SUNNUNTAI 8.1.2023
1. sunnuntai loppiaisesta
Kasteen lahja
Loppiaisen vietto syntyi lähetystyön palvelukseen
Evankeliumi meni Egyptiin hyvin nopeasti. Evankelista Markus oli Aleksandrian ensimmäinen paavi. Hän sai marttyyrikuoleman 25.4.68 jKr. Tuon muistoksi kalenterissamme on Markun nimipäivä. Nykyinen Aleksandrian paavi Tawadros II, vuodesta 2o12 alkaen, on järjestyksessä 118. saman viran haltija.
Jotta kansan syvät rivit saataisiin mukaan kirkon yhteyteen, piti vallata vanha egyptiläisten juhla 6. päivä tammikuuta. Kirkko alkoi julistaa Jumalan kirkkauden ilmestymistä eli epifaniaa. Pidettiin esillä Jumalan suuria tekoja. Tämä juhlan valtaus alkoi noin vuoden 150 jKr. tienoilla.
Vanhin epifanian aiheista oli Jeesuksen kaste. Siinä Kolmiyhteinen Jumala ilmoittaa itsensä. Yksi Jumala kolmessa persoonassa: Isä taivaassa, Poika veden äärellä kasteen tapahtuman keskipisteenä ja Pyhä Henki kuin kyyhkynen taivaasta maan päälle laskeutuvana Jumalan kolmantena persoonana.
Tämä kaste myös täytti kaiken Jumalan vanhurskauden, kuten Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa.
Niinpä kaste antaa ihmiselle Jumalan vanhurskauden. Kaste julistaa, että meistä tulee Jumalan rakkaita lapsia. Kasteen keskeinen persoona on Jeesus itse. Jokainen kristillinen kaste on Jeesuksen kaste.
Epifanian vieton valtaaminen onnistui erinomaisen hyvin. Jo runsas vuosisata myöhemmin Egyptin kansa oli voitettu evankelimille. Islam valtasi Egyptin 600 -luvulla. Tämä heidän saapumisensa muutti maan olosuhteet. Koptilainen kirkko jäi vähitellen vähemmistöön islamin vallan alle.
Punaisen meren ihme kasteen esikuvana
Ennen Jeesuksen aikaa keskusteltiin kasteen asemasta juutalaisessa uskossa. Tuohon keskusteluun osallistui juutalainen oppinut Rabbi Hillel. Hillel vetosi Punaisen meren tapaukseen Israelin kansan ratkaisevana perusihmeenä. Hän opetti, että koko kansa sai kasteen tuossa meren ylityksessä. Näin myös koko kansa on kastettava.
Rabbi Hillelin pojan Simeonin poika Gamaliel oli apostoli Paavalin opettaja. Paavali sai opettajaltaan jo Hillelin opettaman ajatuksen siitä, että koko kansa kastettiin Punaisessa meressä.
Panen tämän opetuksen näkyviin 1. Korinttolaiskirjeen luvusta 10. Samalla myös yhteyden, josta näkyy Paavalin sakramenttiopin sisältö, että sekä kaste että Herran pyhä ehtoollinen ovat Kristuksen osallisuuden saamista.
101 Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. 2 Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. 3 Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa 4 ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus.
Jumala tekee ihmeitä
Loppiaisen aikaa vietämme koko tammikuun. Puhumme loppiaisen eli epifanian keskeisestä perusajatuksesta: Jumala tekee ihmeitä. Jumala ilmoittaa kirkkautensa meidän keskellämme.
Viisauden kirja osallistuu tähän tapahtuman merkityksen korostamiseen. Punaisen meren ylitys oli Jumalan ihme. Viisaudessaan Jumala johti kansansa vapauteen Egyptin orjuudesta. Meri tuli vastaan, mutta Jumala avasi kuljettavan väylän meren halki. Kansa kulki kuivin jaloin toiselle puolelle. Kansaa vainoavat yrittivät tulla perässä, mutta meri palasi ja vainolaiset hukkuivat. Mirjamin johtama naiskuoro lauloi Jumalan ylistystä tapahtuman kunniaksi.
