Kamerunin kirkolla on monta rakennusprojektia menossa tällä hetkellä. Tässä 24.8.2021 otetu kuva yhdestä projektista.
Vanhassa testamentissa Nehemia oli suuri rakentaja. Hän rakensi uudelleen Jerusalemin muurit pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Työ oli vaativaa, mutta hän voitti vastukset ja sai Pyhän Kaupungin uudelleen turvalliseksi.
Nehemian kirjassa on useampi näkökohta, jotka toimivat edelleen meidän aikanammekin.
- Kirkko on kansankirkko. Nehemialla ei toiminut omin päin itse itsensä valtuuttamana. Hän oli saanut valtuutuksen Persian kuninkaalta. Samalla hänen toimintansa mukana oli koko Jerusalemiin palannut juutalaisten joukko. Ketään ei jätetty pyhän kansan ulkopuolelle. Hän toimi Jumalan asialla koko yhteiskunnan hyväksi. Aidon kirkon tunnusmerkkejä on elää samaan aikaan sekä uskon asialla että oman aikansa yhteiskunnan keskellä koko kansan elämässä aidosti mukana eläen.
- Kirkko on tietoinen jäsenistään. Nehemia oli tarkoin selvillä montako ihmistä Jerusalemissa oli hänen aikanaan. Kirjassa väki esitellään sukukunnittain. Periaatteellisella tasolla kirkonkirjat eivät ole uusi keksintö.
- Kirkko on selkeästi järjestäytynyt. Nehemia teki erittäin selkeän työnjaon eri ihmisten välillä. Hän jakoi vastuun ja hän myös huolehti, että kaikki tehtiin ohjeitten mukaan. Vastuuhenkilöt kerrotaan tarkoin. Tuohon aikaan luettelo oli lyhyt. Nykyajan isommissa yhteisöissä tarvitaan myös isompi organisaatio.
- Kirkko tarvitsee varoja työnsä tekemiseen. Nehemian kirjassa kerrotaan minkälaisia lahjoituksia miltäkin suvulta tai ryhmältä saatiin. Meidän aikanamme kirkollisvero toimii meidän yhteiskunnassamme. Se säästää päällekkäistä työtä. Jäsenmaksut kerätään julkisten tarpeiden käyttöön kerättävän verotuksen mukana. Kukin jäsen maksaa oman maksukykynsä mukaisesti.
- Kirkon virka palvelee kirkkokansaa. Nehemian kirjassa kerrotaan oppineesta papista Esrasta ja hänen apunaan toimineista, jotka auttoivat Jumalan sanan opetamisessa. Myös meidän aikanamme kirkolla on selkeä virkarakenteensa, jonka tehtävänä on tukea seurakuntalaisia sanan ja sakramenttien jakamisessa sekä myös monissa muissakin tehtävissä.
- Esra luki oman aikansa Raamattua ja antoi opetusta puusta rakennetulla korokkeella. Tuolloin se oli kuuluvuuden ja näkyyyden helpottamiseksi. Nykyisinkin saarnatuoli tekee saman tehtävän. Toki äänentoistolaitteet mahdollistavat lukupulpettien käytön myös isommissa tiloissa.
- Seurakunta lausui oman aamenensa luettuun tekstiin. Kirkon liturgia ei ole mielivaltaisesti valittu ohjelman järjestys. Sillä on ikivanhat perinteet. Jo Vanhan testamentin aikana elettiin liturgisen kulttuurin keskellä. Nykyajan liturgia on saman liturgisen perinteen jatkumoa. Aamen laulettiin jo Nehemian aikaan niin kuin aikamme liturgiassakin.
- Kerran luettua ja opetettua syvennettiin palaamalla uudelleen Jumalan sanan tutkimiseen. Esra avustajineen opasti kansaa syventymään Jumalan sanan tuntemisessa. Näin tehdään meidänkin aikanamme. Olemme kuulleet monia raamatunkohtia jo lapsena, mutta liturgian aikana ne toistetaan. Niihin palataan uudelleen ja uudelleen. Sanomaa syventämään pyritään. Luettu, laulettu, kuultu ja rukoiltu sana vaikuttaa. Voimaannuttaa meitä Jumalan rakkauden kokemisessa.
- Nehemian ja Esran järjestämässä juhlassa pysyttiin yhdessä kokonainen viikko. Ruokailukin oli järjestetty. Näinhän tehdään nykyaikanakin, kun kokoontumiset ovat pidempiä ja niissä on enemmän väkeä liikkeellä. Kesäpäivät ja monet muutkin juhlakansan kokoontumiset vaativat omat käytännön järjestelynsä.
