Parannuksen tekeminen on kuin kauniin kukan puhkeaminen. Jumalan antama elämä pääsee esiin ja hänen antamansa kauneus pääsee näkyviin. Luomisen tarkoitus voi toteutua ja mieli vapautuu Jumalan ylistykseen. Pyhän Hengen virvoittava työ saa aikaan uskon puhkeamisen ja usko Jeesukseen värittää olemassa olomme perusteita myöten.
SUNNUNTAI 20.6.2021
4. sunnuntai helluntaista
Kadonnut ja jälleen löytynyt
Ensimmäinen lukukappale: Hoos. 14:2–9
Sunnuntain evankeliumi kertoo Matteus nimisen tullivirkailijan kääntymyksestä. Myöhemmin elämässään Matteuksesta tuli Etiopian lähetystyön uranuurtaja ja ensimmäinen piispa.
Sunnuntain aihe on peräisin Jeesuksen vertauksesta Tuhlaajapojasta. Kun poika palasi kotiinsa niin silloin isä totesi kadonneen löytyneen uudelleen.
Vanhan testamentin teksti puhuu kokonaisen kansan palaamisesta Jumalan luo. Synneillään se on loukannut Jumalaa. Se on mennyt omille teilleen ja palvellut vieraita jumalia. Tekojensa takia se on saanut kokea kovia. Kansaa on pyydetty parannuksen tekoon. Elävän Jumalan luo takaisin palaamaan. Hoosean julistus oli voimakas kehotus elävään uskon yhteyteen saapumaan. Parannus on Jumalan teko ja siksi myös Herramme yksin saa kiitoksen ja kunnian silloin, kun kansa kääntyy Jumalan tekojen osallisuuteen.
Vuoden 1948 Kristinoppi tarkastelee yksityisen ihmisen parannusta useammasta eri näkökulmasta tarkastellen. Otan niistä esille kaksi: Heräämisen ja parannuksen teon.
70. HERÄÄMINEN.
Kun Jumala pysähdyttää syntisen eteensä, tämä joutuu näkemään todellisen tilansa. Hän näkee rikkoneensa Jumalan käskyt. Hän alkaa tajuta, ettei hänellä ole vain yksityisiä syntejä vaan että koko hänen elämänsä suunta on väärä. Mutta synnin hädän ohella hänessä herää vetämystä Vapahtajan puoleen ja toivo, ettei Vapahtaja sittenkään häntä hylkää. Tätä synnin hätää ja armon ikävää Jumalan edessä sanotaan heräämiseksi
Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on
pahaa sinun silmissäsi. Ps. 51: 6.Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee! Ef. 5:14.
Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen. Ps. 90: 8.
Sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Room. 7: 19.
71. PARANNUS.
Taivaallinen Isä odottaa, että herätetty ihminen kääntyy hänen puoleensa ja tunnustaa hänelle syntinsä. Herätetty ihminen pyytää niitä Kristuksen tähden anteeksi ja anoo voimaa luopua niistä. Näin hän tekee parannuksen.
Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin
pois. Ap.t. 3: 19.Tuhlaajapoika meni itseensä ja sanoi: ”Kuinka monella minun isäni
palkkalaisella on yllin kyllin leipää, multa minä kuolen täällä nälkään!
Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä ansaitse, että minua, sinun pojaksesi kutsutaan.” Luuk. 15: 17–19.Katumus ilman uskoa on epätoivoa. Martti Luther.
Todellinen, oikea parannus ei oikeastaan ole muuta kuin katumusta ja vaivaa eli peljästyksiä synnin vuoksi sekä samassa kuitenkin uskomista evankeliumiin ja synninpäästöön, että synti on anteeksi annettu ja armo Kristuksen kautta saatu, joka usko taas lohduttaa ja tyydyttää sydämen. Sitten on myös seuraava elämän parannus ja synnin jättäminen, sillä näiden tulee olla parannuksen hedelmiä, niin kuin Johanes sanoo Matt. 3. luvussa: Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä. Augsburgin Tunnustus.
Näin siis sanotaan vuoden 1948 Katekismuksessa. Tähtäimessä on elämän uudistuminen Kristuksen tähden. Kristukselta saatu lohdutus tyydyttää mielen ja Jumalan rauha voi astua elämään.
Puhdasoppisuuden aikana näitä erilaisia tarkastelukulmia nimitettiin armonjärjestykseksi. Kukin kohta tarkasteli jotakin näkökohtaa ihmisen uskonelämän syntymisen, uskossa elämisen ja uskossa pysymisen ja sen täyttymyksen näkökulmasta. Vaikka niitä tarkasteltiinkin peräkkäin, jotta esitys pysyisi selkeänä, niin yksityisen ihmisen elämässä ne eivät kuitenkaan ole mikään marssijärjestys, vaan eri tarkastelukulmia Jumalan Pojan pelastavan työn kokonaisvaltaisessa tapahtumassa. Kussakin kohdassa vain yksi osapuoli kokonaisuutta nostetaan erityisen tarkastelun valoon.
