tästä perusongelmasta seuraa sitten kaiken maailman typerien barrikaadien pystyttämistä, vihapuheita ja väkivaltaista käyttäytymistä.
Mutta huomaa, että tämä vihoittelu ei ole alkuperäisen evankeliumin mukaista vaan siitä huolimatta esiintynyttä ihmisen omasta syntisestä olemuksestaan esiin nousseita.
3) Sota Mooabia vastaan oli vain yksi Israelin ja Juudan käymistä sodista. Niitä oli Vanhan testamentin aikana hyvinkin monta. Samaa voidaan todeta meidänkin kansamme historiasta vaikka meidän historiankirjoituksemme ulottuu vain keskiajasta nykyaikaan.
Mooabin kuninkaan ihmisuhri on kuvaus siitä, miten Jumalan kieltämä ihmisuhri oli siellä vielä käytössä lähe tuhat vuotta Abrahamin jälkeen.
Kuvastussa sodassa vihollisuus ei ole mystisempää kuin minkään muunkaan sodan vihollisuus. Kaikissa sodissa vihollisuus tuottaa kuolemaa. Tuo raamatunkoht, missä asiasta kerrotaan, kertoo että tuon sodan aikainen sotaonni kääntyi. Tuo israelilaisten vihollinen tuon sodan aikana sai kyseisellä uhrillaan omiensä sotamoraalin nousemaan, niin että israelilaiset poistuivat paikalta.
Sinä kirjoitat: . Kristinusko on roomalainen uskonto, ja perinne ihmisen jumaluudesta on kreikkalais-roomalainen .”
Vastaukseni:
Muinaisessa maailmassa tuo jumalaksi korottaminen ei suinkaan ollut vasta roomalaisten keksintöä, vaan jotakin vastaavaa oli esiintynyt jo vuosituhansia ennenkin eri puolilla maailmaa.
Kuvaavaa noille katsomuksille kuitenkin on että nuo jumaloitaviksi ylennetyt ihmiset tulivat jumaliksi tai jumalaisiksi vasta asemansa saavutettuaan.
Pelkät ikonien samanlaiset raamit eivät tee ikoneita samanlaisiksi. Itse ikonin sisältö ratkaisee. Samamoin myöskään samankaltaisuudet joissakin kertomusten eri sillöistä ja niitä verrattaessa on nähtävä varsinainen keskeinen sisältö ja mitä siinä sanotaan.
Kun tämä tehdään niin huomataan ettei kreikkalais-roomalaisella muinaisella pakanuudella ja kristinuskolla ole mitään yhteistä sisältöä, vaan ne olet yhtä kaukana toisistaan kuin valo ja pimeys tai hyvä ja paha tai Jumala ja Paholainen. Ero on ratkaiseva: Kysymys on orgaanisesti aivan erilaisia kulttuuriperinteitä.
Jatkan tästä eteenpäin joskus toisen kerran.
Tarja
Hyvää iltapäivää
Sinä sanot: ” “Jumala teki ihmisen omaksi kuvaksensa,” ei tarkoita lihallista muotoa.”
Minä vastaan:
Edellä olet puhunut epäjumalien kuvista ihmisen muotoisina. Tästä pätee se että mikään kuvallinen ilmaisu ei kuvaa Jumalaa.
5.Mooseksen kirja:
27:15 ’Kirottu olkoon se, joka tekee jumalankuvan, veistetyn tai valetun, taitajan käden tekemän, kauhistukseksi Herralle, ja joka salaa sen pystyttää.’ Ja kaikki kansa vastatkoon ja sanokoon: ’Amen.’
Jesajan kirjan luvussa kerrotaan ensiksi mitä ihminen tekee puusta ja sitten pilkaten kuvataan miten osasta tätä samaa puuta hän tekee jumalan, joka ei pysty mitään tekemään.
Jesaja:
44:17 Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: ”Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani.”
Sen jälkeen puhut ihmisestä Jumalan kuvana.
Jumala on tosiaankin luonut ihmisen kuvakseen. Ihminen elävänä ihmisenä on Jumalan kuva. Jumala on rakkaus, siksi myös ihminen on Jumalan kuva miehenä ja naisena, rakastavana ihmisenä.