- Kaikki mukaan. Nehemia järjesti myös niin, että juhla-ateriasta pääsivät osallisiksi nekin, joilla itsellään ei ollut mahdollisuuksia huolehtia omasta ruuan saannistaan. Lahjoitusperiaate toimi. Nykyäänkin diakoniatyö toimii mitä moninaisimmin muodoin erilaisen avun antamisessa heikompiosaisille.
- Myös sosiaalieettiset kysymykset olivat Nehemialle tärkeitä. Hän oli avoin kuuntelemaan, miten kansa voi. Moni oli velkaantunut yli voimiensa. Nehemia järjesti valtavan kampanja velkojen anteeksiantamiseksi. Näin köyhä kansa sai avun ja elämä saattoi jatkua eteenpäin.
- Nehemia organisoi myös aikansa Jumalan kansan eli kirkon musiikkielämää. Kirkkomusiikilla oli merkittävä asema hänen tilaisuuksissaan.
Tässä on muutama näkökulma Nehemian suureen työhön omana aikanaan. Haluan nostaa ne esille, että Jumalan kansan elämän jatkumo tulisi näkyviin. Monet kirkon rakenteen ja toiminnan periaatteet olivat käytössä jo hänen aikanaan. Meillä on sama Jumala eikä ihminenkään syvimmältään ole muuttunut kovinkaan paljoa. Niinpä monetkin yhteisen elämän periaatteet ovat edelleenkin samoja kuin tuolloin. Vain historian kulkuun kuuluvat kunkin ajan erityispiirteet saavat aikaan, että yksityiskohdissa kukin aika tuo mukanaan oman aikansa lisän.
Olen edellä käsitellyt koko Nehemian kirjan aineistoa, mutta kiitollisuussunnuntain suuri sanoma on siinä, että ilo Herrassa on meidän väkevyytemme. Tämä ilo pursuaa suurena valtaisana virtana lukukappaleessamme.
SUNNUNTAI 5.9.2021
15. sunnuntai helluntaista
Kiitollisuus
Ensimmäinen lukukappale: Neh. 8:5–10
Nehemian kirjasta, luvusta 8
Esra, joka oli väkijoukkoa korkeammalla, avasi kirjan kaikkien nähden, ja silloin kansa nousi seisomaan. Esra ylisti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kohottivat kätensä ja vastasivat: ”Aamen, aamen!” Sitten he heittäytyivät polvilleen ja rukoilivat Herraa kasvot maahan painettuina. Kun kansa oli jälleen noussut seisomaan, alkoivat leeviläiset Jesua, Bani, Serebja, Jamin, Akkub, Sabbetai, Hodia, Maaseja, Kelita, Asarja, Josabad, Hanan ja Pelaja selittää sille lakia. He lukivat kirjasta Jumalan lakia kappale kappaleelta, ja samalla he selittivät ja opettivat sitä.
Käskynhaltija Nehemia, pappi ja lainopettaja Esra sekä leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat väkijoukolle: ”Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Älkää siis olko murheellisia älkääkä itkekö.” Kansa näet itki kuullessaan, mitä laissa sanottiin. Ja Esra jatkoi: ”Menkää koteihinne, nauttikaa hyviä ruokia ja juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei itsellään ole mitään. Tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme! Älkää siis olko murheellisia, vaan iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne.”
Keskustelunne Daavidista kiinnostaa minuakin kovasti, joten lyöttäydyn mukaan, toivottavasti ette paheksu.
Matiaksen kommentti Daavidin pojasta Jeesuksesta osuu hyvin kohdalleen: “Kun psalmia sitten käytetään Jeesuksesta, niin silloin puhutaan Jeesuksen kuninkaallisesta vallasta, joka on ylempi kuin kaikkien ajallisten kuninkaitten, puhutaan hänestä, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä ja joka käyttää valtaansa ihmisten hyväksi.”
Näyttää siltä, että Raamatun heprealaisen osan kirjoittajilla ei ollut aavistustakaan siitä, että heidän tekstillään olisi myöhemmin suurempi täyttymys. Me olemme Raamattua lukiessamme tässäkin suhteessa etuoikeutetussa asemassa. Esimerkiksi juuri Daavidin poika, Jeesushan oli Daavidin jälkeläinen, astui lupausten toteuttajana kuvaan mukaan vasta Raamatun kreikkalaisen osan myötä. Tarjalla on tässä ilmeisesti toisenlainen käsitys?