Lukukappaleemme pyytää syntiemme anteeksiantoa. Näin se tuo esille saman mikä toistuu jokaisen messun alussa. Kokonaisena kansana me käymme Pyhän Jumalan eteen. Tunnustamme syntimme Jumalalle ja pyydämme häntä itseään puhdistamaan meidät Vapahtajamme Jeesuksen tähden.
Synnin tunnustamista seuraa armovakuutus. Kirkkokansalle julistetaan, että Jumala on armollinen ja hänen anteeksiantamuksensa on rajaton. Tämä sanoma on ikivanha. Jo Hoosen kirjan profetiassa synnin tunnustusta seuraa samanlainen armon vakuutus.
Jumala itse antaa kansalleen anteeksi. Saamme siis kokonaisena kansana käydä Armahtajamme eteen ja turvautua hänen mittaamattoman laupeuteensa. Saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi annetuiksi, koska Jumala itse ne anteeksi annetuiksi julistaa. Hän parantaa meidät. Hän itse kääntää vihansa meistä ja ojentaa puoleemme rajattoman rakkautensa.
Tämän taivaallisen hyvyyden ja laupeuden, ihanan armon ja mielemme parantavan työn voima on kuin kirkkaan aamun koitto pimeän yön jälkeen ja kuin virvoittavan kasteen suloinen säihke kauniin kukan terälehdellä, kun Jumalan hyvyyden paiste pääsee täyteen teräänsä tietämme valaisemaan ja kulkuamme ohjaamaan.
Tässä sunnuntain ensimmäinen lukukappale
Hoos. 14:2–9
Palaa, Israel, palaa Herran, Jumalasi luo!
Syntisi ovat syösseet sinut onnettomuuteen.
Kääntykää Herran puoleen,
huulillanne vilpittömät sanat,
sanokaa hänelle:
”Anna kaikki meidän syntimme anteeksi
ja ota vastaan paras lahjamme:
me tuomme sinulle uhriksi rukouksemme,
huultemme hedelmän.
Assyria ei meitä auta,
ratsuihin emme enää turvaudu.
Emme sano enää omien kättemme töille:
’Jumalamme!’
Vain sinulta, Herra, saa orpo osakseen rakkautta.”
– Minä parannan heidät heidän uskottomuudestaan.
Minä rakastan heitä omasta tahdostani,
vihani on väistynyt heistä pois.
Minä virvoitan Israelin kuin aamukaste,
ja niin se kukoistaa kuin lilja
ja tunkee juurensa maahan kuin Libanonin setri.
Sen versot leviävät,
se kasvaa kauniiksi kuin oliivipuu,
se tuoksuu kuin Libanon.
Sen katveessa ihmiset saavat jälleen asua
ja viljellä peltojaan.
He kukoistavat kuin viiniköynnös,
jonka viini on kuin Libanonin viini.
Efraim, mitä hyötyä sinulla on epäjumalistasi!
Minä vastaan sinun pyyntöihisi,
minä pidän sinusta huolen.
Minä olen kuin ikivihreä sypressi,
vain minä kannan sinulle hedelmää.
Matias
Hyvä, että myllynkivi on edelleenkin kirjassa minä en sitä nyt löytänyt enkä jaksanut koko evankeliumia läpitte lukea.
Muistaakseni tarinan, jossa puhutaan kuninkaan paluusta, leivisköistä ja sijoittamisesta, lampaista ja vuohista, oli lopussa sanonata, ” Mutta ne jotka eivät huolineet minua kauninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni. ”
Tässä on ajateltu, että Jeesus palaa kuninkaana ja ne jotka eivät ole huolineet häntä kuninkaaksensa pitää teloittaa hänen edessään. Teloitusta on tapahtunut pitkin kaksituhatta vuotta kestänyt ajanjakso, joten toivottavsti tämä kuningas ei koskaan palaa. Ja tuskin palaakaan, eikä kukaan ota häntä vastaan, kun tällaiset aikomukset on.
En löytänyt tuotakaan jaetta. Joku varmaan muistaa missä se sijaitsee, en minä sitä itse ole voinut keksiä. Otan mielelläni tiedon vastaan.