Ihminen on kokonaisuus, johon kuuluu ruumis, sielu ja henki. Luomiskertomuksessa nämä käsitteet ovat eri tavalla ilmaistuna kuin kreikkalaisessa filosofiasssa. Kun maan tomu eli siis ihmisen aineellinen puoli ja Jumalan häneen puhaltama henki eli ihminen elävänä toimivana olentona yhdistyvät niin tämä molempien muodosta kokonaisuus on elävä sielu. Näin ollen meidän on todettava, että ihminen on Jumalan kuva persoonallisena kokonaisuutena johon kuuluvat koko hänen olemuksensa kaikki puolet.
Tämän kokonaisvaltaisen linjauksen kanssa yhdessä linjassa on myös se että me aikojen lopussa, kun Kristus tulee takaisin saamme ruumiin ylösnousemuksen eli siis koko meidän olemuksemme yhdistyy Kristuksen meille antamaan uuteen elämään.
Sinä sanot: ”Jumala on toinen ulottuvuus , mutta kuitenkin läsnäoleva, koska elämä on yksi hänen ilmenemismuodoistaan.”
Minä vastaan:
Jumala on enemmän kuin ulottuvuus. Ulottuvuudet ovat tämän maailman käsittämiseen liittyvä luokitteluperuste. Sellaisena ne ovat osa tätä luotua maailmaa ja koska ne voidaan meidän luonnollisin älyllisin päätelmin käsittää, niin tässä mielessä ne ovat myös osa tätä näkyvää maailmaa erotuksena Jumalan luoma näkymätön maailma, johon kuuluvat mm enkelit. Emmehän voi pyytää enkeliä vaakaan mitataksemme miten paljon tämä painaa.
Koska dimensiot ovat osa luotua maailmaa niin luodun maailman yhtenä hahmotteluperusteena dimension pitäminen Jumalana tekisi hänestä epäjumalan ja perusteissaan tämä merkitsisi vain edellä puhuttujen patsasjumalien joukkoon kuuluva vaikkakin vähän abstraktiivisempi muoto, mutta luomisen näkökulmasta yhtä lailla luotuun maailmaan kuuluva todellisuus.
Luojana Jumala on paljon enemmän. Kaikki meidän universumisssamme on hänen luomaansa. Meidän on siis tehtävä ero Luojan ja luodun välillä.
Samaan aikaan voimme todeta, että täydellisessä huolenpidossaan hän pitää huolta niin pienimmistä kuin suurimmistakin. Jokainen atomiytimessä olevan varkin eli protonin ja neutroinin rakenneosankin hän tuntee paremmin ja huolehtii siitä hellemmin kuin rakastavin äiti tai isä pitää huolta rakkaasta lapsestaan.
Samaan aikaan hänen ääretön voimansa ja kaikkitietävyytensä hoitaa ja huolehtii maailmankaikkeuden kaukaisintakin linnunratajärjestelmää, josta me emme vielä tiedä yhtään mitään,
Tämä Jumala suuressa rakkaudessaan ja huolenpidossaan pystyy siis olemaan toimellinen kaikessa tässä luomassaan sekä laajuutensa että syvällisyytensä puolesta.
Näin ollen se mitä ajattelen sinun tavoittelevan eli että Jumala on läsnä kaiken luomansa maailman todellisuudessa toteutuu vieläkin valtaisampana, suurempana ja persoonallisempana kuin kuvitella että hän olisi vain yksi osa tätä luomakuntaamme yhtenä todellisuutemme dimenssiona.
Sinä sanot: ”Jos sitten puhutaan kuolleista jumalista, niin heitähän on paljonkin, —-”
Vastaukseni:
Uskontojen historiassa on esiintynyt paljonkin jumalia. Siitä olemme samaa mieltä. Näiden palvonta on loppunut tuon uskonnon hävitessä toisten uskontojen tieltä. Teologiassa on näitä tutkittu hyvinkin paljon. Erilaiset ilmiöt uskontojen käyttäytymisen historiassa voidaan täsmäkohdentaa omaan aikaansa ja nuo ajankohdat voidaan määritellä.