Jumalan suuri viisaus tapahtui tuossa ihmeessä. Jumalan kansa pelastui ja pääsi kulkemaan eteenpäin. Tavoitteena oli päästä luvattuun maahan.
Jumalan toimii meidänkin aikanamme
Sanoma koskettaa meitäkin. Jumalan viisaus johtaa meitä. Hän auttaa meitä elämämme matkalla. Hän vie meidät perille asti. Koko matkan meidän Vapahtajamme kulkee kanssamme. Olemme hänen huolenpidostaan osallisia. Hän meitä tukee ja johdattaa.
Viikon apokryfiteksti Viis. 10:17–20
Hurskaat saivat siltä palkan vaivoistaan.
Se vei heidät tielle, jolla tapahtui ihmeitä,
se oli päivällä heidän suojanaan
ja loisti yöllä tähtien loimuna.
Se johdatti heidät Punaisenmeren poikki,
vei heidät vesimassojen välitse.
Mutta heidän vihollisensa se hukutti
ja viskasi sitten ylös synkistä syvyyksistä –
näin oikeamieliset saivat saaliikseen jumalattomien aseet.
He ylistivät laulaen pyhää nimeäsi, Herra,
yhteen ääneen he kiittivät suojaavaa kättäsi.
Matias
Nuo jakeet sopivat hyvin islamiin, Islamin perhepoltiikkaan. Isä on suuri auktoriteetti ja pojista esikoinen on tavallaan yhtä Isä kanssa, eli toimii isän ohjeiden mukaan.
Kaikki asiat viedään isälle, ja isä antaa usein myös pienempien lasten rikkomuksista rangaistukset esikoisen toimitettavaksi. Äiti ei saa rangaista lapsia, pitää kannella isälle jos aihetta on. Äiti on kuin Pyhä henki, on hiljaa, tekee ruokaa, pesee pyykit ja siivoaa, hän ei saa mennä mihinkään yksin, eikä koskaan näyttää nyrpeää naamaa. Ei saa Osoittaa mieltään millään tavalla.
Joskus esikoinen Poika, voi olla armollinen ja sanoa rangaisseensa vaikka armahti pikkuveljen, säälistä. (5:22 Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, ”
Tunsin kerran islamtaustaisen henkilön, joka vihasi kotimaataan juuri sen tapojen vuoksi, eikä koskaan aikonut palata sinne. Hän kertoi kuinka isää ei saanut vahingossakaan loukata, suurin loukkaus oli jos sanoi isää siaksi, isää saattoi lyödä pojan kuoliaaksi eikä mikään laki puuttunut asiaan, koska isän loukkaaminen oli suuri rikos. Melkein kuin jumalan pilkka aikoinaan.
Pojasta tuli tietysti myös isä aikoinaan, kun hän sai lapsia ja oman isä kuoli, meni taivaaseen. Valta siirtyi näin isältä pojalle, joka nyt oli itse isä. Hän oli isä ja poika.
Tarja
Eri kulttuureilla on erilaisia tapoja
Sinä kuvaat islamilaista kulttuuria yhdestä näkökulmasta.
Minä puolestani olen asunut maassa, jossa islam on merkittävä vähemmistö, vajaa 20 % väestöstä. Kamerun kuuluu kolmeenkin suureen liittoutumaan. Se on ranskalaisen, englantilaisen ja arabimaiden yhteisöön kuuluva maa. Poliittisena tavoitteena on pysyä vapaana ilman että yksi liittoutuma pääsee sanelemaan liiaksi maan sisäisiin asioihin.
Olen pitänyt islamin ja kristinuskon välisistä suhteista esityksiä sekä suomeksi että ruotsiksi. Sipoossa jopa toistakymmentä kertaa pitkän luentosarjan. Menin siinä Koraanin eli siis islamin pyhän kirjan ainoan virallisen kielen eli arabian takaa ikivanhoja kreikkalaisia kirkkoisien lausuntoja esiin nostaen. Islamista tuli oma uskontonsa siinä vaiheessa, kun he muuttivat rukoussuunnan Jerusalemista Mekkaan. Tuolla kääntymyksellään Muhammedista tuli Arabian johtaja ja pakanat säilyttivät pyhän kivensä palvonnan kohteena olevana pyhänä paikkana.