Ehkä tässä auttaa vilkaisu aivan Raamatun alkuun, siihen lupaukseen siemenestä, joka musertaa käärmeen pään. Tämä lupaus jatkui Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kautta eteenpäin, ja sitten Galatalaiskirjeessä kerrotaan, että “Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.” Etnisellä taustalla ei enää olekaan merkitystä!
Raamattu puhuu toistuvasti Israelin kuninkaista “Daavidin istuimella istuvina kuninkaina”(Jer13:13) Moni vanhalla puolella viittaa isompiin asioihin tulevaisuudessa tuon valtaistuimen käytössä.
Mitä Tarja ajattelet esimerkiksi tästä ennustuksesta, joka on Jesajan 9. luvussa: “Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas… Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan.”(6,7)
Olisiko tuollainen voinut toteutua omaisuuskansan parissa, kun ei Daavidin valtaistuin jäi tyhjäksi sitten Sidkian?
Kun puheena ollut Psalmi 110:1 yhdistetään Raamatun kokonaiskuvaan ja otetaan alkuteksti tarkasti, voidaan lukea seuraava selkokielinen tieto tulevaisuudesta: Jehovah saith unto my Lord, Sit thou at my right hand, Until I make thine enemies thy footstool.”(American Standard)
Kaikkivaltias siinä kertoo Pojalleen annettavasta vallasta. Siis verraten yksinkertaista ja hienoa meidänkin tulevaisuutemme kannalta, tuota valtaa kun käytetään täydellisen oikeudenmukaisella tavalla.
Rauli
Kiitos puheenvuorostasi!
Rauli Toivonen
”Mitä Tarja ajattelet esimerkiksi tästä ennustuksesta, joka on Jesajan 9. luvussa: “Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas… Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan.”
Profeetta Jesaja ei vaikuttanutJeesuksen syntymän aikana, ei Jeesuksen aikana ollenkaan, vaan 700-vuotta aikaisemmin. Kun hän sanoo; ” Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, ” …… minun kieliopissani se tarkoittaa, että lapsi syntyi hänen aikanaan, sana ’syntynyt, ’ ei viittaa tulevaisuuteen, eli syntymiseen vasta 700-vuotta hänen jälkeesä, kokonaan toisessa uskonnossa.
Ei tämä liian vaikeaa voi olla.
Tämä muu koristelu : ” Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas… Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon ”
Kyseessä oleva lapsi syntyy Jesajan luvussa 8, ja hänestä tuli kuningas Hiskia, kuninkaalla on tietysti valta harteillaan, hän toimii neuvonantajana, ja toiveissa myös rauhan aikaa. runollinen kuvakieli kuuluu raamatun sanastoon hyvässä ja pahassa. Väkevästa jumalasta en osaa sanoa, pitäisi tietää miten se menee alkukielessä. ’ Hän istui Daavidin, isänsä valtaistumella,’ näin sanotaan, vaikka Daavid ei ollut hänen isänsä biologisesti. Valtaistuin oli nimetty sellaiseksi.
Todellinen Daavidin poika oli kuningas Salomo, joka istui isänsä valtaistuimella ja hänen aikanaan vallitsi rauha ja hänen tehtävänsä oli rakentaa temppeli. Jeesus sensijaan aikoi hävittää temppelin niin, että ei jää kiveä kiven päälle. Tosin aikoi rakentaa sen kolmessa päivässä uudelleen, mikä herätti närkästystä oikeudenkäynnissä ja edesauttoi hänen tuomitsemistaan.
Myös Hiskia saa vielä elämänsä ihmeenä, lisäajalla, pojan, joten ei pojan syntyminen tapahdu vain evankeliumissa, poikia syntyy kaiken aikaa.
Hiskiasta sanotaan: ” Hän hallitsi juutalaista kansaa vuoden 700 eaa. vaiheilla.”Hän teki sitä mikä on oikein Jumalan silmissä, aivan niinkuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt”
Hiskian isä oli kuitenkin kuningas Ahas, mutta kuninkaat ilmeisesti saivat toisenkin isän, eli Daavidin.
Minun näkökulmasta asian laita on näin.
Tarja
7) Juutalaisessa ajattelussa kaikki tulevat sukupolvet ovat jo ikäänkuin idussaan ensimmäisessä esi-isässään Tähän samaan ajattelutapaan kuuluuvat myös isä ja poika -käsitteet. Poika on paitsi poika myös kuka tahansa seuraava jälkeläinen miten monennessa polvessa tahansa. Näin sanotaan myös Jeesus Daavidin poika ja tarkoitetaan, että Jeesus on syntynyt Daavidin sukuun.
