Turhautuminen on läsnä aina kun aloitan, tai edes suunnittelen kirjoittavani blogiini. Palstan ylläpito poistaa selittämättömistä syistä noin joka toisen kirjoituksistani. Olen yrittänyt kuvailla aikamme ilmiöitä totuuden mukaisesti, sillä tavalla kaunistelematta – ei tunnu kelpaavan. Pitäisi kai kirjoittaa sellaista harmitonta mukavaa. Yritänpä taas – jää näistä muisto itselle.
On mukavaa hymistellä ja hääriä huolettomasti joutavien aiheiden parissa. Aikamme kultivoitunut hyvä ihminen luo itsellensä turvallista tilaa, jossa vallitsee keinotekoinen ja hauras harmonia. Tila särkyy totuudesta. Mutta kun muutakaan suojaa ei ole, on sitä varjeltava keinolla millä hyvänsä. Kiinalaisen sananlaskun mukaan totuuden puhujalla on oltava nopeat jalat. Hymistelijöiden ikiaikainen iskulause kuuluukin: ”Ampukaa viestintuoja!”. Toinen klassikko on: ”Ristiinnaulitse!”.
Että on ne ennen tätä aikaakin halunneet turvallisen tilan.
Peli jatkuu mukavasti niin kauan kuin kritisoidaan lestadiolaisuutta, jos ei itse ole sellainen. Kun kritisoidaan tekopyhyyttä, se ei ole kivaa, jos on itse sellainen.
On tutkijoita, jotka ovat paneutuneet yhteiskuntia kohdanneisiin kriiseihin ja löytäneet perimmäiseksi syyksi Jumalan hylkäämisen. Yksi heistä oli kirjailija Aleksandr Solženitsyn, joka muotoili asian näin:
”Yli puolivuosisataa sitten, ollessani vielä lapsi, muistan kuulleeni usean vanhuksen selittävän Venäjän kohtaamia onnettomuuksia tähän tapaan: `Ihmiset ovat unohtaneet Jumalan, sen seurausta tämä kaikki on.`. Sen jälkeen olen yli viidenkymmenen vuoden ajan tutkinut Venäjän vallankumousta. Sinä aikana olen lukenut satoja kirjoja, kerännyt henkilökohtaisia kertomuksia ja olen itsekin kirjoittanut kahdeksan teosta noiden vaiheiden selvittämiseksi. Mutta jos minua pyydettäisiin tiivistämään mahdollisimman lyhyeen pääsyy hirvittävään vallankumoukseen, joka nielaisi noin kuusikymmentä miljoonaa ihmistä kansastamme kitaansa, en voisi sanoa sitä tarkemmin muuten kuin toistamalla: Ihmiset ovat unohtaneet Jumalan, sen seurausta tämä kaikki on.”.
Sattuvasti sanottu tosiaan. Jos ottaa etäisyyttä ja nousee kuvitteellisesti avaruuteen Jumalan perspektiiviin, voi nähdä, kuinka suunnattoman hölmöjä ihmiset täällä ovat. Uskovat loppuun asti omaan kaikkivoipaisuuteen. Tällaisessakin tilanteessa, jossa naurismaan aidat nauravat tätä itse aiheutettua sekoilua. Asia on tietysti vakava – siis tämä sekoilu, joten älkäämme naurako.
Rukoilkaamme.
Miksi vauvoja surmataan äitinsä kohtuun, mitä tämä osoittaa ihmisen hyvyydestä. Eivät vauvat ole mitään pahaa vielä kerennyt tehdä.
Joukko tuhot ihmisten kohdalla Jumala antaa tapahtua ihmisen pahuuden takia. Raamatun kertomukset sen ilmaisee selkeästi. Viattomat joutuvat kärsimään pahojen ihmisten takia, niinhän se on tänäkin päivänä.
Kirous on aina läsnä oleva ihmisen kohdalla maailman loppuun saakka. Hyvää ihmistä ei ole olemassakaan, Jeesuskin sanoi, että Jumala ainoastaan hyvä, vaikka itse noudatti isän tahtoa. Toiset ovat vähemmän pahoja kuin toiset, tämä tulee aina muistaa.
Jos kaikki ovat pahoja, mistä niitä viattomia kärsijöitä löytyy?
”Miksi vauvoja surmataan äitinsä kohtuun, mitä tämä osoittaa ihmisen hyvyydestä. Eivät vauvat ole mitään pahaa vielä kerennyt tehdä.”
Niin, sitä samaa voit kysyä miksi Jumala murhasi tuhansittain pikkuvauvoja ja sikiöitä vedenpaisumuksessa ja tapatti Egyptin esikoisia, eiväthän nämä ole mitään pahaa kerenneet tehdä. Mitä tämä viattomin kohdistuva julmuus kertoo Jumalan hyvyydestä?
Ihminen – susi jo syntyessään tai jo siemenestä lähtien. Kuitenkin Luojansa rakastama. Yhtälö on kieltämättä mielenkiintoinen ja monenlaisiin pohdintoihin innostava.
Siinä on vaan se loogis-eettinen ongelma Kari Roos, että tuo sudeksi jo siemenenä määrittelemäsi ihminen ei saa itse valita syntymäänsä ’sudeksi’ ja lähtökohtaisesti helvettikamaksi. Kaikkivaltias rakastava Jumala sallii ihmisiä siis syntyä ’susina’ miljardettain vain jotta näistä suurin osa joutuu helvettiin ikuisesti kidutettaviksi. Omituinen oppi….
Jep. Tämä on juuri sitä pohdintaa, jota näistä syntyy. Emme me tiedä, miten asia on, me vain päättelemme sitä tai tätä ja uskomme kuka mihinkin. Ollako kristitty vai ateisti, luterilainen, ortodoksi vai kenties buddhalainen. Tai muuten vain jumalaton materialisti. Elämän valintoja. Totuuskin löytynee jostain. Mielestäni luterilainen kristinusko on ehkä kuitenkin se vakuuttavin ”maailmanselitys”, vaikka se paikoin voi näyttääkin ongelmalliselta. Mutta niin näyttävät kaikki muutkin. Loogis-eettisiä ongelmia löytyy joka suunnalta.
Eli ihminen on mitä on. Jo vauvalta löytyy käsittämättömän suuri oma tahto ja hän ilmaisee sen hyvin voimakkaasti. En väitä, että se olisi pahuutta. Tarkoitan sudella lähinnä virheellistä ja itsekästä eli niinkuin Raamatussa sanotaan: syntistä.