Uskontieteen menetelmin on muuten paljastunut erittäin moni väärennetty muka historiallinen dokumentti, jota muka on ”salattu” aikaisemmassa tutkimuksessa. Väärentäjä on paneutunut johonkin aikakauteen ja kuvittelee olevansa täydellinen väärennetyn dokumenttinsa kanssa ja kuvittelee tuon auttavan hänen ajamaansa ideologiaa tms.
Mutta kuinkas sitten onkaan käynyt: Muutoin hyvältä näyttävä juttu kaatuu niin pöhköön seikkaan kuin, että muka tuossa muianisessa maailmassa uskonnolliset menot ovat jostain syystä vasta viime vuosisadalla keksittyjen outojen uskonnollsten suuntausten mukaisia. Joten koko jutun pukinsorkka paljastui tahalliseksi väärennökseksi.
Toinen puoli on monenkin uskonnon jumaltarustossa ilmenevät jumalten kuolemat ja niiden uudelleen heräämiset. Nämä kertomukset on kuitenkin jokaisessa uskonnossa pantava omaan teologiseen raamiinsa, jotta niiden merkitys tulisi näkyviin. Mikäli tätä oikeisiin yhteyksiinsä panemista ei huomata tehdä, niin tuloksena on teoreettinen rakennelma, jota voidaan verrata vaikkapa sellaiseen, että eri eläimistä otetaan eri osia ja saadaan vaikkapa hevosen selkä, leijonan pää, norsun kuono, albatrossin siivet ja kotkan koivet. Kun teorian palaset ovat sikin sokin niin lopputuloskin on yhtä onnettomasti päin seiniä oleva ajatuksellinen teoria.
Kristillinen usko Jeesuksen ylösnousemukseen ja tästä seuraava lupaus myös meidän ylösnousemukseemme on noussut suoraan juutalaisesta perinteen kehityksestä ja tähän syvästi paneutuneen Vapahtajamme tuomasta pelastustyöstä, joka tuo meille täydellisen ja todellisen toivon elämämme perustaksi.
Me olemme vanhurskaita yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden, kun hän on omalla kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan tuonut koko maailmalle sovinnon Jumalan kanssa ja omassa ruumiissaan kantanut kaikki meidän syntimme ristille sekä ylösnousemuksessaan lahjoittanut meille täyden vanhurskauden.
Sinä kirjoitat: ”Te olette Kristuksen päällenne pukeneet, joten juopukaa omasta verestänne, niinkuin rypäleviinistä, Paavalin mukaan te julistatte sillä herran kuolemaa.”
Vastaukseni:
Pyhässä kasteessa me olemme pukeutuneet Kristukseen. Kaste on tuonut meille koko evankeliumin. Meidät on yhdistetty Vapahtajaamme ja näin meistä on tullut kirkon eli hänen ruumiinsa jäseniksi. Tämän kasteen tähden meistä on tullut Jumalan lapsia ja taivaan perillisiä.
Herran pyhä ehtoolinen antaa meille Jeesuksen ruumiin ehtoollisen leivässä ja Jeesuksen veren viinissä. Tämä merkitsee että Golgatan ristillä tehdyn sovitustyön anti annetaan meille kaikessa voimassaan ja todellisuudessaan. Meille ojennetaan ikuisen elämän lupaus vahvana ja horjumattomana lupauksena Jumalan lapsen oikeudesta ja tulevaisuuden todellisuudesta. Jeesus sanoo tästä:
Johanneksen evankeliumi:
6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Herran kuoleman julistaminen siis kertoo meille pelastuksen täydellisyydestä. Kuolemallaan Jeesus voitti kuoleman ja toi iankaikkisen elämän koko maailmaa varten niin, että kuka ikinä häneen uskoo, pääsee siihen mukaan.
Johanneksen evankeliumi:
3:15 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
Sen sijaan me emme vietä ehtoollista omaa vertamme juoden, vaan meidän ruokamme on Kristuksen ruumis ja juomamme on Kristuksen veri. Juuri siksi myös ehtoollinen on pelastuksen täyteyden tulo meidän elämäämme.
