Synti

Synti on enemmän kuin mikä tahansa paha teko. Se on kapina Jumalaa vastaan.  Jumala on meidät tehnyt. Hän myös rakastaa meitä. Meidät on tarkoitettu elämään Jumalan yhteydessä. Synti on tämän liiton rikkomista.  Olemme nousseet Jumalaa vastaan. Siksi tarvitsemme katumusta. Tarvitsemme parannusta. Apu on meille annettu. Jumala on tullut luoksemme ja antanut meille sovituksen. Liitto on korjattu Vapahtajamme pelastustyössä. Jeesus on meidät vapauttanut.  Hän on koko maailman vanhurskaus. Hänen tähtensä meillä on turvallinen elämä Jumalan yhteydessä. Liitossa Herramme kanssa. Taivaan Isän rakkaina lapsina. Armahdettuina syntisinä.

Juoruäijät ja -ämmät

Julkisessa keskustelussa taso laskee usein juoruäijien ja -ämmien tasolle.  Puhutaan mieluummin pahaa toisista kuin näiden menestyksestä.   Pahansuopaisuutta ruokitaan. Vahingoniloa kasvatetaan. Asiat saavat vääriä mittasuhteita. Epäoleelliset tulevat esille ja oleelliset jäävät käsittelemättä.  Tekopyhyys kukoistaa.  Omat toilailut jäävät syrjään, kun  katse käännetään toisiin.

Meillä on useinkin paha tapa puhua toisten synneistä, mutta unohtaa omamme.  Luther toteaa tästä seuraavaa:

Todella hurskaiden ja tekopyhien välinen ero on siinä, että edelliset näkevät rikkomuksensa. He näkevät, että he eivät ole sellaisia, kuin heidän pitäisi ja kuin he haluaisivat olla. Sen vuoksi he tuomitsevat itseään eivätkä välitä toisista. Mutta tekopyhät eivät tunne rikkomuksiaan, vaan luulevat jo olevansa sellaisia kuin heidän pitääkin olla. He unohtavat jatkuvasti itsensä ja toisten ihmisten rikoksia. He vääristelevät nämä psalmin sanat tällaisiksi: Minä tunnen toisten rikkomukset ja muiden synnit ovat aina silmieni edessä.” Näin on siksi, että heillä on omat syntinsä takanaan ja malka silmissään. Siten he samalla vääristelevät sanat: ”Syntini on aina minua vastaan.” 

(Martti Luther. Valitut teokset I, s. 409)

Kävin lukion 1960-luvun alussa. Silloin aloin lukea Lutherin Valittuja teoksia.  Pätevä oppi-isä vaikutti syvästi. Lutherin sanoma sytytti. Uskon rohkeus kasvoi ja ymmärrys lisääntyi.

Psalmin 51 selitys esiintyy oppi-isämme ensimmäisessä julkaisussa Seitsemän katumuspsalmia vuodelta 1517. Sitten Luther julkaisi enemmän tekstiä kuin kukaan toinen ennen viime vuosisataa.

Kapina Jumalaa vastaan

Useinkin synti ymmärretään vain pinnallisena. Joku voi vinoilla, että kaikki hauska on joko syntiä tai se lihottaa.  Aina ei huomata synnin varsinaista ongelmaa: Kapinaa Jumalaa vastaan.  Psalmimme käyttää mm.  sanaa  פֶשַׁע , pe·ša‘  , joka merkitsee kapinaa, syntiä ja rikkomusta. Tällä käsityksellä on ikivanhat juuret jo muinaisessa Orientissa, myös pohjois-kanaanilaisessa perinteessä.  Samaa sanaa on käytetty jo esiin kaivetuissa  Ugaritin teksteissä. Siellä eräs legenda kertoo Aqhat -sankarista, joka kapinoi yhtä heidän  jumalaansa Anathia vastaa: ” laqryk bnth pš‘ ”, ”Minä todella vastustan sinua kapinan tiellä.” (UT, 2 Aqht: VI)

Jumala itse on tehnyt rauhan ihmisten kanssa

Meidän toivomme on yksistään Jumalassa. Hän itse on palauttanut kapinoivan ihmiskunnan.  Jeesuksen tekemä rauha riittää meillekin. Mekin saamme elää sovinnossa Jumalan kanssa.  Syntimme, kapinamme, kiukuttelumme Jumalan edessä on anteeksi annettu. Kaikki on uudeksi luotu. Jumalan vihan ja tuomion sijaan saammekin armahduksen ja uuden elämän Jumalan hyvyyden takia. Hänen rakkautensa riittää. Armo kantaa.  Jumala vanhurskauttaa meidät yksin uskosta, yksin armosta ja yksin  Jeesuksen tähden

Luther sanoo tästä vanhurskaudesta Jumalalle puhuen:

En halua enää milloinkaan saarnata ihmisten vanhurskaudesta enkä ylistää heidän tekojaan, vaan yksin sinun  työtäsi. Sanon, ettei mikään ole suurempi kuin sinun vanhurskautesi, joka tekee vanhurskaat vanhurskaiksi ja jota vailla kaikki muut ovat syntisiä. Sillä se, jota sinä et vanhurskauta, ei milloinkaan tule vanhurskaaksi teoillaan. Puhumme sen vuoksi sinun vanhurskaudestasi, koska sinä annat sen meille armosta emmekä me saavuta sitä teoillamme.

(e.m.t. s 416)  

SUNNUNTAI 28.8.2022

12. sunnuntai helluntaista

Itsensä tutkiminen

Pyhäpäivän psalmi:  Ps. 51:6–14

Tässä vielä sunnuntain introituspsalmin teksti:

Sinua, sinua vastaan olen rikkonut,
olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
  Oikein teet, kun minua nuhtelet,
  ja syystä sinä minut tuomitset.
Syntinen olin jo syntyessäni,
synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
  Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden – 
  ilmoita siis minulle viisautesi!
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla
ja pese minut lunta valkeammaksi.
  Suo minun kuulla ilon ja riemun sana,
  elvytä mieli, jonka olet murtanut.
Käännä katseesi pois synneistäni
ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
  Jumala, luo minuun puhdas sydän
  ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä,
älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.
  Anna minulle jälleen pelastuksen riemu
  ja suo minun iloiten sinua seurata.

Ps. 51:6–14