Syksyn pääsiäinen

Rauli

Kiitos sinulle hyvin ajatellusta kommentistasi.

Ensinnä kysyt, miten konkreettisesti mahtaakaan tuo Jesajan kirjan ennustus toteutua.

Mielessäni olen tähän yhteyteen liittänyt sen, mitä Paavali sanoo tessalonikalaisille näiden huoleen siitä, että kuolleet ovat jääneet osattomiksi Jeesuksen takaisintulon suuresta onnesta, Jumalan valtakunnan esiintulosta kirkkaudessaan. He odottivat Jeesuksen tuloa jo omana elinaikanaan ja siksi kuolema muodosti ongelman, kuolleethan eivät näkisi Vapahtajamme suurena kuninkaana tuloa, kun heidän aikansa oli jo ehtinyt menemään ohi.

Tähän tilanteeseen Paavali lohduttaa tessalonikalaisia juuri Jesajan kirjan ajatuksella, että Kristuksen takaisintulon ihanan enkelimusiikin alkuhetken koittaessa kuolleet herätetään eloon niin, että he pääsevät uudelleen elävinä samaan yhteiseen Jumalan kansaan eli kirkkoon ( = kyriake ekklesia = Herran kansa ). Näin koko Jumalan yhteisö yhtenä joukkona käy sitten meidän Herramme vastaan häntä tervetulleeksi toivottamaan. Jumala itse nostaa meidät kaikki yhtenä kristikuntana maan päältä taivaan iloon ikuiseen elämään.

1.Tessalonikalaiskirje 4:13-18

4:13 Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.
4:14 Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
4:15 Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
4:16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
4:17 sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
4:18 Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.

Tämän kanssa on täysin linjassa Jeesuksen vertaus Matteuksen evankeliumissa, missä Jeesus tulee kunniassaan ja sanoo

Matteuksen evankeliumi:¨

25:31 Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
25:32 Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
—
25:34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.

Asetat myös toisen oikein hyvän kysymyksen. kun kysyt keitä ovat nuo “vihamiehet”, jotka “eivät herää eloon” eli eivät saa ylösnousemusta?

Viittaat Jesajan sanoihin:

“Tuli heidät syököön, nuo sinun vihamiehesi… He ovat kuolleet, eivät herää eloon, nuo mahtajat eivät nouse manalta, sillä sinä olet vaatinut heidät tilille ja tuhonnut heidät ja pyyhkinyt pois heidän muistonsa.”

Mielestäni Matteuksen evankeliumin vertaus antaa vastauksen tähän kysymykseen

Matteuksen evankeliumi:

25:41 Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. —- jne vertaus jatkuu.

Mielestäni Jeesuksen kuvaus tuomiosta on toisin sanoin ja kielikuvin ilmaistu kuvaus samasta tuomiosta, missä Jesajakin on puhunut, Asiana on, että perkele ja hänen enkelinsä sekä muutkin hänen lankeemuksestaan osalliset saavat tuomionsa.

Mielestäni myös Ilmestyskirja puhuu samasta asiasta ja puhuu tuossa yhteydessä ”toisesta kuolemasta” eli siis maallisen kuoleman jälkeisestä ikuisesta tulesta kadotukseen joutuville.

Ilmestyskirja:

20:10 Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.

21:8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.”

Ilmestyskirjan kuvauksessa tämä tuomion kuvaus liittyy Jumalan Karitsan eli siis Jeesuksen täydellisen voiton kuvaukseen. Kun Jeesus tulee takaisin, niin silloin kaikki paha väistyy kokonaan ja Jumalan Pojan ikuinen valtakunta on ilo, onni ja autuus, koska mikään paha enää ei pääse häiritsemään Jumalan omien elämää.

Tässä on loogisesti lohdonmukainen linja: Koska pahan alkusyytä ei enää ole, niin ei synny enää pahaakaan; niinpä ei pahaa enää ole eikä tule, joten Jumalan pelastamien elämä taivaassa on täydelllistä onnea.