Näin myös Aabrahamin lapsen lapsen lapsesta Leevistä sanotaan Heprealaiskirjeessä ja tässä yhteydessä Leevillä tarkoitetaan myös koko Leevin sukukunta jotka olivat pyhäkön palveluksessa.
Hebrealaiskirje:
7:9 Ja Aabrahamin kautta, niin sanoakseni, on Leevikin, joka kymmenyksiä ottaa, maksanut kymmenyksiä;
7:10 sillä hän oli vielä isänsä kupeissa, kun Melkisedek meni tätä vastaan.
Tarja
8) Jerusalemin temppelistä
Salomo rakennutti ensimmäisen temppelin. Sen häviitivät Baabelin sotajoukot Nebukadnessar )):n johdolla.
Uusi temppeli rakennettiin Baabelin vankeuden päätyttyä. Tätä temppeliä laajensi valtaisiin mittasuhteisiin Herodes Suuri, joka muuten oli keisari Augustuksen jälkeen koko Välimeren alueen toiseksi rikkain mies. Se oli kaksi kertaa laajempi kuin Ateenan vastaava sekä jumalanpalveluspaikka että korkein oppilaitos Areiopagi, jossa muuten Paavalikin kerran kävi vierailevana luennoitsijana.
Jeesus toimi Jerusalemin temppelissä opettajana, aikansa korkeimmassa juutalaisessa oppilaitoksessa. Hän ei suinkaan aikonut hävittää temppeliä jossa oli työskennellyt ja jossa myös vanhan perinteen mukaan hänen äitinsä Maria oli kolmen ja kahdentoista ikävuoden välillä oli saanut temppelikankaiden kudontaopetusta. Ja olihan myös vanhan perinteen mukaan Maria juuri kutomassa yhtä tilausta temppeliä varten Jumalan enkelin tullessa hänelle kertomaan, että hänestä, neitsyestä, tulee Vapahtajan äiti.
Sen sijaan Jeesus on eräässä puheessaan ennustanut temppelin hävityksen, joka sitten tapahtuikin vuonna 70 jKr. Tietäen Vapahtajamme tavan sitoa opetuksensa Vanhan testamentin opetuksen yhteyteen, voimme päätellä, että hän oli juuri tuolloin käsitellyt jotain sellaista tekstiä, missä aikaisemman Salomon temppelin hävityksestä oli puhuttu. Sen sijaan meille säilynyt tieto tuon ennustuksen lausumisesta ei anna tarkempaa viitettä, mikä noista vanhoista VT:n teksteistä oli tuolloin käsittelyn alla.
Markuksen evankeliumi:
13:2 Jeesus vastasi hänelle: ”Sinä näet nämä suuret rakennukset. Niistä ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta.”
Aikoinaan tavatessamme itämaisten kielten professori Aapeli Saarisalo kertoi, miten kirjaimellisesti Jeesuksen ennustus toteutui. Kun temppelissä oli käytetty koristeluun valtava määrä kultaa, niin temppelin syttyessä tuleen kulta suli ja valui kivien väliiin (tuohon aikaan ei vielä käytetty laastia) . Sotilaat huomasivat kullan ja väänsivät kivet paikoiltaan päästäkseen käsiksi kivien rakoihin valuneeseen kultaan. Näin ahneus johti kirjaimelliseen toteutumaan: ei kiveä kiven päälle.
“Kun hän sanoo; ‘Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, ’…… minun kieliopissani se tarkoittaa, että lapsi syntyi hänen aikanaan, sana ’syntynyt, ’ ei viittaa tulevaisuuteen.”
Näin on, kun sinun kielioppi koskee verbin aikamuotoja tässä meidän äidinkielessämme. Kaikissa kielissä eivät aikamuodot mene ihan samalla tavalla. “Raamatun hepreassa ei ole kuin yksi nimenomainen aikamuoto eli tempus: pa’alin eli kalin konsekutiivinen (jatkava) imperfekti, joka on menneen ajan kertova muoto”, opastaa meitä sivusto nimeltä Genesis.(V0 Verbit Johdanto (HEPREA VERBIT YLEISTÄ) (gen.fi)
Edelleen vaikkapa tuota Jesajan 9. luvun ennustusta koskien informoidaan:
“Raamatun hepreassa perfektiä käytetään kahdessa eri merkityksessä.