Aikoinaan yhteen aikaan islamin oppineet omaksuivat hyvinkin paljon vanhasta kreikkalaisesta ja syyrialaisesta kulttuurista. 700 -luvulla välillä kristittyjen ja muslimioppineitten puheenvuorot olivat niin korkealentoisen filosofisia, että aina ei tekstistä olisi voinut heti nähdä puhuuko nyt muslimi- vaiko kristitty oppinut minkäkin puheenvuoron. Keskiajan Euroopan korkeimman kulttuurin keskukset olivat nykyisen Espanjan alueella olevien muslimiruhtinaiden hallinnassa. Heillä oli tuohon aikaan maanosan suurimmat kirjastot. Ja esimerkiksi juutalaisten korkeimmin oppineita Moses Maimonides oli suorittanut opintonsa arabien yliopistossa, jonka oli perustanut muuan nainen. Huomaa tämä: nainen. Moses kirjoitti teoksensa arabiaksi.
Sen jälkeen on tapahtunut hyvinkin paljon sekä eurooppalaisessa että arabialaisessa kulttuurissa. Näiden läpikäyntiä en rupea tässä kuvaamaan. Totean vain että noihin muutoksiin kuuluu sekä hyviä että huonoja puolia.
Mikä tässä meidän tilanteessamme on huomattavaa,
on se, että mielekkään vertailun saamiseksi
ideaalit on verrattava ideaaleihin
ja käytännöt on verrattava käytäntöihin.
Tämä on välttämätöntä, ettei käy niin kuin liian usein tehdään, että toisen ideaalit ajetaan toisen käytäntöä vastaan ja lopputuloksena on toisen kulttuurin ylenkatsominen ja lyttyyn lyöminen ja toisaalta oman kulttuurin pöyhistely ilman, että sen käytäntö aina toimii ideaalien mukaisesti.
Tarja
Jeesuksen puhe Taivaan Isästä ja hänestä itsestään Jumalan pöikana on erittäin hyvin juutalaiseen ympäristöönsä sopivaa.
Juutalaiset ovat kautta vuosituhansien korostaneet vanhempien ja lasten välisiä suhteita. Tämä tulee näkyviin jo heprealaisen ooika sanan ”ben” , בֵּן , esiintymässä koko Vanhassa testamentissa:
Lähes viisituhatta kertaa, tarkasti sanoen 4932 kertaa.
Nyt Apokryfikirjoista kijoittaessani, uudelleen näitä tutkiessani, olen uudelleen havahtunut, miten paljon perhesuhteet ovat olleet juutalaisille merkitäviä. Kodin yhteisöllisyys on kouriintuntuvan reaalista. Kaikki vähääkään merkittävä tapahtuu koko perheen yhteisöllisessä todellisuudessa.
Niinpä kuulijolleen mitä läheisimmillä sanoilla Jeesus todistaa itsestään, että Taivaan Isä on hänen oikea Isänsä ja hän itse on Jumalan Poika. Hän siis kertoo olevansa Jumala Jumalasta.
Matias
Kai sinä olet kuullut kunniamurhista joita vieläkin toimitetaan, ei niitä äidit vaadi vaan ne isät, jotka lapsia tappavat, ettei heidän kunniansa mene harakoille lapsen käytöksen vuoksi.
Mutta aiheesta toiseen, olen tehnyt havainnon pohdiskellessani evankeliumin sisältöä, kun olen seurannut Jeesusta, että Jeesus näytelmän voi jakaa moneen näytökseen.
(1) Ensin on vaihe jossa Jeesus puhuu kärsimisestään ja kuolemastaan, poismenostaan ja kuinka isä rakastaa häntä juuri siksi, kun hän antaa henkensä. Kaikki on selvää näin, Getsemanessa pelottaa, ja pojat eivät tajua mitään, vaan nukkuvat. Jeesus hikoilee katkeraa kalkkia, joka malja hänen pitää juoda, kuten hän asian ilmaisee.