Myöskään kuolema eikä sen valtakunta tuonela enää pääsee uhkaamaan Jumalan omia.

Seuraa loogisesti johdonmukainen ikuisen turvallisuuden tae: Koska kuolemaa ei enää ole, niin silloihan Jumalan omilla on ikuinen elämä. Näin ilo, onni ja autuus on ikuista elämää Jumalan suuren pelastusteon huipentumana.

Rauli

Kiitos puheenvuorostasi

Mielestäni Saatanan syvyyteen heittäminen on yksi osa Ilmestyskirjan yleistä linjausta, että kaikista kapinoinneistaan ja pahuuen yrityksistään huolimatta pimeyden vallat eivät koskaan ole päässeet kokonaan valtaan, eivät koskaan ole saaneet enemmistöä, ja ne ovat myös jokaisessa yrityksessään kukistettu ennen kuin ne ovat päässeet tavoitteeseensa, jo puolessa matkassa ne on kukistettu, 3½ vuotta eli 42 kuukautta eli 1260 päivää. Täyttymyksen luku olisi 7 vuotta eli 82 kuukautta eli 2520 päivää.

Saatanan ja enkeli Mikaelin taistelussa perkeleen valta kukistettiin Jeesuksen veren voimasta ja perkele menetti periaatteellisen valtansa. Siitä tuli kuin järjestysmiesten jostain tilaisuudesta ulos heittämä rauhanhäiritsijä. Sillä ei enää ollut mitään valtaa Jumalan valtakunnan etenemistä estämään, vaikka se edelleenkin jäi riehumaan ulkopuolelle. Ilm. 12. luku.

Tämän kanssa rinnakkainen kuvaus on se, kun Jeesus näki saatanan taivaasta ulos heitetyksi.

Luukkaan evankeliumi:

10:18 Silloin hän sanoi heille: ”Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman.

Tämän Ilmestyskirjan 12. luvun kuvauksen jatkeeksi Ilmestyskirjan taistelussa Jumalan Karitsan ja paholaisen välillä kerrotaan edelleen seuraava murskavoitto, kun luvussa 20 saatana sidotaan 1000 vuodeksi suurimpaan syvyyteen. Saatana saa siis rökäletappion tässä taistelussa.

Viimeinen eli kolmas kerta toden sanoo. Saatanan vallasta tehdään lopullisesti ja täydellisesti loppu, kun se heitetään tulijärveen lopulliseen rangaistukseen.

Ilmestyskirja siis on alusta loppuun asti kuvaus siitä, miten Jumalan valtakunta voittaa, vaikka saatana kuinka näyttäisi reihuvan tässä maailmassa ennen kuin sen valta lopullisesti kukistetaan.

Tämän kanssa on täysin rinnakkainen se mitä Jeesus sanoo, että että tässä maailmassa olevien ahdistustenkin keskellä toivo Jumalan valtakunnan tulosta on voimallisempi ja vie Jumalan asian voittoon.

Luukkaan evankeliumi:

21:28 Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”

Rauli

Kysyt Jesajan säkeestä: ”nuo mahtajat eivät nouse manalta”, jotka ”ovat kuolleet, eivät herää eloon-”

Mielestäni tuo Jesajan kirjan ajatus on saman linjauksen mukainen kuin Ilmestyskirjan kuvaus pimeyden valloista, jotka taistelevat Jumalan Karitsaa eli siis Jeesusta vastaan eli siis Jumalaa ja hänen kansaansa vastaan.

Vaikka Jesajan kirjan poliittisena ulottuvuutena oli kansan uhkana olleet vihollisvallat, niin tuon lauseen profeetallinen ulottuvuus: ”Meitä ovat vallinneet toiset herrat, et sinä.” viittaa kaikkiin Jumalan ja hänen valtakuntansa vastaisiin voimiin, jotka yrittävät orjuuttaa ihmistä synnin, kuoleman ja perkeleen valtaan.