Matias
”Sen sijaan olen kyllä sekä kuullut että lukenut tuon mielettömän syytöksen, että olette syyllisiä Kristuksen murhaan, ja siksi teidän on kärsittävä. ”
Syytöksethän löytyvät Apostolien teoista, olen minä joskus ne kirjoittanutkin tänne. Lukenut olen myös muinaisten kirkkoisien lausahdukset siitä, että se on anteeksiantamaton kristuksen murha, ja kuinka mieluusti he katsovat kun juutalaiset menevät ikuiseen piinaan. Tämä siksi, että juutalaiset eivät kääntyneet näiden kirkkoisien uskomuksiin, tai oikeammin eivät alistuneet kirkolle verojen maksajaksi.
Rahastahan se on aina kysymys ja siitä, kuka niillä verorahoilla saa elää ja kirstua hallita. Nyt se on islam, joka haluaa, että kaikki alistuvat ja maksavat veronsa heille.
Tarja
1) Jeesuksen puhe kuninkuuden tavoittelusta ja sitä vastaan tehdystä valituksesta on kertomus juutalaisten hallitsijan vaihtumisesta Rooman valtakunnan alaisuudessa.
Herodes Suuren kuoleman jälkeen Arkelaus halusi päästä isänsä seuraajaksi. Hän matkusti Roomaan keisari Augustuksen luokse ja jätti kaiken asioiden hoidon Jerusalemissa uskomilleen palvelijoille. Häntä vastaan kuitenkin lähetettiin valituksia. Juutalaiset vihasivat häntä.
Keisari Augustus nimitti hänet Juudean ja Samarian tetrarkiksi.
Kun hän sitten palasi keisarin luota, niin hänellä oli mukanaan valtakirja, jota vastaan kukaan ei voinut sanoma mitään.
Tämän historiallisen tapauksen pohjalle Jeesus on rakentanut oman julistuksensa, joka kertoo, ettei Jumalan valtakunnan tuloa voi estää millään inhimillisellä puolesta-vastaan valinnalla, vaan Jumalan valtakunnan tulo perustuu Jumalan omaan ratkaisuun ja saa täyttymyksensä Kristuksen tullessa takaisin kirkkaudessaan.
Jeesuksen puheessa tulee esille useampiakin näkökulmia. Tuon niistä esille vain sen, mikä liittyy omaan puheenvuoroosi.
Niin kuin muutamien ihmisten kannanottot ja niiden esille tuoma kritiikki ei mitenkään horjuttanut keisari Augustuksen päätöstä, yhtä vähän joidenkin ihmisten halu vastustaa evankeliumin leviämistä ei mitenkään estä Jumalan ikuisten suunnitelmien toteutumista, vaan ne tulevat tapahtumaan Jumalan itsensä määräämän aikataulun mukaisesti.
Juutalaisvainojen perusteluksi tämä Jeesuksen opetus ei alkuunkaan sovellu, vaan tämän Jumalan oman maailmansuunnitelman toteutumisen julistus liikkuu aivan eri sfääreissä.
Tässä viittaus kaipaamaasi raamatunkohtaan. Tässä kerrotaan Rooman valtakunnan hallinnon menetelmiä siinä tapauksessa, jos joku yritti vastustaa imperiumin tekemiä päätöksiä liian väkivaltaisesti. Sellainen ei tehonnut vaan aiheutti vain kapinoitsijoitten tuhoon.
Luukkaan evankeliumi:
19:14 Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: ’Emme tahdo tätä kuninkaaksemme.’
19:27 Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.'”
Tarja
2) Viittaat Apostolien tekoihin ja nostat sieltä esiin syytöksen joka aidossa historiallisessa tilanteessa kohdistui täysin konkreettiseen yksittäiseen tapaukseen, Jeesuksen kuolemaan tuomitsemiseen.
Nuo kohdat ovat
Apostolien teot:
2:36 Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.”
4:10 niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne.
Näistä ensimmäinen kertoo, että Jeesuksen ylösnousemus kumosi Jeesuksen kuoleman tilan. Jeesus elää ja häntä kannattaa seurata.
Pietari julisti tätä juutalaisten suuren kansallisen juhlan aikana yhtenä juhlapuhujana. Tuollaisen juhlan aikana väkeä tuli eri puolilta maailmaa Jerusalemiin ja juhlan aikaan kaupungissa saattoi oleskella jopa yli miljoona ihmistä.
Vain maan parhaat puhujat pääsivät tuossa juhlassa puhumaan. Pietari oli yksi heistä. Kyseessä oli aamupäivän liturgia joka pidettiin noin kello 9 aamupäivällä (kolmas hetki).