(2) Kun sitten tapahtuu se mikä piti tapahta, se onkin yllätys Jeesukselle ja muille. Miksi ihmeessä? Tässä vaihessa ryhdytään etsimään syyllistä. ” Pahenpi sille kenen kautta se tulee, kuka antoi minut sinun käsiisi, sen olisi parempi, että ei olisi syntynytkään. ” sanoo Jeesus Pilatukselle. Syyllisiksi joutuvat Juudas, Hannas, Kaifas, kansa. Nyt jää suu ymmyrkäisenä ihmettelemään, mikä tarina tämä on ? Tämä on eri tarina kuin se, mihin alku johdatteli.
(3) Kolmas näytös alkaa sitten, kun Jeesus ristillä adoptoi Johanneksen äidilleen, pyytää juotavaa, ja sanoo lopuksi kuuluisat sanansa ” Se on täytetty , ” joka palauttaa taas tarinan sen alkuperäiseen tehtävään, eli henkensä antamiseen.
Mutta mutta……
” ELI Eli, lama sabakhtani, ” Mikä tämä näytelmän osa sitten on ? Onko Eli isä, vai jumala, ei, Eli on äidin isä. Mutta voiko äidillä ja lapsella olla sama isä? Ja jos henkensä antaminen oli se tehtävä, niin miksi loppukaronkka muodotui tällaiseksi hylkäys valitukseksi?
Ja koska Mooseksessa kerrotaan kuinka Jumala laskeutuu KOLMANTENA PÄIVÄNÄ koko kansan nähden Siinain vuorelle, on kohtaus jotenkin saatava myös evankeliumiin.
Ja koska Jeesuksessa Kristuksessa kysymys on jumaluuden osasta, häntä ei tuonela pidättele, hän ottaa henkensä takaisin ja nousee KOLMANTENA PÄIVÄNÄ taivaaseen.
Tarina ei ole johdonmukainen, se koostuu toisiinsa sopimattomista osista, en osaa sanoa, miten tuo sopisi näyttämölle, sitä pistäisi kysyä Heinolalta.
Ja mitä tästä jää käteen, no ainakin se, että henkeä ei sitten uhrattukaan.
Tarja
Kiitos mielenkiintoisesta dramatisoinnin ajatuksesta. Mieleeni tulevat ne ajat, jolloin toimin nuorisopappina ja nuorten kanssa järjestimme erilaisia draamaesityksiä.
Sitten joitakin kommentteja muutamiin kohtiin
1) Nuo erilaiset vanhempien tai suvun kunniaa loukanneet ilmiöt esiintyvät muutamissa kulttuureissa hyvinkin syvällä kansan tajunnassa. Kansainvälisen uutiskynnyksen ylitti muuan tapaus, missä yhden arabimaan prinsessa menetti henkensä tuollaisen kunnianloukkauksen rangaistuksena.
2) Parempi olisi ollut, ettei olisi syntynyt -sanonan Jeesus sanoo opetuslapsilleen Matteuksen ja Markuksen mukaan.
Matteuksen evankeliumi:
26:24 Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi syntynyt.”
Markuksen evankeliumi:
14:21 Niin, Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi syntynyt.”
3) Näytelmässä tarinoihin voidaan tehdä erilaisia kuvioita. Yllättävätkin muutokset voivat olla perusteltuja, jos ne elävöittävät kokonaiskuvaa, ne voivat herättää katsojan.
Tapauskertomukset Jeesuksesta eivät kuitenkaan ole muuta kuin esitys tapahtuneista sen mukaan, miten kirjoittaja voi käsiinsä saamasta informaatiosta päästä selville.
Ja toiseksi tähän liittyen. Tuntien ihmisten vastaanottokyvyn rajat
en pidä mitenkään outona sitä, että aikaisemmat puheet poismenosta ovat menneet ohi korvien. Vaikka ne onkin kuultu, niin niiden ulottuvuutta ei kuitenkaan ole ymmärretty kaikessa laajuudessaan. En siis pidä ristiriitaa todellisena.