Mielestäni ajstus siinä, etteivät nämä Jumalan vastaiset voimat herää ylösnousemukseen tarkoittaa elämän ylösnousemukseen heräämistä eli siis taivaaseen pääsyä. Jumalan kansa pääsee perille, mutta Jumalan kansan vastustajat joutuvat tuomiolle.

Näin ymmärrän myös 1. Kor. 15 luvun kuvauksen. Mielestäni siinä todetaan, miten Kristuksen ylösnousemus on kaiken ruumiillisen ylösnousemuksen perusta. Sen jälkeen kuvataan viimeisen tuomion kahta eri osapuolta. Mielestäni kysymys ei Jumalan valtakunnan voiton kannalta ole toisistaan irrallaan olevista tapauksista, vaan ainoastaan tavoitteilta, tarkoitusperiltään ja lopputulokseltaan päinvastaisten tapausten kuvaus. Koko ajan on kysymys siitä, että Kristus voittaa synnin, kuoleman ja saatanan vallan kokonaan, ja tämä merkitsee Jumalan kansan täydellistä voittoa, iloa iankaikkisuudessa.

Aluksi kuvataan se miten Jumalan kansa pääsee elämän ylösnousemukseen ja sitten sen jälkeen kerrotaan, että Jumalan vastaiset voimat kukistetaan täydellisesti.

1.Korinttolaiskirje 15:20-26:

15:20 Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
15:21 Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
15:22 Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
15:23 mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;
15:24 sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.
15:25 Sillä hänen pitää hallitseman ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle.”
15:26 Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.

En siis panisi näitä kahteen eri lopputulokseen johtavia toimenpiteitä ikään kuin kalenterissa eri päiville pantuina toimenpiteinä, vaan kysymys on kahden vastakkaisiin lopputuloksiin päätyvien valtojen välisestä taistelusta, jossa Jumalan valtakunta saa täydellisen voiton.

Rauli

Jälleen tuot ajatuksesi selkeästi esille.

Kysyt että eikö myös tuomiolle ylösnousemus ole ”ylösnousemusta”.

Vertaisin tätä kahden eri kielen tapaan ilmaista jokin asia eri tavoin. Suomen kielessä sukelletaan v e t e e n . Tarkastelukulmana on siirtyminen ei sukeltamisen tilasta sukeltamisen tilaan. Siirtyminen siis sanotaan.

Ruotsin kielessä taas sama sanotaan ”dyka i vatten”, jossa itse tapahtuman lopputulos ilmaistaan. Sukeltamisen toteuduttua ollaan v e d e s s ä .

Mielestäni Jesajan kirjan ilmauksessa kerrotaan viimeisen tuomion lopputulos: tuomion alaisten lopullisena kohtalona on se, etteivät he enää elä. Kun taas Uuden testamentin puolella tarkastellaan tuohon tilaan joutumisen tilannetta: heitetään tuleen.

Mielestäni kysymys fariseuksista on monitahoisempi kuin usein tullaan ajatelleeksi. Jeesushan itse omassa toiminnassaan ja elämässään liikkui hyvin paljon nimenomaan fariseusten piirissä. Juuri heidän kanssaan ollessa tapahtui muutamia ihmeitä ja useat keskustelut käytiin heidän kanssaan. Edelleen voidaan todeta, että Jeesus puhuu siitä, että Mooseksen istuimella istuvat fariseukset. Tämä ilmaushan sanoo fariseuksia Mooseksen lain oikeiksi opettajiksi.

Onpa esitetty sellaisiakin väitteitä, että Jeesuksen julistus fariseusten ”synneistä” olisi jopa liikkeen sisältä käsin olevaa oman liikkeen itsekritiikkiä. Ajatuksen tarkoitus tällöin olisi sanoa kuulijoita ajatellen syvällinen miettimisen aiheen esittäminen, ”voi meitä fariseuksia jos puhdistamme vain astian ulkokuoren, mutta emme puhdistaudu sisältä päin” jne.

