Terveisiä viime sunnuntaista. Kamerunin kirkossa Touborossa kirkon uusi kansallinen piispa ( = arkkipiispa ) teologian tohtori Jean Baïguélé toimittaa sunnuntain 22.8.2021 liturgiaa. Paikalle oli kutsuttu myös kaupungin hallinnon sekä perinteisen heimohallinnon edustajat.
Tässä blogissani pohdiskelen meidän rakkaan kirkkomme tulevan sunnuntain aihetta täällä armaassa kotomaassamme Suomessa.
SUNNUNTAI 29.8.2021
14. sunnuntai helluntaista
Lähimmäinen
Ensimmäinen lukukappale: Ruut 1:8–11, 14–18
Toinen toistansa tarvitsee
Ihmisten väliset suhteet ovat erittäin merkittäviä koko olemassaoloomme. Tämä heijastuu kaikkeen tekemiseemme. Tämä vaikuttaa jopa elämässä jaksamiseemme.
Ensimmäinen vaimoni sairasteli yli 15 vuotta ennen kuolemaansa. Jo yli kymmenen vuotta etukäteen hän suunnitteli hautajaisiaan. Tauti näytti niin vaikealta. Samaan aikaan kuitenkin hänen äitinsä oli jäänyt leskeksi ja oli hyvin ikääntynyt. Näkyi että suru oli syvä. Tuossa tilanteessa saatoin läheltä nähdä, mitä äidille merkitsee tyttären sairaus ja tyttärelle äidin runsaiden elinvuosien määrä. Vaikutti että anoppini sai valtavasti voimia lisää elämään, kun hän ajatteli että tyttäreni tarvitsee minua. Tuntui että hän suorastaan pakotti itsensä elämään pidempään voidakseen olla tyttärensä tukena. Samaan aikaan vaimoni asenteessa näytti taudin keskelläkin kytevän ajatus äitinsä elämästä. Tajusin hänen mielessään liikkuvan mietteen, että äiti tarvitsee minua.
Näin he kumpikin vastavuoroisesti antoivat elämiseensä mielekkyyttä. Kokivat että on tärkeätä sinnitellä hengissä, kun toinen tarvitsee toistansa. Koin että he jaksoivat elää monta vuotta pidempään kuin voimat muutoin olisivat riittäneet päiviä jatkamaan.
Tämän keskinäinen elämässä riippuminen toinen toiselleen elämässä mielekkyyden antamisessa tuli sitten näkyviin heidän elämänsä lopulla. Kun anoppini kuoli niin kului vain lyhyt aika, muutama kuukausi vaimoni kuolemaan. Yhtenä päivänä töistä kotiin tultuani löysin hänet vuoteeltaan ikiuneen vaipuneena.
Yhdessä vaikeudet voitetaan
Noomi oli siirtolaiseksi muuttanut kahden pojan äiti. Hänen miehensä kuoli vieraalla maalla, vaimo jäi leskeksi. Pojat kasvoivat ja menivät naimisiin. Saivat vaimon asuinmaastaan. Miniöiden nimet olivat Orpa ja Ruut. Onni ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Siirtolaispojatkin kuolivat. Anoppi jäi kahden miniänsä kanssa. Kolme leskeä samassa taloudessa.
Noomi suunnitteli takaisin kotimaahansa palaamista. Puhui miniöilleen, ettei hän pysty järjestämään turvallista tulevaisuutta. Pitkään hän sai puhua, kunnes Orpa suostui jäämään kotomaahansa. Palaamaan vanhempiensa kotiin. Ruut kuitenkin oli päättänyt pysyä anoppinsa mukana. Tuli mitä tuli.
Kahdestaan he vaelsivat, kaksi leskeä. Saapuivat Noomin kotiseudulle. Tapasivat ihmisiä. Noomin sukulaisia, naapureita ja tuttuja. Kymmenisen vuotta poissa olon perästä jälleennäkeminen oli kyläläisille suuri ilo. Noomi puolestaan kertoi kokemansa surun miehensä ja poikiensa jälkeen.
Ruut pääsi töihin rikkaan tilallisen pelloille. Sai luvan kerätä itselleen leikkuuväen perässä tähkiä kerätä. Kantoi kotiinsa anopilleen syötäväksi. Näin anoppi ja miniä elivät yhdessä, vaatimattomasti mutta kuitenkin toimeen tullen.
Anoppi puolestaan alkoi järjestää miniälleen avioliittoon pääsyä. Ruutin kirjassa on kaunis kuvaus tämän hankkeen kulusta ja sen onnistumisesta. Ruut pääsi ison talon emännäksi.
Anopin ja miniän keskinäinen rakkaus oli heitä elämässä eteenpäin kantamassa. Toinen toistaan tukien he selvisivät. Pääsivät tuon ajan leskeyden suurimpien ongelmien yli. Välttivät useinkin seuraavan yksinäisyyden, nälänhädän ja käyhyyteen vaipumisen. Löysivät naapurien tuen ja myönteisen vastaanoton. Saivat järjestetyksi miniän kannustavaan avioliittoon ja anopin hoitamaan Ruutin pienokaista.
