Katariina Suuri nimesi Pietarin keskustassa olevan talvipalatsin Krimin kunniaksi ”Tavridin” palatsiksi.
Krim oli osa Katariina Suuren ”kreikkalaista projektia”. Siihen kuului ottomaani–imperiumin hajottaminen ja ortodoksisen Bysantin imperiumin uudelleen perustaminen. Puolan neutraloiminen ja Ruotsin häätäminen Pietarin kaupungin liepeiltä olivat sivujuonne kreikkalaista projektia.
Puolan ongelman Katariina ratkaisi maan alistamisella Venäjän protektoraatiksi ja Ruotsin kohtalon sinetöi meritaistelu Kotkan edustalla heinäkuussa 1790.
Kreikkalaiset olivat tulleet Krimille jo 600–luvulla e.Kr. He kutsuivat niemimaata kauan ennen tataarinkielistä Krimiä ”Tauridiksi”. Tästä syystä Katariina nimesi Pietarin keskustassa olevan talvipalatsinsa Tavridin palatsiksi.
Äitisemme Katariina on historiallisissa romaaneissa kuvattu eurooppalaiseksi valistusajan hallitsijaksi, jonka hallintoa ohjasivat korkeat humaanit prinsiipit. Todellisuudessa Katariina ja hänen hallintonsa olivat lähempänä aasialaista despoottista absolutismia kuin valistuksen periaatteita. Katariina piti taitavasti yllä propagandaa hallintonsa korkeista periaatteista, vaikka sitä ohjasi pragmaattinen vallanhimo.
Katariinan toinen pojanpoika kastettiin vuonna 1799 Konstantiniksi Itä–Rooman keisarin Konstantinos Suuren mukaan. Itävallan Josef II, Katariinan innokas liittolainen, vihki Äitisemme kanssa Mustanmeren suulle Khersoniin riemukaaren tekstein ”Tie Konstantinopoliin”. Samalla matkalla Krimin Sevastopolissa vihittiin uusi laivastotukikohta.
Katariina piti yllä unelmaa Kreikan projektistaan kuolemaansa asti. Vaikka Katariina ei onnistunut, hajosi ottomaani–imperiumi runsas sata vuotta myöhemmin yhdessä Euroopan muiden imperiumien kanssa pieniksi kansallisvaltioksi. Katariinan oma imperiumi ei samassa prosessissa hajonnut, vaan muuttui neuvostoimperiumiksi.
Ilman Siperiaa nyky Venäjä olis monella tapaa samankaltainen kuin ottomaanien jälkeinen Turkki. Jos katsotaan aikaa yli tuhat vuotta taaksepäin, niin Anatolia ei ollut turkkilaisten kansojen asuinaluetta ja itä-saavien asuinalue painottui nykyisen Valkovenäjän seudulle.
Moskovan seutua asuttivat tuolloin vielä merjalaiset, meštšeralaiset ja muromalaiset. Nämä kansat sulautuivat sittemmin slaaveihin.
Kiovan integroituminen länteen merkitsee kolausta isovenäläiselle identiteetille ja Moskovan imperiumille. Moskova on venäläisille uusi Rooma ja Konstantinopolin perillinen.
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Muromian-map.png