Vanhoissa juutalaisen ajattelun kehityksen lähteissä nimittäin tulee esille, että fariseuksilla oli kaksi merkittävää pyrkimystä omassa raamatunselityksessä. Toisaalta oli suurten yleisten linjojen hahmottaminen eli Raamatun keskeisten teemojen hakeminen, esim rakkauden kaksoiskäsky. Toisaalta taas oli pyrkimys löytää tekstin ulkonaisen osaamisen lisäksi myös sen varsinainen sisältö eli siis mennä niin syvälle tekstiin, että myös sen henki toteutuisi.

Tämän näkökohdan mukainen tulkinta sopii erittäin hyvin muutamiin Jeesuksen julistuksen kohtiin. Silloin niihin tulee todella syvällisen tekstien tutkistelun kehotus esille mitä voimakkaimmin.
Mutta joissakin kohdin tämä tulkinta voi aiheuttaa ongelmia, niitä on vaikeaa nähdä itsekritiiksiksi vaan ne kuvaavat näkökantojen vastakkainoloa.

Yksi mahdollisuus tämän takia voisi olla sellainen, että Jeesuksen toiminta on varsinkin alkupuolella liikkunut hyvinkin paljon farisealaisen liikkeen kannattajien keskuudessa, mutta sitten Jeesuksen avoimemman linjan takia mielipiteet ovat vähitellen ajautuneet eri linjoille, jolloin eräät piirit farisealaisuudessa ovat kääntyneet Jeesusta vastaan.

Näin selittyisi se, että toisin paikoin ikään kuin liikkeen sisältä käsin puhuttu itsekritiikki tuo julistukseen jopa syvällisemmän sanoman kuin jonkin ulkopuolisen kritiikin ilmaan heitto, mutta sitten taas toisin paikoin selvästi eri linjoille menevien mielipiteiden esiintulo näyttäisi jonkun tekstin kohdalla paremmalta tulkinnan vaihtoehdolta.

Tämän näkökohdan tarkemmalla esilletuonnilla haluan kertoa, että Jeesuksen ajan juutalaisuudessa oli samanaikaisesti liikkeellä monia eri suuntauksia. Onpa näitä liikkeiden piirteitä tutkittaessa päädytty jopa 15 eri liikkeen olemassaoloon. Jeesuksen opetuslasten keskuudessakin näyttää esiintyneen alkuaan erilaisista suuntauksista liikkeelle lähteneitä. Näin ollen liian mustavalkoinen linjojen vastakkainasettelu Uuden testamentin tulkinnassa voi tehdä vääryyttä tuon ajan juutalaisuuden tulkinnalle.

Kiitän taas, varsinkin fariseusanalyysi opetti minulle mielenkiintoisia teoriamalleja – vai olisivatko olleet hypoteesejä? Periaatteessa kai on hyvä, että asioita tutkitaan, vaikka sitten jopa Raamatun antamasta kuvasta selkeästi irstautuen.

Lopputuloksen kannalta on tietysti saman tekevää, koska joku yksilö sinne tulijärveen heitetään. Olipa se sitten ensimmäinen tai järjestyksessään ”toinen kuolema” – kuten Ilmestyksen 20.luvun tilanteessa- samaan polttoliemeen Saatanan kanssa joutuu. Ja siellä ne ovat ne Jesajan mainitsemat ”mahtajatkin, jotka eivät herää”.

En oikein usko kuitenkaan, että olenassaolo jatkuu tulijärvessä. Eikö Raamattu opeta Saatanan pään lopullisesta murskaamisesta eli totaalisesta tuhosta? Ja olisi vaikea yhdistää jotakin tietoista olemassaoloa sellaisiin tulijärveen heitettäviin kuin kuolema? UT2020 kertoo, että ”Kuolema ja Manalakin heitettiin tulijärveen”. Jakeessa 10 kerrotaan, että siellä jo ovat tuhottuin sellaiset Ilmestyskirjan symbolihahmot kuten ”peto ja väärä prodfeetta”. Kidutushelvetin opetuksen suuri probleema on esimerkiksi siinä, miten kuolemaa voidaan kiduttamalla vaivata minkäänlaisessa tulessa.