Rakkaus rakentaa. Kannustaa elämään eteenpäin. Yhdessä vaikeudet voitetaan.
Jumala on turvamme vahva, toivomme suuri
Inhimillisesti ennakoiden Ruutin lähtö anoppinsa mukaan oli hyppy tuntemattomaan. Näköpiirissä oli vain kahden surevan yhteistä köyhyyttä ja kurjuutta. Muutto vieraaseen maahan. Ei tietoa tulevasta, miten jatkaa, miten tulla toimeen. Kaikki oli avoinna, kysymyksiin ei vastauksia.
Häntä kuitenkin kantoi usko Jumalaan. Hän oli löytänyt elävän Jumalan. Hän oli päässyt pyhän kansan yhteyteen. Häntä kantoi yhteinen luottamus Jumalan voimaan. Usko jonka hän saattoi anoppinsa kanssa jakaa. Tämä vakaumus oli hänen turvansa ja johtotähtensä.
Yhteisen uskon varassa hän saattoi elää eteenpäin. Kuruttautua tulevaan, kohdata huomisen, suuntautua täyttä elämää toteuttamaan.
Jumalaan turvansa pano ei saata häpeään. Herran käsivarret ovat voimallisia kantamaan. Jumalan nouseva aurinko vie kohti valoa.
Ruutin elämässä tämä tuli näkyviin mitä suurimmassa määrin. Hänen poikansa Obed sai aikanaan Iisain ja Iisai Daavidin, josta tuli kuningas.
Vapahtajamme esiäiti
Vapahtajamme Jeesus syntyi Daavidin sukuun. Näin myös mooabilainen Ruut oli Herramme esiäitejä. Tästä kertoo Matteuksen evankeliumin alku. Luettelossa mainitaan kolmekin Lunastajamme vierasmaalaista esiäitiä, Rahab, Tamar ja Ruut. Nämä mainitaan harkitusti ja tällä on merkitystä evankeliumin sanomalle.
Jeesus Kristus on koko maailman Vapahtaja. Hänen pelastustekonsa koskettaa kaikkia kansoja. Yhtäkään maata ei jätetä evankeliumin ulkopuolelle. Kaikille heimoille ja kansanryhmille kuuluu Jumalan sanan vapauttava voima. Pelastuksen tuoma ylistys Jumalan kunniaksi pitää kaikua kaikilla kielillä.
Näin jo Matteuksen evankeliumin alussa kerrotaan sama kaikkia kansoja koskeva lähetyssanoma, joka sitten lopussa huipentuu kastekäskyn valtaisaan julistukseen, että kaikki maailman kansat on kutsuttava kirkon eli Jumalan kansan yhteyteen pyhän kasteen uutta luovassa voimassa.
Matt. 28:19-20
”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Jumala luo uutta, avaa tulevaisuuden ja toivon Jumalan omien joukossa, uskon uskalluksen, kirkkauden toivon. Vaelluksen valoa kohti. Rakkaudessa riemuitkaamme. Rakkauden hedelmä: Ylistyksen Herralle tuomme.
Hoosianna, Daavidin Poika,
kiitetty olkoon hän!
Kiitetty Daavidin Poika,
joka tulee Herran nimeen.
Tässä pyhän ensimmäinen lukukappale
Ruut 1:8–11, 14–18
Ruutin kirjasta, luvusta 1
Noomi sanoi miniöilleen: ”Palatkaa kumpikin äitinne luo. Olkoon Herra teille hyvä, niin kuin te olette olleet hyviä vainajiamme ja minua kohtaan. Kunpa te Jumalan avulla saisitte molemmat uuden miehen ja löytäisitte turvan ja onnen hänen kattonsa alla.” Hän suuteli heitä, mutta he puhkesivat itkuun ja sanoivat: ”Ei, me tahdomme, että sinä viet meidät kansasi luo.” Silloin Noomi sanoi: ”Menkää takaisin, tyttäreni! Mitä syytä teillä on tulla minun mukaani? Enhän minä enää voi synnyttää poikia teille miehiksi.”
Miniät itkivät nyt vielä katkerammin. Viimein Orpa suuteli anoppiaan hyvästiksi, mutta Ruut ei suostunut eroamaan Noomista. Silloin Noomi sanoi: ”Katso nyt, kälysi lähti takaisin kansansa ja jumalansa luo. Lähde sinäkin kälysi mukana.” Mutta Ruut sanoi: ”Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. Rangaiskoon minua Jumala nyt ja aina, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta!” Kun Noomi käsitti, että Ruut oli lujasti päättänyt seurata häntä, hän ei puhunut siitä sen enempää.
Matias
Kielistä puheen ollen, eikö sana jumala, ole enemmänkin arabiaa kuin hepreaa.
