Tällaiselta näytti Nkongin seurakunnassa Kamerunin kirkon pohjoisessa hiippakunnassa sunnuntaina 24.10.2021.
Melkeimpä ilosta itkin ja sydämeni riemua lauloi, kun silmilläni nähdä sain, miten Herramme on työtään tehnyt ja kansaa yhteen koonnut.
SUNNUNTAI 19.12.2021
4. adventtisunnuntai
Herran syntymä on lähellä
Psalmi: Ps. 130:5–8
Lapsena odotin kovasti joulua. Lienee lahjojen toivo suurena syynä. Possu oli teurastettu jo syksyllä. Siitä oli laitettu monia herkkuja, jotka odottivat joulun tuloa. Useampana päivänä äiti leipoi pikkuleipiä ja muuta. Niiden tuoksu kertoi juhlan olevan tulossa. Jouluaattona kävimme isän kanssa metsästä kuusta hakemassa ja sitten pikkusiskon kanssa sitä koristelimme. Illalla sytytettiin kynttilät kuuseen. Ruoka syötiin. Virsi veisattiin: Enkeli taivaan lausui näin ja jouluevankeliumi luettiin. Ja lopuksi kuusen ympärillä piirissä pyörittiin.
Iän karttuessa olen yhä enemmän kiinnittänyt huomioni joulun lapseen. Vapahtajamme syntymää juhlimme. Jumala otti ihmisyyden olemukseensa ja tuli meidän keskellemme. Jumalan rakkaus ojennettiin keskellemme. Hänessä elämämme antaja tuli vertaiseksemme. Jumala ei jättänyt meitä heitteille vaan saapui pelastamaan. Ilo ja riemu täyttää mielemme. Herra on hyvä. Jumalamme rakastaa meitä.
Näin joulun alla, neljäntenä adventtisunnuntaina kaipauksemme herää. Tuntuu kuin kaulaansa kurkottaisi, paremmin nähdäkseen, joko tulee, joko lähellä on hän. Joko saapuu pienokainen, Jumala meidän maailmaamme.
Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani
ja panen toivoni sinun sanaasi.
Ja sydämemme syvyydessä varma vakuus sydämemme rauhoittaa: Kyllä saapuu hän. Kyllä tulee, kun aika on. Äiti Maria jo on viimeisillään. Lapsi pian syntyvä on. Malta vain odottaa, kun hetki koittaa. Sana Jumalan sieluumme kuiskaa: Jumalan äiti on jo matkalla Beetlehemiin. Vain viimeiset kilometrit vielä jäljellä. Pian pääsee lepämään ja sitten lapsensa synnyttämään.
Enkelit jo valmiina kuoroon, lähtöönsä, Beetlehemiin, ylistystä laulamaan. Maailman Valtiaan kunniaa julistamaan. Paimenille kaiuttamaan: Kunniaa Herralle, taivaitten Ruhtinaalle, joka luoksemme vauvana saapuu. Sana Jumalan täyttyy, ennustus toteutuu: Lapsi syntyy.
Jo aivan kuin nurkan takaa, sitä seurata saamme. Tarkkailla kuinka Herramme sanansa pitää ja lupauksen tapahtumaksi muuttaa.
Beetlehemin paimenet työvuoroonsa saapuvat. Lampaita paimentavat, kuin jo Daavid aikoinaan, niin jopa kuin Jaakob muinoin. Samoilla vuoren rinteillä, samoilla niityillä jo vuosituhansia paimenet olivat laumoineen liikkuneet. Vuosituhannet ovat vierineet, milloin kuivempanat, milloin vihmaa priiskottaen vuodet ovat vaihdelleet. Ruoho milloin rehevänä, milloin vaisummin mullasta kurottuen, on samoilla rinteillä vihertänyt, ravinnoksi laumojen lukemattomien, joista ruuaksi sulkupolvien laskemattomien.
Kaipaus mielessään. Jumalaan turvaten, paimenet sukupolvien ketjussa omaa elämäänsä elävät. Ovat kuulleet puhuttavan, asioista kerrottavan. Messiaan odotuksesta ovat oppineet puhuneet. Lupauksia tutkiessaan pyhien tekstien, Jumalan sanan.
Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua,
hartaammin kuin vartijat aamua.
Milloin saapuu hän, josta jo Daavid puhui: Tuleva kuningas, jonka harteilla on Herraus. Joka tuo kansalle vapauden, pelastuksen omillensa, valoksi koko ihmiskunnan. Joko lähestyy hän vai vieläkö odottaa tuloaan antaa?
Sunnuntain Psalmi: Ps. 130:5–8
Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani
ja panen toivoni sinun sanaasi.
Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua,
hartaammin kuin vartijat aamua.
Israel, pane toivosi Herraan!
Hänen armonsa on runsas, hän voi sinut lunastaa.
Hän lunastaa Israelin
kaikista sen synneistä.