Tarja
Jatkoa kommentteihini
4) Apostoli Johannes oli Jeesuksen kasvinkumppani, Jeesuksen ”sisaren” poika, Joosefin aikaisemmasta avioliitosta syntyneen tyttären Salomen poika miehensä Sebedeuksen kanssa.
Oli aivan luonnollista, että Johannekselle uskottiin huolenpito leskeksi ja lapsettomaksi jääneestä sosiologisesta ”isoäidistään”.
5) Eeli Eeli – huudot viittaavat siihen, että Jeesus rukoili ristillä ollessaan. Rukouksekseen hän lauloi psalmin 22 kokonaisuudessaan. Noilla muutamilla sanoilla ilmaistiin samaa kuin meillä on tapana kokonaista rukousta tai virttä tarkoittaessamme sanoa, että joku rukoilee Isä meitänsä tai laulaa Jumala ompi linnamme virren.
Tämän psalmin laulamisen esiin nostamisella evankelista pystyy nostamaan syvemmänkin teologisen ajatuksen. Ristin kuoleman syvällinen sanoma on siinä, että Poika jäi Isänsä hylkäämäksi. Näin Vapahtajamme siirtyi erottavan kuilun niiden puolelle, jotka synnin tähden ovat joutuneet hyljättyjen joukkoon. Näin hän tulemalla hylättyjen tilanteeseen tulee näille Jumalan yhteyden ojentajaksi, uuden Jumala-yhteyden antajaksi, toivon tuojaksi ja uuden elämän alkamiseksi. Jumalan ulkopuolelle joutuneet pääsevät uudelleen elämän yhteyteen, Jumalan yhteyteen.
6) Vanha matematiikka ei vielä tuntenut nollia. Siksi sanonta kolmas päivä tarkoitti meidän ajatustemme ylihuomenta.
Osaat hyvin yhdistää Siinain tapauksen kolmannen päivän ja Jeesuksen ylösnousemuuksen kolmannen päivän. Näin näkyy miten Uuden testamentin kuvaukset liittyvät toinen toisiinsa useinkin paljon monisäikeisemmin kuin pikimmiten asiaa katsottaessa voitaisiin edes ajatellakaan.
7) Samalla tulee esille se, että Jeesus teki sovintotekonsa täysin Jumalana ja täysin ihmisenä.
Näin hänen todellinen kuolemansa oli todellinen kuolema ja siis myös täydellinen uhri.
Näin myös hänen ylösnousemuksensa oli todellinen ylösnousemus todella kuolleena olleelle. Ylösnousemuksessa elämä voitti. Kuoleman valta oli periaatteellisesti täysin voitettu. Jeesus nousi kokonaisena Jumalana ja kokonaisena ihmisenä. Näin myös hänen ylösnousemuksensa on meidänkin ruumiillisen ylösnousemuksemme perusta ja lähtökohta.
Matias
”Jeesuksen puhe Taivaan Isästä ja hänestä itsestään Jumalan pöikana on erittäin hyvin juutalaiseen ympäristöönsä sopivaa.”
VT:ssä on paljonkin poikia, myös ilmoitettuja tai niin sanottuja lupauksen lapsia. Saara sai pojan vanhoila päivillään, lupauksen mukaan, Maanoahin vaimo sai ilmoituksen pojasta ja syntyi Simson. Daavid sai Salomon josta tuli kuningas, ja Jumala sanoi profeetan väliyksellä, että Salomo on hänen poikansa ja hän on sen isä.
Sana poikani on siitä mielenkiintoinen, että se voidaan sanoa yhdestä, tai usemmasta pojasta, kuten Mooseksen käsketään sanoa faraolle.” Israel on minun esikoiseni, päästä minun poikani palvelemaan minua.” tarkoittaa tietysti koko kansaa.”
”Hän on minun poikani, ja minä olen hänen isänsä, niin että jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä, kuten ihmislapsia rangaistaan ” voi olla myös yksi poika, kuten tässä sanoottiin Salomosta.