– 1. Perfekti kuvaa kertovissa teksteissä menneen ajan tekemistä (suom. imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti).
– 2. Jumalan profeetallisissa sanoissa, erityisesti runomuotoisissa teksteissä, perfekti ilmaisee nimensä mukaisesti täydellistä, varmaa, kertakaikkista ja ehdotonta tekemistä tai tapahtumista, sekä nykyisyydessä että tulevaisuudessa (suom. preesens ja futuuri). Tätä kutsutaan nimellä profeetallinen perfekti.
Mitä ajattelet kohdasta 2 heprean kieliopissa: “profeetallinen perfekti”? Niitä on Raamatun heprealaisessa tekstissä paljon.
Tarja
9) Jesajan ennustus Vapahtajan syntymästä
Jesaja oli aivan huippuluokan runoilija. Hänen tekstinsä osoittaa myös valtavan laajaa ympäröivien valtakuntien tuntemusta.
Viittaamasi Jesajan kirjan kohta on mukaelma ikivanhasta egyptiläisestä valtaistuimelle nousun yhteydessä lausutusta Faraon ylistyksestä. Samalla kuitenkin Jesaja on muuntanut tekstin juutalaiseen kulttuuriin ja uskontoon sopivaksi uudelleen sepitetyksi upeaksi hymniksi, jonka alkukielinen teksti suorastaan leikittelee muutamien kirjaimien tasolle saakka säveltäen sanojen soinnin uljaaksi konsertoksi.
Jesaja:
9:5 Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
Vanhassa hepreassa ei ollut meidän nykykielten mukaisia aikamuotoja, vaan aika ilmaistiin muilla keinoin mikäli sillä oli merkitystä kerronnan kannalta. Käännöksessä on aina pyrittävä etsimään kuhunkin kohtaan yhteyden kannalta parhain aikamuoto, jotta Raamatun kuvaus etenee mahdollisimman selkeänä.
Tämän kielen rakenteen tietäminen ei ole pelastuksen kysymys, mutta se auttaa meitä ymmärtämään, ettei pelkillä käännöverbien aikamuodoilla voi tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Jesajan ajan historiallisessa tilanteessa tuossa ennustettu lapsen syntymä viittaa kuningas Hiskian syntymään, kuten sinä sanotkin. Sen sijaan koko tekstin sisältö ei tyhjene kuningas Hiskian syntymään ja hallintokauteen, vaan jättää niin paljon eteenpäin vieviä viitteitä, että tekstiä on tulkittu myös messiaanisena tulevan Pelastajan syntymän ennustuksena.
Kerran erään laajan juutalaisuuden ja kristinuskon välisiä suhteita käsittelevän luentosarjan valmistelujen aikana keskustelin erään erittäin oppineen juutalaisen herrasmiehen kanssa. Eri kysymyksiä pohtiessamme ja miettiessämme, mikä aines olisi hyvä ottaa mukaan ja mikä voisi jäädä syrjään, päädyimme yhteiseen johtopäätökseen, että juutalaisuuden ja kristinuskon ehkä ainoa suuri ja merkittävä ero on siinä että juutalaisuus vielä odottaa Messiasta mutta kristikunta tunnustaa, että Messias on jo tullut Jeesuksessa Kristuksessa.
Näin ollen Jesajan profetia elää yhä edelleen ja viittaa juutalailla heidän odottamaansa ja meillä kristityillä meidän jo luoksemme saapuneeseen Messiaaseen, Vapahtajaamme Jeesukseen.
Toivonen
”Näyttää siltä, että Raamatun heprealaisen osan kirjoittajilla ei ollut aavistustakaan siitä, että heidän tekstillään olisi myöhemmin suurempi täyttymys.”
Kyllä heillä oli aavistus kysehän on perintöosasta, se on sanottu moneen kertaan. On ymmärrettävää, että kansa ei pitänyt maahan palaamista enää mahdollisena , joten voi sanoa, että tähän uskominen, tai halukaan, ei ollut kaikkien mielessä ensimmäisenä, kunnes sitten vainoista johtuen maahan palaaminen tuntui ainoalta oikealta pelastuskeinolta. Ja ennustuksen omaisesti Jesaja sanookin, Oi jospa pelastus olisi Siionissa.
Tässä ilmenee toivo pelastumisesta. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa sekin, että myös kansaa sanotaan pojaksi ja esikoiseksi.