Kun Pietari viittasi Jeesuksen ylösnousemukseen, niin toki silloin piti toisille kertoa, mitä oli tapahtunut ennen tuota ylösnousemusta eli siis Jeesuksen kuolemasta. Samalla oli myös asiallista kertoa, miten tuo juutalaisten oppineimman miehen kuolema oli tapahtunut kun kansannousulla oli ajettu hänen tuomionsa.
Juutalaisvastaiseen antisemitismiin tuo kohta ei mitenkään anna oikeutusta, vaan sellaisten esittäjät vääristelevät Pietarin sanomaa täysin asiayhteydestään irrallisten oppien palvelijaksi.
Toinen noista jakeista liittyy sitten temppelissä tapahtuneeseen ihmeeseen. Jeesus oli parantanut sairaan apostolien sanan välityksellä ja jotkut temppelin johdossa olleet eivät pitäneet siitä, että tämä ihme nosti ihmisten mieliin heidän tekonsa Jeesuksen kiinni ottamisen ja kuolemaan tuomion yhteydessä. Niinpä apostolit pantiin selliin yöksi ja seuraavana päivänä tapahtuneessa kuulustelussa apostolit kertoivat oman näkökulmansa Jeesuksen kuolemaan johtaneista syistä. Juuri noiden Jeesuksen menestystä kadehtineitten juonitteluista oli noussut se meteli jonka voimin jeesus tuomittiin ristin kuolemaan.
Tämäkin yhteys puhuu täsmäkohteena juuri niistä henkilöistä, joiden keskuudessa Jeesuksen kuolemaan johtanut prosessi lähti liikkeelle.
Tämäkään tapaus ei mitenkään sovellu yleistettäväksi muka juutalaisvihan perusteluksi. Sellainen yleistyshän muuttaisi myös nuo totuuden esiin nostajat syytettyjen penkille, mutta siitähän ei alkuunkaan ole kysymys.
Joten väärän asian eli antisemitismin käyttöön tuokin yhteys saadaan vain vääristelemällä tapauskertomuksen ajatus nurin niskoin ylös alaisin.
Nyt löysin nettiraama tusta sen jakeen jota kaipailin. Tämä on vuoden 1933/38 ja
Luukkas 19:27.
”Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni. ”
”KR 1933/-38
Luuk. 19:27 Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.'”
”Biblia (1776)
Luuk. 19:27 Kuitenkin ne minun viholliseni, jotka ei tahtoneet minun antaa vallita heitä, tuokaat tänne ja mestatkaa heitä minun edessäni. ”
Tarja
No hyvä että löysit etsimäsi jakeen.
Olen jo yllä kertonut tämän jakeen liittymisen Jeesuksen ajan poliittiseen elämään ja Jeesuksen opetukseen siitä, että Jumalan valtakunta tulee omalla voimallaan toteuttamaan koko maailman laajuisen tehtävänsä ja kerran Vapahtajamme tullessa takaisin tuo näkyvästi esiin Kristuksen koko maailmankaikkeuden kuninkaana, iankaikkisena hallitsijana, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Matias Roto etkö nyt ”unohda” omaa opetustasi Pietarin helluntai saarnasta:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
Siis etkö opeta että parannus sisältyy JO kasteeseen?
Täytyykö nyt oppisi mukaan aina parannuksen tehdessä ottaa kaste vai kuinka?
Ari
Kiitos kommentistasi ja kiitos kysymyksestäsi.
Kysyt apostoli Pietarin suuressa kansallissessa juhlassa pitämän juhlasaarnan aikana esile tulleeseen kysymykseen antamaan vastaukseen liittyvää parannuksen ja kasteen välistä suhdetta.
Vastaukseni on että Luukkaan teologiassa eli siinä, miten hän tuo esille alkuperäisten apostolien julistuksen eri osatekijät, tulee selvästi esille se että
kaste on parannus.
Kaste siis antaa syntien anteeksiantamuksen ja samaten juuri samainen kaste antaa Pyhän Hengen lahjan.
Toistan antamasti sitaatista tähän ratkaisevat ydinsanat
”— parannus ja — kasteen —- syntienne anteeksisaamiSEKSI,
N I I N
te saatte Pyhän Hengen lahjan. ”
Ja jotta huomaisit että tämä lupaus ei tunne ikärasismia, niin otan esille myös sen että tämä koskee kaikkia kasteen saajia olivatpa he sitten lapsia tai aikuisia, vauvoja tai vanhuksia, äskensyntyneitä taikka elämänsä viime hetkiä eläviä ja kuolemaa odottavia.
” —teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, ——”
Kaste yhdistää meidät Kristukseen ja siksi se myös pelastaa, kuten 1. Piet. 3:21 sanoo
VESI PELASTAA KASTEENA , vuoden 1938 käännös
KASTE PELASTAA, vuoden 1992 käännös.