Alkuosa tuosta on siirretty Jeesukselle, mutta rangaistus osuus on jätetty pois.
”Kuten ihmislapsia rangaistaan ” on minun muunnos, koska muoto,” Rankaisen häntä ihmisvitsalla, niinkuin ihmislapsia lyödään” kuulostaa vanhentuneelta ajattelulta.
Tarja
Kiitos hyvästä poika -sanan pohdiskelustasi.
Raamatun ajan yhteiskunta oli hyvin perhekeskeinen. Näin myös mitä erilaisimpia asioita voitiin ilmaista perheen elämään liittyvin sanoin.
Vanhaan juutalaiseen ajatteluun liittyi ajatus, että kaikki tulevat sukupolvet jo olivat esivanhempiensa kupeissa. Näin myös ikivanhoista esi-isistä saatettiin puhua isänä. Esimerkkinä noin tuhannen vuoden takaiseen samaan sukuun kuuluvasta Jeesus Daavidin poika ja esimerkkinä noin 1700 vuotta aikaisemmasta Abrham isämme.
Esi-isien merkitys näkyi myös kaikessa kulttuurisessa jatkumossa. Esivanhempien kunnioiotus oli syvemmällä ja tiedostetummin läsnä jälkipolvien elämässä. Kukin tiesi paikkansa yhteiskunnassa sen mukaan, mihinkä sukuhaaraan hän oli syntynyt.
”Jumalan suuri viisaus tapahtui tuossa ihmeessä. Jumalan kansa pelastui ja pääsi kulkemaan eteenpäin. Tavoitteena oli päästä luvattuun maahan.” MR
Oikein sanottu. Samoin kastetuilla kristityillä on kasteen jälkeen tavoitteena päästä ”luvattuun maahan”, eli taivaaseen. Sitä ennen heillä on edessään erämaavaellus niin kuin oli israelilaisillakin. Usko joutuu erämaassa monella tavoin koetukselle. Paljon on niitä, jotka myös jäävät erämaahan eivätkä pääse perille. He ovat niitä, jotka eivät katso Kristukseen langettuaan syntiin ja tee uudelleen parannusta syntielämästään. Parannusta tekeville armo on kuitenkin aina läsnä.
Harri
Kiitos kommentistasi
Loppiaispäivän apokryfiteksti on Sirakin kirjan luvusta 39 jakeet 6-13.
Olen lukenut lukua moneen kertaan eri kielillä, viimeksi hetki sitten tanskaksi Tanskan Pipliaseuran nettisivustolta.
https://www.bibelselskabet.dk/brugbibelen/bibelenonline/Sir/39
Jos Herra suo, niin saarnaan siitä Forssan rukoushuoneella pidettävässä loppiaisjuhlassa 6.1.2023 klo 14.
Tilaisuus meni miellyttävässä ilmapiirissä. Ohjelmaa juonsi Erkki Hirvonen. Hänen vaimonsa Anja Hirvonen luki runon ja pianolla säesti Ulpu Mäkelä. Kahvitarjoilun järjestivät Anja Teininen ja Berit Jokinen. Taina Juppo toimitti muutamia käytännön asioita. Kiitos kaikille mukana olleille.
Kotiin tultuani olen jatkanut Sirakin kirjan tutkistelua. koska myös 15.2.2023 alkavan viikon apokryfiteksti Sir. 39:16–27, 32–35 on samasta luvusta kuin loppiaisen tekstikin on. Viimeksi hetki sitten luin 39. luvun ranskaksi https://www.aelf.org/bible/Si/39 .
Tänään 7.1.2023 vietetään joulua sekä Ukrainan että Venäjän ortodoksien keskuudessa. Taustalla on juliaanisen kalenterin mukainen tapa laskea juhlapäiviä.
Ukrainassa tosin on käyty keskustelua mahdollisesta siirtymisestä gregorianisen kalenterin mukaiseen joulun viettoon sen jälkeen, kun vuonn 2017 valtio päätti 25.12. pidettäväksi kansallisena vapaapäivänä.