Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan kastettujen lasten määrä on liki puolittunut 20 vuodessa. Määrä on laskenut dramaattisesti paitsi siksi, etteivät vanhemmat tuo lapsiaan kastattavaksi myös siksi, että lapsia syntyy selvästi aikaisempaa vähemmän. Viime vuonna Suomessa syntyi 45 613 lasta, kun yhdeksän vuotta aikaisemmin määrä oli 60 980.
Lapsiperheiden hyvinvoinnista huolehtivalle kirkolle alhaisessa syntyvyydessä on kyse paitsi jäsenkadosta ja niukkenevista resursseista myös sanoman uskottavuudesta: eikö kirkkokaan onnistu rohkaisemaan nuoria pareja luottamaan tulevaisuuteen ja saamaan enemmän lapsia? Viimeisimpien lukujen mukaan nainen synnyttäisi keskimäärin 1,35 lasta, mikä on alhaisin koskaan Pohjoismaissa mitattu lukema. Vielä vuonna 2010 kokonaishedelmällisyysluku oli 1,87.
Tänä vuonna syntyvyyden odotetaan kääntyvän hitaaseen nousuun, mutta koronapandemian vaikutukset voivat jälleen pudottaa syntyvyyttä.
Julkisessa taloudessa alhainen syntyvyys näkyy aluksi säästyneinä menoina ja korkeampina tuloina, kun äidit ja isät eivät pidä vapaita lastenhoidon vuoksi. Muutaman vuosikymmenen jälkeen veronmaksajien määrän väheneminen alkaa nakertaa hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. Kirkolle jäsenmäärän pienenemisellä on vieläkin suurempi vaikutus.
Syntyvyyden laskussa hämmästyttävintä on se, ettei sille ole kyetty löytämään selviä syitä esimerkiksi työmarkkinoiden, perhepolitiikan tai sukupuolten välisen tasa-arvon kehityksestä.
Uskonnollisuus vaikuttaa syntyvyyteen
Aikaisemmissa tutkimuksissa uskonnolla on havaittu olevan vaikutus syntyvyyteen. Yleisesti ottaen syntyvyys on laskenut 1900-luvun alusta selvästi kaikissa rikkaissa maissa, mutta laskun ajoittumiseen ja voimakkuuteen vaikuttavat alueellisesti kulttuuriset ja uskonnolliset tekijät. Esimerkiksi Ranskassa ja Isossa-Britanniassa katolisilla naisilla on enemmän lapsia kuin muilla. Suomessa syntyvyys on korkeinta alueilla, joissa asuu suuri määrä lestadiolaisia.
Selvitimme yhdessä Väestöliiton tutkijan Henri Mikkolan ja taloushistorian professorin Jari Elorannan kanssa, millaiset seikat ovat yhteydessä syntyvyyden muutoksiin Suomen kunnissa viime vuosikymmenten aikana. Yhtenä tekijänä halusimme tarkastella myös uskonnon vaikutusta.
Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa (3/2020) julkaistussa tutkimuksessamme analysoimme syntyvyyden muutoksia Suomen kunnissa vuosina 1995–2017. Artikkelissa tarkastelimme uskontoa uskontokuntiin kuulumisen tai kuulumattomuuden mukaan. Vuoden 2018 lopussa Suomessa oli yhteensä 142 rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului hieman alle 70 prosenttia väestöstä. Uskontokuntiin kuulumattomia oli noin 28 prosenttia. Muiden kristittyjen osuus oli pari prosenttia ja muihin kuin kristillisiin uskontokuntiin kuuluvien osuus alle prosentti. Uskontokuntiin kuulumattomissa on huomattava joukko muslimeita, jotka yleensä ovat ensimmäisen polven maahanmuuttajia. Käytännössä evankelis-luterilainen kirkko kuitenkin hallitsee uskonnollista maisemaa, ja näin ollen tutkimuksemme kuvaa sen roolia.
Tarkasteluajanjaksolla maallistuminen voimistui ja kirkkoon kuulumattomien määrä moninkertaistui monilla alueilla. Jo karkeat tulokset osoittivat, että suurimmat syntyvyyslukemat esiintyvät samoilla alueilla, joissa sekularisaatio on ollut vähäisintä ja jossa uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluu lähes koko väestö.
Kirkosta eroaminen ja syntyvyyden lasku kulkevat käsi kädessä
Uskontokuntiin kuulumisen ohella syntyvyyteen vaikuttavat aikaisempien tutkimusten mukaan esimerkiksi koulutustaso ja taloudellinen asema. Tästä syystä tarkastelimme uskontokuntiin kuuluvien osuuden lisäksi samanaikaisesti opiskelijoiden sekä toisen ja korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuutta sekä ylimpään ja alimpaan tulokymmenykseen kuuluvien ja työttömien osuutta. Lisäksi mukana oli nettomuutto kuntien välillä.
