Nyt on huomattu uutta interaktiivisen striimauksen mahdollisuuksissa.
Piispa Huovinen, ”Jos tässä tilanteessa voimme kuvan kautta nähdä Kristuksen ruumiin ja veren, voimme ajatella ja uskoa, että ne on annettu meidän puolestamme. Olemme osallisia, emme yhtä täydellisesti kuin normaalioloissa, mutta varmasti yhtä todellisesti. Kristus on annettu kaikkien hyväksi. Kotoa käsin uskon osallistuvani tässä Tuomasmessussa myös alttarin sakramenttiin, Huovinen sanoo.”
Professori lausuu myös asian olevan epätäydellistä, mutta jotenkin käypää.
Eikö tämä ole lähelle mitä itse ehdotin kotiehtoollisen malliksi. Ko. henkilöt kirkon statuksesta substanssien hallinnoijina venyttävät asiaa striimauksen interaktiivisuuden kokemukseksi.Olisinko uskonut, en.
Laitan jatkoksi oman ehdotukseni haastavaan tilanteeseen. Arvioikaa asiaa enTheos suhteessa missä Ihminen voi ja saa vuoropuhelussa elää Herransa kanssa.
Kotiehtoollinen ei synny kirkon statuksesta olla samalla kertaa hallinnoimiensa substanssien käyttäjä ja kaitsija.
Piispat eivät asiassa sooloile luvassa kun varmasti yhteistä kollegiaalista näkyä tarvittaisiin.
Voisiko ehtoollisen kuitenkin Jumalaan uskova kotona viettää. Asiaa ei tarvitsisi hoitaa striimattuun, vaan omaan tahtiin.
Paavali sakramentalisoi kasteen mikä tähän aikaan katsottuna tarkoittaa Paavalin pitäneen kastetta ensimmäisenä askeleena pyhityksen ja vanhurskauttamisen tiellä.
Näin kotiehtoollinen kävisi seuraavasti: Isä Meidän rukous, syntien tunnustaminen katumusta ja syyllisyyttä ymmärtäen, ja huomioiden, leivän murtaminen ja nauttiminen, kiitosrukous vaikkapa lainaamallani rukouksella toisesta blogista, ja päätökseksi Herran Siunaus.
Kiitosrukouksen yhteydessä voi asiaa laajentaa muistamalla läheisiä ja kauempanakin olevia kuin muuta sydämellä olevaa. Toki syntien tunnustaminen katumusta ja syyllisyyttä ymmärtäen vaati hiukka totuttelua mutta kyllä onnistuu kun jonku kerran asiaa koettaa.
Tässä käyttöön sopiva rukous: Min Jesus, jag tror att du är närvarande i altarets allraheligaste sakrament. Jag älskar dig över allt, och min själ längtar efter dig. När jag nu inte kan inte ta emot dig i altarets sakrament, så kom ändå på ett andligt sätt till mig. Jag tar emot dig som om du redan vore här hos mig, jag förenar mig med dig. Jag tillber dig i djupaste vördnad. Tillåt inte att jag någonsin blir skild från dig. Amen.
Ja sama suomeksi: Jeesukseni, uskon Sinun olevan läsnä alttarin kaikkein pyhimmässä sakramentissa. Rakastan Sinua yli kaiken, ja sieluni kaipaa Sinua. Kun nyt en voi Sinua ottaa vastaan alttarin sakramentissa tule kuitenkin hengellisellä tavalla luokseni. Tulen Sinua vastaan kuin jo olisit täällä luonani, haluan olla kanssasi. Ylistän Sinua syvimmälla kunnioituksella.. Salli minun koskaan tulla erotetuksi Sinusta, Aamen.
Edelliseen sopii myös virsikirjamme käyttäminen. Alkuun, loppuun, ja välille löytyy hakemistosta hyviä ja sopivia lauluja oman harkinnan mukaan, ja näitä voi käyttää säkeistöjä lukemalla. Laulaa ei siis tarvitse osata.
Jäi jotenkin mainitsematta kyse olevän käytännöllisen teologian professori Knuutilasta.
Pitää toki muistaa professorin olevan estynyt työhönsä liittyen ottamasta kantaa kirkon substansseihin ja niiden hallinnointiin syystä että teologinen tiedekunta ei ota kantaa kirkkomme missioon.
Emerituspiispa Huovista arvostan, nyt kirjoitin tästä ulostulosta, ja vierastan Hänen aiempia ulostulojaan Katolisen kirkon asiassa ottamistamme askeleista jotka joskus näyttivät kun tuntuivat olevan vain jonkun otettavan askeleen päässä konsensuksesta mikä se sitten olikaan asioissa.
Hyvin näin saa katsoa ja onhan virhettä nimessä näin otsikossakin, mutta Knuutilakaan ei ole huonosti kirjoitettu.
Tämä interaktiivisuuden huomaaminen striimauksessa ja sen mahdollisuuksissa ed.main. Herroilla spiritualisuuden jakamisen huomaamisessa kuin vastaanottamisessa onkin mahdollisuus kirkkomme johdolle olla enää alkuvuodesta Rooman matkalla kun asia voidaan hoittaa netissä ja näin säästää kirkon rahaa vaikka diakoniaan.