Olet joskus ennenkin puolustanut Jeesuksen ajan fariseuksia. Ja olihan heidän joukossaan sellaisi yksilöitä kuten Nikodemos, joka ”tuli yöllä Jeesuksen luokse ja sanoi: »Rabbi, me tiedämme sinun olevan Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään todisteeksi sellaisia ihmeitä kuin sinä teet, jos Jumala ei ole hänen kanssaan”, kuten Johanneksen evankeliumin 3.luku kertoo. Myös Gamaliel on Raamatussa myönteinen poikkeus.

Löysin tällaisen Josefuksen kertomuksen fariseuksista: ”He väittävät, että jokainen sielu on kuolematon mutta vain hyvien sielu pääsee toiseen ruumiiseen, kun taas jumalattomien sielut kärsivät ikuista rangaistusta.” (Jewish Antiquities, XVIII, 14 [i, 3]) Tällaista opetusta esiintyy tuosta tulijärvestä edelleenkin! Mutta olen pannut merkille, että aina kun Jeesus puhuu fariseuksista ryhmänä – mitä lahkoja ja luokkia siihen sitten kuuluukaan-viesti on kovin negatiivisesti värittynyt. Laitoin suomalaiseen KR92 hakusanan ”fariseukset”, ja kyllä tulis sellaisia Jeesuksen lausuntoja, ettei niissä päätä silitelty.

Mitä sinä ajattelet, jos meille Jeesus sanoisi ”Voi teitä, oppineet ja fariseukset! Te teeskentelijät suljette taivaiden valtakunnan oven ihmisten nenän edestä. Ette mene siitä sisään ettekä anna muidenkaan mennä.”(Mat23:13) Minusta tuollainen syytös noin korkealta tasolta olisi otettava vakavasti. Mutta Jeesuksen ajan fariseukset pääsääntöisesti kiristelivät hampaitaan ja suunnittelivat tappamista.

Rauli

Kiitos puheenvuorostasi jossa erittäin hyvin tuot oman näkemysesi sekä myöskin sen perusteet esille.

Historiallisesti juutalaiset liikkeet elivät saman kansan sisällä. Näillä oli paljon yhteistä, joka nousi yhteisestä juutalaisesta perinteestä. Samaan aikaan näiden välillä oli suuriakin eroja joillakin uskonelämän aloilla. Toisinaan näiden liikkeiden sanankäyttö oli hyvinkin voimakasta toinen toistaan kohtaan.

Ennen juutalaissotia eräät ryhmittymät jopa sotivat toinen toistansa vastaan. Jopa keisari Vespasianuksen pojan ja myöhemmin seuraajan Tituksen alaisuudessa toiminut juutalaista syntyperää ollut Tiberius Julius Alexander oli keisari Vespasianusen määräyksestä Rooman armeijan kakkosmies Jerusalemin valtauksessa vuonna 70 jKr.

Muistat varmaan Paavalin sanat, kun häntä kuulusteltiin:

Apostolien teot:

23:6 Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: ”Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana.”

Mielestäni hän ei suinkaan tuossa lausunnossa ollut ulkokullainen, vaan kertoi oman koulutuksellisen taustansa Gamalielin oppilaana.

Gamalielin isästä Simeonista on vanha perinne, että tämä olisi ollut sama Simeon, josta kerrotaan kynttilänpäivän evankeliumissa:

Luukkaan evankeliumi:

2:25 Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä.
2:26 Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun.
2:27 Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle, niinkuin tapa oli lain mukaan,
2:28 otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi:
2:29 ”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan;

Perinteen luotettavuusasteesta en tässä tilanteessa ruohonleikkurilta tietokoneen ääreen tultuani pysty ottamaan varmaa selkoa.