Sanasta Jehova voisin kertoa, että Juudas on arameaksi Jehooda. Mutta JHWH ei lausuta Jehoova, ei myöskään Jahve, minun tietääkseni, koska sitä ei lausuta ollenkaan, ei tiedetä mitä vokaaleja siihen tulee.
Muuten, Psalmin 110 pohdiskelu löytyy edelliseltä sivulta.
Tarkoitin tuolla ”myöhemmällä suuremmalla täyttymyksellä” Jeesuksen jälkeistä varhaiskristillisyyden aikaa ja aikaa siitä eteenpäin, meidän päiviimme saakka.
Esimerkiksi kirjoittajilla ei ollut tietoa siitä, kuka on Sidkian jälkeen seuraava Daavidin suvun hallitsija. Sellaisiahan ei ole ollut maan päällä yhtä ainoaa, eikä kukaan nykyihmisistä voi edes teoriassa kaivaa pitävää todistetta siitä, että kuuluu paitsi Aabrahamin jälkeläisiin, myös Juudan sukukuntaan ja lisäksi vielä Daavidin sukuun suoraan alenevassa polvessa ”Daavidin poikana”. Vain Jeesukseen nuo ennustukset soveltuvat, Jumalan valtakunnan taivaalliseen kuninkaaseen.
Tuosta Jumalan erisnimestä: Vilkaisehan Tarja englanninkielisiä käännöksiä, tai googlaa sanaa netissä.. Muoto Jehovah on ylivoimainen ”markkinajohtaja”, vaikka kieliasiantuntijat pitävät sen vokaaleja kyseenalaisina. Oikeaa vokaalikoostumusta ei tiedä varmuudella kukaan.
Jumalan nimen lausumisesta
Jumalan nimen heprealainen kirjoitustapa oli alkuaan vain konsonantit. Jokainen lukutaitoinen saattoi jo näiden perusteella lukea oikein, varsinkin kun jokainen kunnon kirjanoppinut osasi tekstit ulkoa.
Sitten ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella masoreetit alkoivat merkitä lukuohjeita kirjoittamalla sanojen vokaalitkin ulos ja lisäksi oikean resitoinnin tukemiseksi lisäsivät nuotituksen eli painomerkit tekstiin. Herran nimeä ei kuitenkaan haluttu lausuttavan väärin, joten varmuuden vuoksi luettiinkin sen sijaan heprean kielen herra sana Adonai, Herra, tai arameankielinen pyhää nimiä tarkoittava šemā, Namnet, heprealaisessa tekstissä ei ole isojen ja pienten kirjainten eroa.
Itse käytän heprealaisesta tekstilaitoksesta riippunen sitä vaihtoehtoa, joka tuon laitoksen kokonaisuuteen sopii parhaiten.
Aivan tekstihistorian kannalta on mahdollista todeta että uuden ajan vaihteessa tulleen heprean harrastuksen aikana ei tunnetti näitä konsonanttien ja vokaalien erillisyyttä Pyhän nimen lausumisessa ja näin lukumuoto Jehova tuli vallitsevaksi.
Aivan varmaa Pyhän nimen alkuperäistä muotoa ei voida sanoa, mutta muodot Jahwe, Jahweh, Jahve, Jahveh saavat tukea pari kolme vuosisataa ennen Vapahtajamme syntymää käännetyn Septuaginta käännöksen vakalisoinneissa. Mutta nimestä on myös lyhyempia muotoja Ja, Jha. Tai taivutetussa muodossa Septuagintan mukainen Jeesus, masoreettien heprean mukaisesta Joosua ja arabian Isa.
Mutta mielestäni nämä nimen eri muodot eivät muuta itse Herramme olemusta, hänen työtään tai toimintaansa, joten käyttipä mitä nimen muotoa tahanssa niin hän, joka tuntee sydämet, tuntee myös milloin hänestä puhutaan ja milloin hänen pyhää nimeään kunnioitetaan.
Matias
En tiedä tästä idullaan olemisesta, mutta olen kyllä lukenut, että joissakin uskonnoissa on ajateltu, että tappamalla ihmisen ei tapa vain yhtä, vaan koko hänestä mahdollisesti syntyvän joukon, tai suvun. Sehän on totta, eli ei pelkästään uskon asia.
Jeesus tarinan kohdalla meidän pitää muistaa se sikiäminen pyhästä hengestä, ei siis miehestä, eikä edes miehen tahdosta. Kaikenlisäksi Jeesuksen valtakunta ei ole maallinen, toisinsanoen, sillä ei ole täällä valtiota missä kuninkuuttaan harrastella ja demokratiassa kuninkaiden valta muutenkin horjuu, on käynyt iälliseksi hallitusmuotona.