Sanaa jumala muistuttavia sanoja on esimerkiksi miehen nimi Jamal, ja Jumma=perjantai, tai Jumu’ah, joka on perjantairukous.
” Termi Jumu’ah on johdettu samasta juurista, josta jama’aon johdettu, mikä tarkoittaa ”ihmisten kokoamista”. Sosiaalisessa mielessä ihmiset osallistuvat perjantain rukouksiin iltapäivällä ennen Zuhr -rukousta . ”
”Jumu’ah on yksi korkeimmista islamilaisista rituaaleista ja yksi sen vahvistetuista pakollisista teoista. Jumma Mubarak tarkoittaa kirjaimellisesti hyvää perjantaita, missä Jumma tarkoittaa ”perjantaita” ja Mubarak käännetään ”siunatuksi”. Muslimit tarjoavat viikoittain rukouksia perjantaina keskipäivällä, mikä on heidän uskonnolleen pyhää ja jota pidetään islamin uskomusten mukaan pyhänä päivänä . ”
”Mukaan Hadith , perjantai on paras päivä, jona aurinko nousee. Se on päivä jolloin Aadam luotiin, päivä, jolloin Adam tuli paratiisiin, ennenkun hänet otettiin pois siitä. Se on myös päivä, jolloin Yawm ad-Din eli ylösnousemuksen päivä pidettäisiin. Koska tällä päivällä on oma merkityksensä islamilaisessa uskonnossa, muslimit toivovat toisilleen Jumu’ah Mubarakia tai siunattua perjantaita, kun he menevät moskeijaan ja pitävät erityisen rukouksen sinä päivänä. Kun joku haluaa ”Jummah Mubarakia”, muslimit vastaavat yleensä takaisin samalla lauseella ”Jummah Mubarak”.
Wikipedia
Olen lukenut, että perjantai eli Jummah on niin pyhä, että jokainen joka silloin menee moskeijaan saa syntinsä anteeksi. Lepopäivää islamissa ei ole, koska Allah ei kuulemma koskaan lepää.
Lepopäivä olikin ihmisille ja eläimeille.
Tarja
Kiitos kommentistasi
13) Jumala -sanan etymologiasta on tässä yksi kielellinen selitys
https://www.kotus.fi/nyt/kysymyksia_ja_vastauksia/sanojen_alkuperasta/jumala
14) Seemiläisissä kielissä Jumala -sana on yhtenäisestä etymologiasta noussut
Annan tähän kolme osoitetta, joissa sanan erilaisia hepralaisia muotoja esitellään samassa sanakirjojen kokoelmassa
https://biblehub.com/hebrew/410.htm
https://biblehub.com/hebrew/430.htm
https://biblehub.com/hebrew/433.htm
15) Tässä annan englantilaisen tavan translitteroida: Perjantain tervehdys islamissa on Jumu’ah Mubarak, arabiaksi جمعة مبارك .
Kolmen Abrahamin uskosta erilleen kasvaneen uskonnon viikottainen vapaapäivä vietetään kalenterissa eri viikonpäivinä: islamissa perjantaina, juutalaisuudessa sapattina ja kristikunnassa sunnuntaina.
Yhteisistä juurista vähitellen niin päivittäiset rukoushetket kuin viikon pyhimmän päivän erityinen rukoushetki ovat vähitellen kasvaneet omiin suuntiinsa.
Myös viikon juhlapäivään liittyvät perinteet ovat painottuneet eri suuntiin.
Meille kristityille sunnuntai on maailman luomisen päivä ja Kristuksen ylösnousemuksen päivä. Tällä perusteella Uudessa testamentissa sunnuntaista käytetään myös nimitystä ”Herran päivä” juutalaisesta kalenterista peräisin olevan nimityksen ”viikon ensimmäinen päivä” lisäksi.
Jo Johanneksen evankeliumissa, Paavalin kirjeissä ja Ilmestyskirjassa tulee näkyviin että kristityt jo varhain alkoivat kunnioittaa sunnuntaita Herran päivänä.
Kirkkovuoden eri pyhät ovat muodostuneet historian kuluessa erilaisia tarpeita varten ja niiden yksityiskohtainen läpikäyminen vaatisi oman tekstinsä useimmista esiteltävistä, koska niiden synty on lähes järjestään liittynyt jonkin lähetystilanteen tai muun yhteiskunnallisesti merkittävän tapauksen synnyttämään uuteen tilanteeseen.
16) Muslimien vapaapäivistä
Muslimit ovat esittäneet Suomeen neljää vapaapäivää, jotka koskisivat vain muslimeja. Tästä on kirjoittanut Suomen Islamilaisen Neuvoston hallituksen puheenjohtaja Anas Hajjar:
Muslimien vapaapäiviksi toivomia juhlia olisivat yksipäiväinen ramadanin päättymisen juhla (Eid al-Fitr) ja kolmipäiväinen pyhiinvaellukseen liittyvä uhrijuhla (Eid al-Adha).