Kokonaan toinen asia on että kautta kristikunna historian on esiintynyt kristittyjen vainoja, niin että martyyreita on tullut koko ajan milloin missäkin osassa maailmaa. Viime vuosisatana oli niin paljon marttyyrikuolemia, kuin kaikkina muina vuosisatoina yhteensä. Ihmisten julmuus on niin käsittämätöntä, että tällaista pääsee tapahtumaan meidänkin muka sivistyneenä aikana, vaikka monin paikoin tämäntapainen barbarismi on päässyt valloilleen ennen näkemättömän voimakkaana.
Matias
”Jeesuksen suuri ja kertakaikkinen uhri poisti vihan. Hänen sovintokuolemansa yhdisti kaikki maailman kansat yhteiseen Jumalan valtakunna perintöön. Toisin kuin väität, niin evankeliumin kutsu on kutsu rauhaan ja sovintoon ja kaikenlaisen vihan pois panemiseen.”
Mitä tarkoitat Jumalan valtakunnalla ? Eikö kaikki ole aina ollut Jumalan luomaa, ja ihmisuhrit on tuomittu. Ne ovat mennyttä aikaa.
Me olemme tässä valtakunnassa. ’ Hän loi kansat ja kansoille rajat.’ ” Viljelkää ja varjelka maata. ” Me olemme kuitenkin unohtaneet varjella tätä maata, se ei johtune niinkään perisynnistä vaan ahneudesta, jota vailla ei kristinkansakaan vaella. Kaste ei tee ihmisestä parempaa. Ei edes Jeesuksen kertakaikkinen uhri.
”Minkä ihminen tekee luonnolle, sen se tekee itselleen,” sanoi jo aikoinaan vanha intiaanipäällikkö. Me saamme tekojemme mukaan, mitä sitten tuleva onkin. Sille ei voi mitään. Teot kiertyvät tekijänsä eteen.
Tarja
Jumalan valtakunta maan päällä on kirkko, <— kyriake ekklesia = Jumalan kansa.
Tämän valtakunnan jäsenyyteen pääsemme pyhän kasteen kautta ja siinä me elämme Jumalaan luottaen kunnes usko muuttuu näkemiseksi ja tämän maailmankauden elämä iankaikkiseksi elämäksi tulevaisen maailman kirkkaudessa.
Jeesuksen kertakaikkinen uhri ristin työssä on meidän pelastuksemme perusta. Hänen Vapahtajan työnsä ansiosta miellä on armollinen Jumala ja tämän takia myös kaste antaa meille Jumalan lapseuden.
Erilaiset rajat kuuluvat tämän maailmanajan elämänolosuhteisiin. Niin kuin solut jakavat ruumiimme toimiviksi yksiköiksi, niin kansojen rajat myöntesessä meilessä olevat ihmisten erilaisiksi ryhmiksi järjestäytymistä varten. (Väärinkäytöksistä sitten johtuvat sodat jne ongelmat.)
Perisynti on se meissä oleva peruslataus, jonka seurauksena on mitä erilaisimpia pahoja tekoja, esimerkiksi mainitsemasi ahneus,
Kaste lahjoittaa meille syntien anteeksiannon. Näin ollen pääsemme päivittäin aina uudelleen saamamme anteeksiantamuksen varassa etsimään jokaiselle päivälle sille kuuluvaa uudistumista ja paremman suunnan etsimistä. Saamme näin tehdä päivittäistä parannusta siinä voimassa että kaikki entinen on anteeksiannettu ja tälle päivälle saamme uskoa saavamme sen voiman mitä tänään tarvitsemme.
Sen sijaan emme vielä tämän maailmankauden aikana pääse vapaaksi oman syntisen olemuksemme todellisuudesta, vaan koko elämämme on samaan aikaan sekä syntinen että vanhurskas, syntinen omien vikojemme tähden ja vanhurskas Jeesuksen antaman armahduksen tähden .
Tämän maailmanajan lainalaisuuksiin kuuluu myös, että monessa asiassa edestämme löydämme sen mitä olemme taaksemme jättäneet, näin mitä erilaisimmilla aloilla pätee sama sääntö kuin mistä mainitset meidän ympäristömme hoidon tarpeellisuudesta.