Jeesuksen sukuluettelossa, ( Miksi muuten jumalan pojalla on sukuluettelo ? ),
poiketen juutalaisesta sukuluettelosta, Juudalle syntyy Taamarista Fares ja Sera. Juutalaisessa Peres ja Sera.
Daavid on Pereksen jälkeläisiä ja Jeesus Faareksen, mutta Juudalle ei syntynyt ollenkaan Fares nimistä poikaa. Se tunkeutuu sinne väkisin. Nykyisin asia on muutettu eli Fareksen paikalle on laitettu Peres myös kristillisessä raamatussa.
Daavidista sanotaan että hän on kuollut, näin ollen hän ei ole enää vaarassa kuolla, hän on voittanut kuoleman kuolemalla ja mennyt ikuisuuteen valtakuntineen.
Jeesus sensijaan kuulemma elää, joten hän hän on vaarassa kuolla, kuten myös hänen valtakuntansa, joka on tavoitettavissa vain ajatuksen tasolla, sitä ei voi nähdä.
Tarja
10) Heprealaisessa tekstissä p ja f ovat sama kirjain. Riippuu täysin tekstiyhteydestä kumpana se lausutaan.
Vastava ero on sanojen puunilainen ja foinikialainen välillä. Ne ovat sama nimi samasta kansasta. Roomalaiset vain ovat kuulleet tuon kirjaimen pee -äänteenä ja kreikkalsiet äffänä.
11) Ajatus siitä että yhden ihmisen kuolemalla tappaa myös hänen tulevat polvensa lienee yleismaailmallinen. Myös Vanhassa testamentissa löytyy viitteitä tähän ilmauksella ”nimen pystyttämisestä”
Ruut:
4:10 Samalla minä olen ostanut myös mooabilaisen Ruutin, Mahlonin lesken, vaimokseni, pysyttääkseni vainajan nimen hänen perintöosassaan, ettei vainajan nimi häviäisi hänen veljiensä keskuudesta eikä hänen kotipaikkansa portista; sen todistajat te olette tänä päivänä.
12) Jumalan valtakunnan näkyvä ja näkymätön puoli
Jumala on näkymätön. Siksi myös hänen valtakunnallaan on näkymätön puoli.
Toisaalta me ihmiset elämämme näkyvässä maailmassa. Tämä maailmakin on hänen luomansa ja sellaisena hänen hyvyytensä ilmentymä. Tähän näkyvään maailmaan kuuluu myös Jumalan valtakunnan näkyvä puoli: Jumalan kansa, kirkko. Kirkko on näkyvä ja juuti tämän näkyvän ja ulkonaisestikin koettavan yhteisön välityksellä Jumala toimii maailmassa Jumalan sanan ja sakramenttien välityksellä.
Näkymätön Jumala tulee nähtäväksi, kuultavaksi ja kosketeltavaksi, kasteen vedessä, ehtoollisen leivässä ja viinissä, jumalanpalveluksen liturgiassa, lauluissa, rukouksissa, Raamatun luvussa, tunnustuksissa jne.
Siellä missä kokoonnutaan Jeesuksen nimeen, siellä ylösnoussut Herramme on näkymättömänä mukana meidän näkyvässä todellisuudessamme.
Matteuksen evankeliumi:
18:20 Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.”
Esitit oikein hyvän kysymyksen, Tarja: “Miksi muuten jumalan pojalla on sukuluettelo ?”
Vastaus liittyy oleellisesti juuri termiin “Daavidin poika”, jolle Raamattu alusta loppuun antaa sen parhaan valtaistuimen. Muinaiset kuninkaat, jotka hallitsivat Jerusalemissa, määriteltiin: “Tämän hän sanoo sinulle, Juudan kuningas, joka istut Daavidin valtaistuimella”… Jos te tottelette minua, niin vastaisuudessakin tämän palatsin porteista kulkee Daavidin valtaistuimella istuvia kuninkaita. (Jer22:2,4)
Ja tuollainen valtaistuin Raamatun uudemmalla puolella Jeesukselle tarjottiin: “Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen.”(Lu1:32)
Raamattu on hyvin tarkka kirja tärkeissä asioissa, ja tässä tilanteessa se sukuluetteloilla osoittaa Jeesuksen olevan pätevä kuninkaaksi.