MAtias Roto no kuinkas vauva OTTAA kasteen ja miksi ”tarvitsee tehdä parannuksen”?
Tekeekö vauva parannuksen kun toinen ihminen hänet kastaa, syvästi ihmettelen järjen juoksuasi?
Ari
Ihmettelet minun järjen juoksuani. Anteeksi jos tekstini on liian syvällistä sinun tasollesi. (Tämä varoituksena siitä että jätäpä asiaan kuulumattomat letkauksesi kokonaan syrjään.)
Kaste on Jumalan teko. Tuossa käännöksessä sanat ”tehkää parannus” on alkukielessä vain yksi ainoa sana eikä siihen sisälly pätkääkään oman teon ajatusta vaan siinä puhutaan käyttääkseni pikkulapsen syöttämistä ilmaiseva ajatus ”avaa suusi ja syö” eli toisaalta saadun lahjan tulemisesta omalle kohdalle. Kasteen teon ja siihen sisältyvän parannuksen saamisen ojentaminen on Jumalan oma teko.
Edelleen alkukielen verbi on aoristi eli täysin tekemisen ajankohdasta riippumaton muoto. Oleellista on vain se että tämän sanan ilmaisema tekeminen tulee voimaan.
Samaten kasteen saamisen alkutekstin sana on yksi ainoa sana ja se on muodoltaan
passiivi
eli sellainen muoto, johon kasteen vastaanottaneella ei ole pätkääkään omaa myötävaikuttamista, vaan joka on yksistään Jumalan teko, jossa hän käyttää pappia kätenään.
βαπτισθήτω , baptisthētō , aoristi ja passiivi muoto, eli siis sellainen tapahtuma mihin kastettava itse ei mitenkään vaikuta, vaan joka teko tapahtuu hänelle ja muuttaa hänen elämänsä.
Joten
Kaipaamiasi kastettavan ihmisen omat teot ja suoritukset samoin kuin vastaanottajan oma kelpoisuus tai ansio tms ihmisestä itsestään riippuvat näkökohdat ovat tästä parannuksen antavasta kasteesta täysin asian ulkopuolella olevia ehtoja.
Toinen asia sitten on että juuri tämä Jumalan teko sitten nimenomaan Jumalan tekona vaikuttaa uskon antamisen, Pyhän Hengen uudistuksen , syntien anteeksiannon eli parannuksen ja edelleen myös aikoinaan ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän Pyhän Hengen ojentamina suurina lahjoina.
Matias Roto no mistä ihmeen parannuksesta sitten puhut blogissasi?
Mitä hyötyä on ihmisen omasta ”parantelusta” kun kerran kaikki on ”saatu” jo kasteessa? Eikö se ole omavoimasta lihallista toimintaa jolla pyritään jotain saamaan, jopa lisäämään Jeesuksen työhön?
Ari
Parannus on palaamista kasteen armoon. Kun jokainen kuitenkin jatkuvasti tekee väärin tavalla tai toisella niin koko elämän ajan riittää parannuksen tekemistä.
Tämän parannuksen josta yllä puhun
tehtävänä on nimenomaan
palata kasteen armoon.
Kun huomaa, että on milloin missäkin tullut poiketuksi pois Jumalan tahdosta niin silloin tarvitsee tehdä parannus eli tunnustaa Jumalan edessä, että tulipa tehtyä väärin eli katumus synnistä ja sen jälkeen panna täysi luottamus siihen, että
Jumala antaa anteeksi.
Katumuksen ja anteeksiantamuksen välisessä tapahtumassa anteeksianto on koko homman pääasia. Katumus on vain tosiasioiden myöntämistä, että tulipa rikottua Jumalan hyvää ja armollista tahtoa vastaan.
Panen tähän vielä Augsburgin tunnustuksesta parannusta käsittelevän kohdan, jossa mainitsemani yhteys kasteeseen tulee erittäin selkeästi esille.
XII Parannus
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen. Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. —-
Siis kaste ei riittäkkään pelastukseen, kaikki kun kerran tekevät väärin ja joutuvat PALAAMAAN kasteen armoon, oletteko siis lain alla eli täytyy palata parannuksen kautta kasteen armoon, siis eikö ole selkeää ettei elä armossa jos siihen täytyy palata parannuksen kautta?
Ari
Pelastus on juuri täysin armosta. Parannus on tämän armon todellisuuteen palaamista.
Miksi kummassa väännät tämän pelkästään armoon perustuvan sanoman muka ihmisen suoritukseksi. Mistä saat sen kummallisen oletuksen, että tähän sisältyisi ikään kuin ennakkoehtona jotain muuta ennen kuin Jumalan työ voisi tapahtua.
