Kristinuskolla on Aasiassa pitempi historia kuin moni tietääkään. Väitetään, että Jeesuksen opetuslapsi Tuomas olisi matkannut Intiaan saakka ja että hänen toimintansa tuloksena Intiaan olisi syntynyt kirkko. Tuomaan matkasta Intiaan ei ole historiallista tietoa, mutta ainakin se tiedetään, että 300-luvun puolivälistä lähtien Intiassa on ollut kristillinen kirkko.
Nyt kuitenkin katse hetkeksi Kiinaan. Tiedetään varmasti, että Kiinassa on jo 600-luvulla ollut syyrialaisten kristittyjen työn tuloksena syntynyt kirkko.
Munkki Alopen seuralaisineen saapui Xi’anin kaupunkiin vuonna 635. Heidän työnsä tuloksena syntyneen kirkon historiaa on tallennettuna muun muassa vuonna 781 valmistuneessa Xi’anin noin kolme metriä korkeassa kivisessä monumentissa.
Monumentti kuvailee kristinuskon tärkeimpiä opetuksia sekä mainitsee nimeltä lukuisia piispoja, pappeja ja munkkeja. Monumentin yläosaan on kaiverrettu kuva, jossa kristinuskon tärkein symboli risti on kuvattu buddhalaisuuden keskeisen symbolin, lootuskukan, yläpuolelle.
Monumenttiin kaiverrettu teksti sekä tuo risti-lootus-kaiverrus osoittavat, että Kiinassa tuolloin syntynyt kirkko pyrki ilmaisemaan kristinuskon opetukset omassa kontekstissaan ymmärrettävällä tavalla.
Tulkitsen, että lootuskukan yläpuolella oleva risti ei pyri murskaamaan alleen lootusta. Pikemminkin niin, että lootus tarjoaa eräänlaisen prisman tai näkökulman, josta käsin kristinuskon opetusta tulkitaan.
Lootuskukan symboliikka buddhalaisuudessa on rikas. Lootus edustaa muun muassa puhtautta, viisauden ja ymmärryksen saavuttamista (valaistumista), myötätuntoa ja rakkautta.
Moni näistä määreistä on helppo sovittaa yhteen ristin tärkeiden merkitysten kanssa. Voikin ajatella, että lootuskukan (buddhalaisuuden) edustama ymmärrys viisaudesta käy vuoropuheluun sen viisauden kanssa, jota risti kristinuskossa edustaa.
Apostoli Paavalin mukaan Kristuksen ristissä näkyy Jumalan suurin viisaus. Risti on suurimman rakkauden, itsensä toisten edestä uhraavan rakkauden symboli, ja siten kaikkein suurimman viisauden merkki ja symboli. Tämä viisaus on Paavalin mukaan hulluutta tämän maailman viisaudelle.
Lootuskukan viisaus on ehkä erilaista kuin ristin viisaus, mutta sekin saavutetaan omasta itsestä luopumisen, kohtuullisten elämäntapojen harjoittamisen ja toisiin ihmisiin armollisesti suhtautumisen kautta.
Jos raamatullisen ihmiskuvan mukaan ihmisen varsinainen synti on se, kun ihminen asettaa itsensä, omat tarpeensa ja mielihalunsa kaikkien tärkeimmiksi (”itseensä käpertynyt ihminen” Lutherin mukaan), lootuskukan kuvaamassa viisaudessa vapautuminen ja valaistuminen voivat alkaa ilmestyä, kun ihminen päästää irti ja lakkaa tavoittelemasta omien äkillisten ja ohimenevien aistien ja sisäisten mielikuvien tarjoamia asioita.
Sekä risti että lootus kutsuvat ihmistä muuttumaan, kääntymään tai kasvamaan pois niin sanotusta luonnollisesta tilastaan, pois itsekkäiden, usein ohimenevien mielihalujensa ja (kuviteltujen) tarpeidensa tyydyttämisestä. Sanalla sanoen kumpikin symboli siten kutsuu ihmistä mielenmuutokseen, kääntymykseen.
Samalla on tietenkin selvää, että lootus ja risti nousevat monessa suhteessa erilaisista viitekehyksistä. Kristinuskon ristissä subjektina on Jumala ja hänen toimintansa. Lootus, eli buddhalaisuus, ei edellytä taustakseen minkäänlaisen Jumalan/jumalan olemassaoloa tai aktiivista toimintaa.
Ristiä ja lootusta, kristinuskoa ja buddhalaisuutta ei tule pakkoharmonisoida eikä niiden eroja silitellä piiloon. Mutta Xi’anin monumentista ja sen antamasta todistuksesta kirkon elämässä Kiinassa 600-luvulta lähtien voi huomata ainakin sen, kuinka oivaltavasti kristityt tulkitsivat ja välittivät evankeliumia ympäristössä, jossa lootus oli paljon tutumpi symboli kuin risti. Tavoitteena oli luonnollisesti kristinuskon ilmaiseminen kiinalaisessa kontekstissa ymmärrettävällä tavalla.
Ajattelen, että tässä pyrkimyksessä lootuskukan antama perspektiivi ei ollut ainoastaan tausta, jonka päälle evankeliumi ”liimattiin”. Pikemminkin niin, että dialogissa lootuskukan kanssa kirkon oma ymmärrys evankeliumista ja kristinuskon keskeisen symbolin, ristin, merkityksestä rikastui.
Siten Kiinan varhainen kirkko on oivallinen esimerkki uskontodialogista ja evankeliumin kontekstualisoinnista.
Jukka Helle, teologian tohtori
Jukka Helle on ollut aiemmin pitkään töissä Thaimaan evankelis-luterilaisessa kirkossa Suomen Lähetysseuran lähettämänä. Parhaillaan hän on opettajana Hongkongin luterilaisessa teologisessa seminaarissa.
