Papin ja työnohjaaja Raimo Kuismasen mielestä tietoisuustaitoterapian ja uskonnollisuuden välinen raja on usein hämärä. Hän peräänkuuluttaa Kirkko ja kaupungissa keskustelua erityisesti mindfulnessin buddhalaisesta taustasta.
Tietoisessa läsnäolossa eli mindfulnessissa ihminen suuntaa tarkkaavaisuutensa läsnäolevaan hetkeen. Hän sekä havainnoi ulkoisia tapahtumia että tunnistaa omia sisäisiä kehotuntemuksiaan, ajatuksiaan ja tunteitaan.
Menetelmää on hyödynnetty erityisesti kognitiivisen psykoterapian piirissä 1980-luvulta lähtien. Tietoisuustaitoja on hyödynnetty muun muassa syömishäiriöiden, riippuvuuksien, masennuksen ja ahdistuksen hoidossa.
Raimo Kuismanen muistuttaa mindfulnessin buddhalaisesta taustasta.
– Mindfulness on sen länsimaisessa terapeuttisessa käytössä seurausta länsimaiden lumoutumisesta buddhalaiseen ajatustapaan. Pelkkä työtapa ei ole siirtynyt vaan kokonainen elämänfilosofia, Kuismanen sanoo.
Helsingin Psykoterapiainstituutissa tietoisuustaitoja opettava psykoterapeutti Tapio Malinen kertoo, että hän esittelee aina tietoisen läsnäolon empiirisenä mielen ja kokemuksen tieteenä, jonka perusta on buddhalaisessa psykologiassa, ei buddhalaisuudessa uskontona.
Ammatillisuuteen kuuluu, ettei asiakasta ohjata terapeutin maailmankuvan suuntaan.
– Terapeutti tekee hoitovirheen, jos hän pyrkii ujuttamaan esimerkiksi evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvalle asiakkaalleen buddhalaista maailmankuvaa, Malinen sanoo.
Lue Kirkko ja kaupungin juttu Livahtiko Buddha sielunhoitoon?
Lue Raimo Kuismasen verkkoessee Olenko vai virtaanko? – Mindfulness keskuudessamme Kotimaa24:sta
Ilmoita asiavirheestä