Juuri tuollaisten kompastuskivien tielle viskominen on mitä jumalattominta evankeliumin vapaan armon halveksimistia. Jumalan teon sijaan yritetään panna edes jotain ihmisen omaa työtä. Tällainen on aivan yhtä asian vierestä menemistä kuin kuuluisa ”Eskon puumerkki” Aleksis Kiven Nummisuutareissa . Sellaista ei yksinkertaisesti vaadita eikä sitä tarvita. Se ei kuulu asiaan.
Suosittelen että opettelet sisältälukutaitoa, jotta oppisit lukemaan tekstistäni sanat :
” — Kristuksen tähden anteeksi —- ”
ja
” — synninpäästöön, että synti on anteeksi annettu ja armo Kristuksen kautta saatu, —-”
”Biblia (1776) Luuk. 19:27 Kuitenkin ne minun viholliseni, jotka ei tahtoneet minun antaa vallita heitä, tuokaat tänne ja mestatkaa heitä minun edessäni. ”
Tietysti tämä sopisi paremmin Herodekseen, kuin Kristinopin ’ juutalaisten kuninkaaksi ’ nimitettyyn henkilöön, jumalan valtakunassa.
Mutta kyllä se aina on tulkittu tarkoittavan jeesusta ja hänen tulemustaan uudemman kerran.
Ihmiset jaetaan lampaisiin ja vuohiin, ja toiset ovat hyviä ja toiset huonoja. Lampaat viedään jeesus- portista jonnekin, ja muut jäävät ulos, ei kovin hyvin seurauksin.
Ja koska tuossa puhuu Jeesus ja sanoo ” Mutta ne MINUN viholliseni” ei hän silloin tarkoita ketään muuta kuin itseään.
Tarja
Kiitos kommentistasi ja kiitos selvennykestäsi.
Huomaan että me molemmat puhumme Jeesuksen takaisin tulon yhteydessä tapahtuvasta viimeisestä tuomiosta. Tämän tapahtuman selkein kuvaus on Jeesuksen vertaus hänen takaisin tulonsa yhteydessä. Matt. 25:31-46.
Mielestäni tuossa ei kuitenkaan millään tavoin aseteta juutalaisia erityisasemaan sen paremmin hyvässä kuin huonossa lopputuloksessa, vaan kaiken mittana on yleisen inhimillisyyden toteutuminen ihmisten elämässä.
Ne jotka ovat eläneet ihmisiksi ja pitäneet huolta toinen toisestaan pääsevät taivaaseen ja ne jotka ovat laiminlyöneet heille uskottojen lähimmäisten tarpeista joutuvat kadotukseen.
Toisaalla samaan aikaan on kerrottu siitä, että Jeesuksen suuri armo ja anteeksiantamus puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Tämän perusteella voimme uskoa että ihmisten ikuisuus ratkeaa tämän armon varassa olemsesta, saako Jeesus olla meidän Herramme vaiko ei.
Esittämäsi jae missä Jeesus on liittänyt opetuksensa juutalaisten poliittisen elämän tapahtumaan, kertoo tämän persoonallisen puolen evankeliumista. Lopultakin pelastuksen perustana on se, että Jeesus pitää huolta omistaan ja antaa heille tulevaisuuden ja toivon. Hän itse on kaiken mittapuu, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, eli siis lopultakin ratkaisun tekee ainoastaan Jumala itse eikä se ole riippuvainen meidän ihmisten vajavaisista ja useinkin varsin vajavaisin edellytyksin tehdyistä päätöksistä.
Mielestäni näissä Jeesuksen takaisin tuloon liittyvissä tapahtumien kuvauksissa ei ole mitään sellaista joka asettaisi juutalaiset huonompaan asemaan kuin muiden kansojen ihmiset vaan kaikki me olemme Vapahtajaemme edessä yhtenä joukkona olimmepa sitten juutalaisia tai ei-juutalaisia.
Matias Roto toeat minulle::
””Pelastus on juuri täysin armosta. Parannus on tämän armon todellisuuteen palaamista.
Miksi kummassa väännät tämän pelkästään armoon perustuvan sanoman muka ihmisen suoritukseksi. Mistä saat sen kummallisen oletuksen, että tähän sisältyisi ikään kuin ennakkoehtona jotain muuta ennen kuin Jumalan työ voisi tapahtua.””
Pysähdy nyt hetkeksi miettimään mitä ITSE olet tuonut esille, kuten seuraavv:
””palata kasteen armoon.