Simeonin isä puolestaan oli kuuluisa oppinut Hillel, jonka opetuksien vaikutus omaan aikaansa oli hyvin suuri, näkyy myös Jeesuksen julistuksessa muutamissa kohdin. Tämä puolestaan ei ollut mitenkään outua. Onhan aikansa oppineimmilla miehillä muinakin aikakausina tuntea edellisten sukupolvien etevien opettajien kannanotot. Ja Jeesus oli oman aikansa oppinein mies, joka opetti aikansa korkeimmassa juutalaisessa oppilaitoksessa Jerusalemin temppelissä. Ja huomattakoon lisäksi, että hänen ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa jälkeen myös hänen seuraajansa pysyttelivät nimenomaan pyhäkössä.

Luukkaan evankeliumi:

19:47 Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. —

24:53 Ja he ( opetuslapset ) olivat alati pyhäkössä ja ylistivät Jumalaa.

Joten hyvin usein näin lähes 2000 vuoden takaa on vaikeaa hahmottaa kaikkia tapahtumien säikeitä, joten yksittäisten tilanteitten kuvaukset helposti irtaantuvat yhteyksistään ja muodostuvat omalakisiksi uusiksi kokonaiskuviksi.

Eipä siis ole ihme että myös kuvaukset Jeesuksen ajan fariseusten ja hyvinkin paljon juuri heidän seurassaan liikkuneen Jeesuksen sosiologinen tilanne on mielestäni värittynyt Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeisten hetkien tilanteessa tapahtuneitten vastakkainasettelujen mukaan koko elämisen aikaisten vastakkainasettelujen mielikuvaksi.

Usein unohdetaan, että Jeesus sanoo nimenomaan farisealaisen liikkeen edustajien puhuvan aikansa Raamatun eli Mooseksen kirjojen oikeaa selitystä, juuri heidän istuvan ”Mooseksen istuimella”.

Matteuksen evankeliumi:

23:2 sanoen: ”Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.

Rauli

”Aina ja iankaikkisesti” on ikuisuutta kuvaava ilmaus, joka 1933/1938 käännöksessä esiintyy 36 jakeessa.

Ilmestyskirjassa sitä käytetään hyvin paljon Jumalan ja kunniansa ikuisuuden ilmaukseen.

Ilmestyskirja:

1:6 ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.

11:15 Ja seitsemäs enkeli puhalsi pasunaan; niin kuului taivaassa suuria ääniä, jotka sanoivat: ”Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti.”

Koska Jumalan valta ja kunnia ovat ikuisia, niin siksi myös perkeleen ja kaikkien muiden Jumalan työtä turmelevien henkivaltojen on pysyttävä pois Jumalan ja hänen omiensa luota ikuisesti. Siksi ilmausta aina ja ikuisesti käytetään myös Jumalan perkeleelle antamasta rangaistuksesta.

Ilm. 20:10

Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.

Mielestäni Kuolema ja Tuonela esiintyvät Uudessa testamentissa paitsi meidän luonnollisena kuolemamme ilmauksena myös henkivaltoina, jotka turmelevat Jumalan luomistyön hyvyyttä. Siksi niillekin tulee Jumalaa vastaan sotivien valtojen rangaistus, ikuinen kadotus eli tulinen järvi.

llmestyskirja:

20:13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

20:14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

Samalla tavalla Paavalikin toteaa kuoleman olevan Jumalan ja hänen luomakuntansa viimeisin vihollinen.

1.Korinttolaiskirje:

15:26 Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.

Kuoleman rinnalla samaa luomistyön turmionalaisuutta kuvaa sana ”katoavaisuus” Roomalaiskirjeessä. Kun Kristus tulee kunniassaan niin myös koko Jumalan luomistyön täydellisyys tulee takaisin, kun kaikki turmiovallat on kukistettu, kokonaan ja ikuisesti.

Roomalaiskirje:

8:20 Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan,

8:23 eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.