Hyvä etten poistanut edellistä blogiani.
Keskustelu pysyi asiassa.Suunnitelmaa jonka tavotteena on kirkon arvojen romuttaminen liittyy vallankumosteorioiden joukkoon. Hyvä oli etten sitä opiskellessani ottanut siitä sivusta kopiota.
Koska nyt en voi asiaa todistaa mitenkään ja tämä teksini voidaan sivuuttaa.
Jos mulla olisi se paperi näyttää, niin olisin jatkuvasti lirissä sen kanssa.
Luin silloin avoimessa kavatustieteissä kurssiin kuuluvia vallankuomusteorioita. Yritin äskettäin käydä läpi niitä tenttikirjoja, mitä silloin aiheesta luettiin, mutta en löytänyt kyseseistä teosta.
Se kirja taisi olla jotain oheislukemista, jota vain suositeltiin.
Varmman joku, joka oli samalla kurssilla, voisi muistaa sen kirjan nimen.
Nyt täytyy vain yrittää muistella, mitä niillä kursseilla opin vallankuomusteorioista:
Tähän astiset kuomkset ovat lopulta tuottaneet vesiperän, siksi että ihmisten arvomaailmat lopulta toimivat niiden vastaisesti.
Joten teorian mukaan arvomaailmat on ensin muututtava, jotta uusi järjestys voidaan saada aikaan.
Kirkon arvot on yksi tärkeimmistä yhteiskunnan arvojen ylläpitäjistä. Joten kirkon arvot on ensin saatava romutettua, muutoin asiassa ei voi menestyksellisesti edetä.Homoseksuaalisten arvojen tuominen kirkkoon on teorian mukaan vain yksi vaihe ja väline uudenlaisen arvomaailman luomisessa.
Puheet jostakin salaliittoteorioista ovat juuri sitä unihiekkaa, jolla toiminnan toteutus voidaan kaikessa rauhassa stoteuttaa .Ssalaliittoa ei uunnitelman toteuttamiseen tarvita.Riittää aivan hyvin, että on vedottu ihmisen luontaiseen oikeudenmukaisuuden käsitykseen. Jolloin monet tahot ottavat asian omakseen ja vievät tavoitetta eteenpäin.
Omalla kohdallani uniekkaa huomasin silmissäni ja aloin kyselemään; miksi kirkon on annettu mennä tähän tilaan, jossa sen omia keskeisiä arvoja romutetaan? Olisiko syynä se, että näin vain pitääkin tapahtua. Ehkä kirkon rakenteet pitääkin romuttua.Jos kerran unihiekkaa on taivaasta ripoteltu, niin mikä minä olen asiaa korjaamaan. Varsinkaan minun ei pidä enää vedota kirkon valtarakenelmiin asioiden korjaamisen suhteen.Silloinhan tukeudun juuri niihin rakennelmiin, jotka on katomassa.
Oivasin samalla sen miten minutkin on saatu asettumaan toisia vastaan.Tajusin ajattelevani jopa niin jopa niin ettei avankeliumi kuulu vastapuolella, vaan vain meille. Muistaakseni jossain on kirjoitettu kuitenkin, että evankeliumi kuuluu kaikelle kansalle.Joten yritän nyt tosissani irrottautua tuosta vastakkainasettelusta.
Yritän lopettaa taisteluni tuulimyllyjä vastaan. Vaikeaa se näköjään on, kun olen tätä intohimoisesti vuosia harrastanut. Onhan tässä se hyöty, että nyt voin rauhassa paneutua asioihin joihin voin oikeasti vaikuttaa.
Irrottautumista auttaisi, jos joku kertoisi miten kommenttoinnin voi estää. Niin ei tarvitsisi keskustelua jatkuvasti seurata.Jolloin voin keskittyä rauhassa ihan muihin asioihin. Niitä kun nyt on ihan riittävästi käsissä.
Martti Pentti, mistä muutoin tiedät mitä Sana on? Mistä tietäisit, että Jeesus Kristus on Sana, jos et juuri Jumalan erityisilmoituksesta Raamatusta?
Raamattu on väline, joka ilmoittaa Sanan. Se on sormi, joka osoittaa Taivaan. Katsokaamme Taivaaseen eikä sormenpäähän.
Martti Pentti, ei Jeesusta Kristusta Jumalan Sanaa voi irrottaa Raamatun sanasta, Jumalan ilmoituksesta joksikin muuksi toisin sanoen ihmisen omiksi ajatuksiksi. Tätä lib.teologia tekee. Omista ajatuksista ei voi syntyä muuta kuin epäjumala.
Ei Kristus löydy omista pohdinnoista ja kuvitelmista, vaan Jumalan sanasta. Raamatun mukaan ”Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin:’Herra kuka on uskonut meidän sanomamme?’ Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.” Room. 10:16-17
”’Herra kuka on uskonut meidän sanomamme?’ Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.” Niin juuri, kuulemisesta, ei lukemisesta. Sanoma Kristuksesta välittyy ihmiseltä toiselle seurakunnassa, jossa Jeesus on luvannut olla läsnä aina, kun ollaan koolla Hänen niessään.
Edellyttää tietysti sen että evankelliumi puhtaasti saarnataan ja sakramentit oikein toimitetaan. Eikö se näin mene luterilaisuudessa?
Kuuleminen ei kyllä Raamatussa merkitse vain korvan aistitoimintoa. Raamatun sanaa lukemalla minä kuulen tai en kuule. Kuulen siinä Jumalan puheen minulle tai sitten suljen korvani Jumalan puheelle.
”Kuulen siinä Jumalan puheen minulle tai sitten suljen korvani Jumalan puheelle.” Tämä juuri on ajatukseni. Raamattu on Jumalan sanaa silloin, kun kuulemme Jumalan puhuvan sen kautta. Ellemme kuule,sen lukeminen voi olla jopa vahingoksi meille.
Jumala on luvannut johdattaa, ja miten se olisi mahdollista, jollei Jumala voisi sanoilla rohkaista, varoitaa, tai estää jotakin tekoa. Minun mielestäni rajoitetaan Jumalan toimintamahdollisuuksia väittämällä, että Jumala saa puhua vain Raamatun sanojen kautta. Eiköhän anneta hänelle oikeus puhua, niinkuin itse parhaaksi näkee.