Kun huomaa, että on milloin missäkin tullut poiketuksi pois Jumalan tahdosta niin silloin tarvitsee tehdä parannus eli tunnustaa Jumalan edessä, että tulipa tehtyä väärin eli katumus synnistä ja sen jälkeen panna täysi luottamus siihen, että
Jumala antaa anteeksi.””
Siis eikö tuossa ole””TARVITSE TEHDÄ PARANNUS:::””
Siis minäkö tuon jotain ihmisen tekoa KUN KYSYN etteikö tuo ole juuri ihmisen tekoa kun ihmisen ””TARVITSEE TEHDÄ PARANNUS…””?
Ari
Teet tunnustuksesta ihmisen oman teon. Tässä on omavanhurskauden perusteelle rakennettu teko-oppi mitä räikeimmin tuotu esille.
Tunnustaminenhan ei ole mitään muuta kuin todellisen tilanteen tajuaminen. Ilman Kristuksen armoa minulla ei ole toivoa. Tarvitsen Vapahtajaani. Se on hätähuuto, mutta se ei ole pelastuksen teko vaan ainoastaan tilanteen toteaminen.
Pelastus annetaan ripin synninpäästön sanassa ja sen mitä pappi sanoo anteeksiannon sanana ripittäytymisessä, on Jumalan valtuutuksen takia päästetty vapauteen myös Jumalan edessä taivaassa.
Kaikki on siis vain ja ainoastaan armolupauksen varassa eikä tippaakaan kiinni ihmisen omista sätkyttelyistä.
Matias Roto toteat:””Teet tunnustuksesta ihmisen oman teon.””
Mitä jos ”tunnusta” todellista tilannetta eli ei saa syntejä anteeksi?
Kuka siis ”tunnustaa” eli toteaa todellisen tilanteen, eikö ihminen ITSE, eikö se ole mielestäsi ihmisen TEKO?
Voiko siis elää ”armossa” ja elää surutta synnissä kun ei ”tunnusta todellista tilannetta” kun esim kirkko ei opeta jotain asiaa synniksi, kuten ennen aviorikos oli synti ja nykyisin ei taida kirkko sitä sytinä pitää, vai pitääkö?
Mitä jos ”tunnusta” todellista tilannetta eli ei saa syntejä anteeksi?
tuo piti olla:
Mitä jos EI ”tunnusta…..
Ari
Edelleenkin on toistettava se, että anteeksianto on koko homman ydin. Tästä kaikki riippuu.
Augsburgin tunnustus sanoo:
XXV Rippi
Rippiä ei ole poistettu seurakunnissamme. Herran ruumista ei ole tapana jakaa muille kuin niille, jotka on ensin kuulusteltu ja jotka ovat saaneet synninpäästön.
(Nykyisin jokaisen messun alussa on synnintunnustus ja armovakuutus, joten tämä kohta toteutuu jokaisessa messussa.)
Kansaa opetetaan hyvin huolellisesti uskomaan synninpäästöön, —- Ihmisiä opetetaan antamaan synninpäästölle mitä suurin arvo, koska se on Jumalan oma sana ja se julistetaan Jumalan käskystä. Avainten valtaa pidetään suuressa kunnissa ja kansalle teroitetaan, että se tuo lohdutuksen pelästyneille omilletunnoille ja että Jumala vaatii uskomaan päästösanaan kuin omaan taivaasta kuuluvaan ääneensä ja että näin uskoen todella saadaan ja otetaan vastaan syntien anteeksiantamus.
—-
Ripistä meikäläiset opettavat, ettei syntien luetteleminen ole välttämätöntä ja ettei omiatuntoja saa rasittaa kaikkien syntien luettelemisella, sillä kaikkien syntien kertominen on mahdotonta, kuten psalmi todistaa: ”Erhetykset kuka ymmärtää?” (Ps. 19:13) ja Jeremia sanoo: ”Petollinen ja tutkimaton on ihmisen sydän.” (Jer. 17:19)
Jos ainoastaan ne synnit, jotka luetellaan, saataisiin anteeksi, omattunnot eivät saisi koskaan rauhaa, koska ne eivät voi nähdä eivätkä muistaa useimpia syntejään.
Myös vanhan kirkon isät todistavat, ettei tällainen syntien luetteleminen ole välttämätöntä. Kirkon lakikirjassa siteerataan Khrysostomosta, joka sanoo: Minä en käske sinua tuomaan ilmi syntejä julkisesti enkä syyttämään itseäsi toisen edessä, vaan haluan, että tottelet profeetan sanaa: Paljasta tiesi Jumalalle. (Ps. 37:5)
Tunnusta siis rukouksessa syntisi Jumalalle, joka on totinen tuomari. Älä tunnusta syntejä kielelläsi, vaan siten, että muistat niitä omassatunnossasi.