Emme tarkastelleet mainittujen tekijöiden yleisyyttä sinänsä, vaan tekijöissä tapahtuneita muutoksia yhden kunnan sisällä. Toisin sanoen etsimme erikseen kustakin kunnasta edellä mainittuja tekijöitä, joissa olisi tapahtunut merkittävissä määrin samansuuntaisia tai päinvastaisia muutoksia suhteessa kokonaishedelmällisyyteen.
Tulostemme mukaan uskontokuntiin kuulumattomien osuuden kasvu oli yhteydessä syntyvyyden alentumiseen senkin jälkeen, kun kaikkien muiden tekijöiden vaikutus oli otettu huomioon. Toisin sanoen niissä kunnissa, joissa uskontokuntiin kuuluvien osuus pysyi suhteellisen korkeana, syntyi suhteessa enemmän lapsia kuin niissä kunnissa, joissa sekularisaatio eteni nopeammin.
Tulos oli pätevä sekä kaikkia kuntia kuvaavassa analyysissä että pieniä eli alle 40 000 asukkaan kuntia koskevassa analyysissä. Tuloksen merkitsevyyttä ei muuttanut edes se, painotettiinko analyysissä havaintoja kuntien asukasmäärällä vai ei. Yhteys oli toki voimakkaampi mallissa, jossa ei ollut mukana väestöpainoja. Uskonnollisimmat kunnat Suomessa ovat melko harvaan asuttuja muutaman tuhannen asukkaan kuntia.
Kirkon jäsenyyden vaikutus suurinta Pohjois-Suomessa
Alueelliset erot ovat Suomessa suuria. Tarkastelimme siksi myös sitä, miten eri tekijät vaikuttavat syntyvyyteen eri puolilla maata. Kaistaleella Etelä-Lapista eteläisintä Pohjanmaata myöten kirkosta eroaminen on koko tarkasteluajanjaksolla yhteydessä syntyvyyden laskuun. Kaakkois- ja Etelä-Suomessa uskonnon ja kokonaishedelmällisyyden laskun yhteys on paljon maltillisempi. Tähän voi vaikuttaa kaupunkialueille kohdistuva maahanmuutto.
Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa väestö on erityisen uskonnollista verrattuna muuhun Suomeen. Näillä alueilla kirkkoon kuuluu vielä reilusti yli 90 prosenttia väestöstä.
Tutkimuksemme ei vastaa suoraan siihen, miksi syntyvyys on alentunut globaalin talouskriisin jälkeen. Tulokset viittaavat siihen, että kirkon jäsenyydellä on ollut syntyvyyttä tukeva rooli. Toisin sanoen kirkko on onnistu pitämään yllä perinteisiä arvoja, joihin kuuluu vahvasti perheellistyminen ja vanhemmuuden kunnioitus.
Voiko kirkko tehdä enemmän?
Tiedämme, että monet saavat lapsia vähemmän kuin toivovat. Voisiko kirkko tehdä vielä jotain enemmän syntyvyyden nostamiseksi?
Taloudellisen epävarmuuden ja sukupuolten välisen tasa-arvon puutteiden lisäksi syntyvyyteen vaikuttaa myös se, miten lasten saamisesta ja lapsista puhutaan julkisissa ja yksityisissä yhteyksissä. Yksi syy syntyvyyden laskulle voi liittyä siihen, että lasten saamiseen ja lapsiin yhdistetään aikaisempaa enemmän kielteisiä mielikuvia.
Lääkeyhtiö Merckin toteutti kesäkuussa 2020 Taloustutkimuksen internetpaneelilla laajan 18–45-vuotiaille kohdistetun kyselyn lasten saamisesta. Kysely osoitti, miten dramaattisesti vanhemmuuteen liittyvät mielikuvat poikkeavat niiden välillä, joilla ei ole lapsia ja joilla on lapsia. Lapsettomille päällimmäiset mielikuvat liittyvät velvollisuuksiin (36 %) ja uupumukseen (31 %), kun taas lapsiperheissä korostuu onni (75 %) ja ilo (50 %).
Jäsenten kohtaamisessa ja muussa viestinnässä kirkko voi tukea syntyvyyttä pitämällä esillä lasten ja lapsuuden arvoa sekä omaa toimintaansa lapsiperheiden tukemisessa. Tärkeää olisi myös se, että nuoret vanhemmat osallistuisivat seurakuntien ja muihin sosiaalisiin tilaisuuksiin lapsiensa kanssa. Jos näin ei tapahdu, muut voivat tulkita vanhemmuuden rajoittavan liikaa elämää.
Heikki Hiilamo
Kirjoittaja on THL:n tutkimusprofessori ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori.