Evankeliuminkirjoittajien sukuluettelot eroavat toisistaan. Matteus seuraa Jeesuksen sukua isäpuoli Joosefin puolelta, joka oli kuningas Daavidin jälkeläinen Salomon kautta ja oikeutettu Daavidin valtaistuimeen tuon ajan juridiikan mukaan.(Matt. 1:6, 16). Luukas puolestaan tekee äidin sukuselvityksen ja todistaa Marian olevan kuningas Daavidin jälkeläinen Natanin kautta. Jeesus oli Daavidin kuninkuuden luonnollinen perijä täten ”Inhimillisen syntyperänsä puolelta”.(Ro3:1)
Tuon ajan mukaisesti sukuluettelot sisälsivät vain miehiä. Niinpä Luukkaan maininta sukuluettelon alussa “Joosefin isä oli Eeli” voitiin ymmärtää aikalaisten keskuudessa “Joosefin appiukko oli Eeli”.
”Daavidista sanotaan että hän on kuollut, näin ollen hän ei ole enää vaarassa kuolla, hän on voittanut kuoleman kuolemalla ja mennyt ikuisuuteen valtakuntineen.” Voi olla, että joku sanoo Daavidista noinkin.
Raamattu sanoo näin: ””Veljeni, kantaisästämme Daavidista voi varmasti sanoa, että hän kuoli ja hänet haudattiin. Onhan hänen hautansa tänäkin päivänä meidän nähtävissämme. Mutta Daavid oli profeetta, ja Jumala oli valalla vannoen luvannut asettaa Daavidin valtaistuimelle hänen oman jälkeläisensä. Daavid tiesi tämän ja näki ennalta Kristuksen ylösnousemuksen.”(Apt2:29-31)
Daavid odottaa ylösnousemusta ja muutaman jakeen kuluttua todetaankin, että ”Ei Daavid itse noussut taivaisiin. Hänhän sanoo: — Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni.”(34)
Rauli Toivonen ja ” profeetallinen perfekti.,.. ”
”Jumalan profeetallisissa sanoissa, erityisesti runomuotoisissa teksteissä, perfekti ilmaisee nimensä mukaisesti täydellistä, varmaa, kertakaikkista ja ehdotonta tekemistä tai tapahtumista, sekä nykyisyydessä että tulevaisuudessa (suom. preesens ja futuuri). Tätä kutsutaan nimellä profeetallinen perfekti.”
Jumalan profeetallisilla sanoilla tarkoitetaan jotakin varmasti toteutunutta tapahtumaa tai asiaa, joko nykyisyydessä tai tulevaisuudessa, jos se ei toteudu todistetusti , se ei silloin ole Jumalasta, vaan ihmisestä. Tällainen siitä mieleen.
Tarja ja Rauli
Kiitos keskustelustanne.
Tuo ilmaus ”profeetallinen perfekti” on useissa yhteyksissä käyttökelpoinen ilmaus silloin kun Vanhan testamentin ilmauksia sovelletaan Uuden testamentin kohtien ymmärtämiseen.
Samaten tuo puhe siitä, että aidon profeetanprofetia toteutuu, on täysin Raamatun mukainen. Omiansa puhuvan puolestaan paljastaa profetian toteutumattomuus.
5.Mooseksen kirja:
18:22 kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut; julkeuttaan se profeetta on niin puhunut; älä pelkää häntä.”
Matias
Kiitos sinulle.
Linkissä näyttää olevan hyvin onnellinen mies, hänkin on Daavidin poika: Ben David
Kannatta katsoa.
https://www.youtube.com/watch?v=9hdG1aXlExI&list=RD9hdG1aXlExI&index=1
Tarja
Kiitos linkistä! Todella hyvin esitetty Shema Israelin laulaminen.
Juutalaisessa aamurukouksessa laulettavasta Kuule, Israel -uskontunnustuksesta on saanut kauniisti toteutettu kokonaisuus.
5. Mooseksen kirja
6:4 Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.
David on hyvin yleinen nimi koko maailmassa ja varsinkin juutalaisten keskuudessa. Patronymi on hyvin tavallista sekä juutalaisilla että myös koko Orientissa, kuten myös meidän naapurikansallamme venäläisillä. Islannissa ei ole sukunimiä, joten patronymi on siellä sukunimen asemassa.
Toinen Orientissa yleinen käytäntö on kutsua isäksi tullutta miestä pojan mukaan. Niinpä muistan oman arabian opettajani nimen paremminkin hänen lapsensa nimen kautta, koska lähipiirissämme kutsuimme yleensä tällä nimityksellä.