Näin siis Augsburgin tunnustuskin keskittää koko huomionsa synninpäästön sanaan ja sen antamaan lohdutukseen.
Matias Roto olet useasti kommentoinut minulle sisälukutaidostani, etten ymmärtäisi lukemaani, kuinka jos katsoisit nyt omaasi, siis kirjoitatko yhtään siitä mitä kysyn?
Ripissä on siis mielestäsi vain synninpäästö joka on tärkeä, et ota ollenkaan kantaa kuka tunnustaa ja mitä tapahtuu ellei tunnusta?
Onko todella niin että kun menee kirkkoon ja siellä koko seurakunta ”tunnustaa” syntinsä niin kaikki saavat ne anteeksi, raiskaajat aviorikkojat…?
Kuika on jos siellä on naapurilta lampaan varastanut, niin saako hän tämän synnin anteeksi ja saako pitää varastamansa lampaan?
Ari
Jotenkin yrität vääntää koko ajan anteeksiantoa muka ihmisen omistta teoista ja ansioista johtuvaksi.
Ihmisen syyllisyys on niin syvä, että kukaan ihminen ei oman kelvollisuutensa ansiosta pelastu, ei kukaan. Se on kokonaan ulos suljettu.
Sen sijaan anteeksianto on niin suuri ja niin valtava, että suurinkin syntinen voi uskoa syntinsä kokonaan anteeksiannetuksi aivan kokonaisuudessaan.
Edelleen sinun on huomattava, ettei epäämääräisen vihjaisusi vastaisesti, anteeksianto suinkaan ole yllytys tehdä pahaa, vaan päin vastoin. Juuri Jumalan armon ja rakkauden osallisuus on kutsumassa todelliseen elämän uudistukseen.
Paavali puhuu tästä avarasta ja Jumalan rajattoman rakkauden ilmauksesta todeten, että nimenomaan kasteen välityksellä saatu Jumalan antama armahdus ei ole sitä varten että tekisimme syntiä, vaan sitä varten että saisimme syntimme anteeksi.
Kaikki edes ”keittiön oven kautta salakuljetettu” yritys tehdä parannuksesta ihmisen oman elämänvaelluksen ansaitsemaksi palkinnoksi on kokonaan ulos suljettu. Näin myös minkäänlainen syntien arvojärjestyksen pohtiminen ei ole mielekäs, vaan anteeksianto on täydellinen ja rajaton.
Roomalaiskirje:
6:1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
6:2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
6:3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? 6:4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman
Matias Roto miksi Jumala armahtaa ihmisen?
Vastaampa sinulle Raamatun mukaisesti, koska ihminen ei tiedä mitä tekee, sanoohan Jeesus ristiinnaulitsijoistaankin ”Isä anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä tekevät”.
Entä vaikkapa Pietari, tiesikö hän kieltäessään mitä hän teki, ei, vaan sai senkin anteeksi, vasta kun hän sai Pyhän Hengen hänen ymmärryksensä avautui ”kuulemaan” Jeesuksen sanat eli Pyhä Henki kirkasti hänelle kaiken sen opetuksen jonka Jeesus oli opettanut.
Samoin Paavali sai kaiken kiihkon ja murhan anteeksi kun hän ei olut tiennyt mitä teki.
Selkeää eikö vain, siis niille joille Pyhä Henki tämän kirkastaa.
Ari
Puhut Pyhästä Hengestä. Hänen tärkein työvälineensä on kirkko. Tämä tulee esille jo uskontunnustuksessa. Tämän jälkeen hänen työhönsä kuuluu pyhien yhteys, syntien anteeksianto, ruumiin ylösnousemus ja iankaikkinen elämä.
Apostolinen uskontunnustus sanoo tämän näin:
Minä uskon — ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen kirkon, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.
Juuri tässä kirkossa eli pyhässä kristikunnassa H Ä N toimii. Tässä kirkossa eli kristikunnassa hän synnytää uskon, pitää sitä yllä ja vie sen täyttymykseen.
Koska kirkko on Pyhän Hengen työväline, niin kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, eli kuten vanhan kirkon uskon isät lausuivat ”extra ecclesiam nulla salus”, ”kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta”.
Luther puhuu kolmannen uskonkappaleen selityksessään juuri tästä, miten Hän, Pyhä Henki toimii kirkossa eli pyhässä kristikunnassa seuraavasti.
”Kolmas uskonkohta
Pyhitys
Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.
Mitä se merkitsee? Vastaus:
Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa.
Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta.