Maanjäristys Turkissa ja Syyriassa, Ukrainan lapset sodan jaloissa, kuivuus ja nälkä Afrikassa, naiset ja lapset Afganistanissa, nuoret kotimaassa.
Monet tarvitsevat tälläkin hetkellä apuamme aivan akuuttien tai jo pitkään jatkuneiden kriisien johdosta. Muun muassa Yhteisvastuukeräys, SPR ja Kirkon ulkomaanapu tarjoavat kanavia avun antamiseen.
Mutta meneekö apu perille? Entä jos korruptio, rikollisjärjestöt ja muut roistot vievätkin rahat matkalla? Kysymykset ovat aiheellisia, mutta usein taitaa huoli rahan perillemenosta nousta silloin, kun oikeasti ei haluta auttaa.
Luin viime viikolla mielenkiintoisen kirjan, joka kertoi siitä, miten toisen maailmansodan jälkeen Rovaniemelle rakennettiin lastensairaala. Koko maakunta oli raunioina, asumisolot olivat lievästi sanottuna puutteelliset, tuberkuloosi levisi ja kaikenlaista muutakin hätää ja sairautta oli vaikka muille jakaa.
Sodan jälkeen Suomen Punainen Risti oli terveydenhuollon saralla merkittävä tekijä koko maassa. Vuoden 1945 lopulla SPR:n Lapin piirihallitus esitti järjestön keskushallitukselle lastensairaalan perustamista Lappiin.
Sairaala aloitti toimintansa toukokuussa 1946 Ruotsista lahjoituksena saatujen sairaalavarusteiden turvin. Rovaniemen kauppalassa oli onneksi säästynyt vanha lastenkotirakennus, johon sairaala pienen välivaiheen jälkeen sijoitettiin. Sairaala palveli koko maakunnan lapsia. Aluksi SPR vastasi sen toiminnasta, myöhemmin perustettiin kuntainliitto ja lopulta lastensairaala liitettiin Lapin keskussairaalaan.
Lastensairaalan historiassa ja kehitysvaiheissa tulee moneen kertaan esiin kansainvälinen apu, joka kanavoitui enimmäkseen Punaisen Ristin kautta. Apua saatiin Ruotsin lisäksi ainakin Sveitsistä ja Yhdysvalloista.
Tänään kysymme, meneekö apu perille? Ei siitä ole kovin pitkä aika, kun Suomikin sai kansainvälistä apua. Ehkä apu oli tuntuvinta Pohjois-Suomessa ja erityisesti Lapissa, missä sodan jälkeen oli aloitettava tyhjästä ja rakennettava melkein kaikki uudelleen. Se vaati kaikilta kovaa yrittämistä, ja sen lisäksi apu tuli perille, usein ulkomailta saakka.
Meneekö apu perille? Tietysti voi olla niin, että keräykseen antamani raha ei mene oikeaan kohteeseen, vaikka olen parhaan kykyni mukaan arvioinut lahjoituskanavan luotettavaksi. Jos niin onnettomasti käy, se ei kuitenkaan ole minun omallatunnollani.
Ainakaan silloin apu varmasti ei mene perille, jos emme mitään omastamme halua antaa, vaikka voisimme.
o o o
Kirja, johon viittaan: Tuija Hiltunen, Lapin lasten sairaala (2020). Finna-haun mukaan kirjaa voi lainata joistakin Lapin kirjastoista sekä varastokirjastosta. Lukusalikappaleita näyttää olevan joidenkin yliopistojen kirjastoissa.
Lastensairaalan merkitys on ollut Lapin ihmisille suuri. Siitä kertoo toinenkin julkaisu: Vesa Toivanen, Lapin lastenlinna (2020).
Olen kanavoinut vaatimattomat apuni jo vuosia S Pr:n ja Lääkärit yli rajojen kautta. Tiettyjä järjestöjä vältän vaikka en niistä mitään tiedäkään, vaistoni vain sanoo että monilla saattavat keräys- ja hallinnointikulut olla suhteessa tuottoihin ja jaettuun rahaan suuret.
Seppo, hyvä pointti. Tuohon kulupuoleen kyllä kannattaa kiinnittää huomiota.
Niin, keräystuottoihin on varsin helppo upottaa mitä moninaisimpia enemmän tai vähemmän aiheeseen liittyviä kuluja.