Tavalliselle riviluterilaiselle syntyy usein suuri määrä hämmästelyn ja hämmennyksen aihetta kirkon päätöksistä, kirkollisista keskusteluista, kannanotoista ja kommenteista.
Tässä muutamia ihmettelyn aiheita.
Miksi niin monasti sanotaan, että Raamattu on selkeä kirja?
Jos näin olisi, niin olisiko maailmassa Raamattua ohjenuoranaan pitäviä kymmeniätuhansia eri uskontokuntia ja -lahkoja?
Tottakai osa tuolla maailmalla olevista lahkoista näyttää olevan selvästi rahankeruuta, mutta Suomessakin on isoja uskonnollisia yhdyskuntia, jotka perustavat uskonsa Raamattuun – ja jotka silti haluavat olla eri yhdyskuntansa.
Ev.lut.kirkon sisälläkin näyttää olevan niitä, joilla on eri käsitys Raamatun teksteistä. Kukin katsoo oman tulkintansa olevan oikea – ja sanovat, että ihan selkeästihän tuo on Raamatussa sanottu.
Miksi joissakin asioissa vedotaan VTn tekstiin (esim. avioliittokysymys) – ja miksi taas joissakin asioissa ei VTn teksti ei olekaan noudatettavaa?
Tästä perustelusta puuttuu logiikka. Voisi arvostaa vetoajaa, jos hän muutenkin noudattaisi VTn sääntöjä, mutta epäloogisuus ei vakuuta.
Miksi joihinkin kysymyksiin jotkut ns. uskovaiset vastaavat aina, että sitä ja sitä asiaa ei ole sanottu Raamatussa? Eihän Raamatussa ole mainittuna suurinta osaa nykymaailman asioista. Ns. uskovaisten vastauksiin voisi hyvin kuitata, että pitäisikö meidän kieltää autot, kylvökoneet, peruskoulu jne. – niitäkään ei ole mainittu Raamatussa.
Miksi ev.lut.kirkon sisällä on voitu siunata siltoja, kauppakeskuksia ym. mutta samasukupuolisten liiton siunaus hiertää?
Ikäänkuin ihmiset olisivat vähempiarvoisia kuin sillat ja kauppakeskukset sun muut.
Miksi ev.lut.kirkon sisällä tuo samasukupuolisten vihkiminen on yhä vaikea asia?
Kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä ei ole yhden yhtäkään mainintaa vihittävien sukupuolivaatimuksista. Perusteluina vedotaan usein vaan VTn tekstiin… – ja voi taas ihmetellä, noudattavatko nuo ihmiset itse muitakin VTn tekstejä.
Käsitys avioliitosta miehen ja naisen liittona ei perustu yksinomaan eikä oikeastaan edes ensijaisestikaan vanhaan testamenttiin, vaan Jeesuksen avioliitto-opetukseen. Jeesus tosin perustelee opetustaan vanhalla testamentilla, jonka arvovallan hän täysin tunnustaa, onhan se edelleen juutalaisten (ja myös kristittyjen) pyhä kirja. Se, että pakanakristityt (siis me) olemme vapaat suuresta osasta Mooseksen lain puhtaussäännöksiä perustuu Jerusalemin apotolikokouksen päätökseen (Apt.15:22-29). Kulttisäännöt taas ovat menettäneet merkityksensä temppelipalveluksen lakatessa vuoden 70 Jerusalemin hävitykseen. Selvää on, että modernin tekniikan ilmiöitä ei voi esiintyä 2000-3000 vuotta vanhoissa kirjoituksissa. Se ei tietenkään merkitse sitä, että vuoden 100 jaa jälkeiset keksinnöt olisivat kristityiltä kiellettyjä. Raamatullinen etiikka koskee pääosin ihmissuhteita, joskin viime aikoina on havahduttu huomaamaan, että tekniikan kehitys vaatii myös ihmisen luontosuhteen eettistä arviointia.
Selkeyttävä, jäsentävä kommentti.
Jeesuksella ei ollut mitään kattavaa avioliitto-opetusta !!! Pari kontekstisidonnaista kannanottoa ei tarkoita sitä että hän olisi lausunut asiasta kaiken mahdollisen.
Jeesuksella oli kaiken kattava (avio)opetus!!!
Tosiaan, tämä on se ongelma. Enää ei näkemällä nähdä eikä kuulemalla kuulla, selkeitä sanan paikkoja. Esim. Se kokonaisuus, että Jeesus ja apostolit puhuivat aivan samaa kieltä eli sanomaa. Se on aina ollut selviö, paitsi ei enää kelpaa. Meissä se vika on, ei siellä Raamatussa. Mutta se yhä nostaa, kantaa ja pelastaa👌
”Jeesuksella oli kaiken kattava (avio)opetus!!!”
Ei taida Kettunen tunnistaa mitä kaikkea käsitepari ’kaiken kattava’ kaikkiaan kattaa…
Protestanttisissa kirkkoperheissä Raamatun tulkintaa hallitsee muoto ja sisältöperiaate. Tämä johtaa määrittelemättömiin ongelmiin. Jatkuva jakaantuminen on tämän tulkintaperinteen hedelmä. Luterilaisuudesta 1500 luvulla alkanut kehitys jossa tradition tulkinta on induvidualistinen, kaventunut tai sitä ei ole ollenkaan.
Luterilaisuuden tarkoitus oli alkujaan palata sanan lähteille, eipäs me nyt kavenneta historiaa tämän ajan vaatimuksiin.
Kenties historia ei mahdu Kettusen kaventuneeseen maailmankuvaan.
Olisihan se hienoa jos kirkon jäsenyys muuttaisi ihmisen joksikin enkelin kaltaiseksi olennoksi. Siitä vaan mentäisiin kirkkoherranvirastoon ja pyydettäisiin siivet selkään. Sitten vaan kadulle tekemään hyvää. Semmoinen kristillisyys varmaan kelpaisi .
Valitettavasti me uskovat emme ole enkeleitä, eikä sellaisia meistä edes ole tulossa. Jos Leeni kysyy sitä miksi on niin monta seurakuntaa, niin samalla voisi selvittää sen miksi on eduskunnassa niin monta puoluetta. Silti samat lait on kaikilla.
Kirkon perinteen formulointi syntyy katsomuksesta uskoa Oikeaan näkemykseen asioiden syyseuraus suhteessa, eikä asiasta käy moittiminen niin aikaista Jumaluusoppineisuutta katsoo se sitten Juutalaista ymmärrystä tai myöhempiä todistajia Irreneauksesta ja Ignatiuksesta lähtien.
Miten tämä katsoo elämässä olevia Evankeliumeita joista huomatakseni kirkossa Johannesta katsotaan hyvin kun taas toisin katsovat laittavat sen todistus voiman viimeiseksi. Toki Luukasta nähdään hyvin.
Evankeliumien valinta oli kuitenkin tahtopyrkimys missä pullautettiin heikommat pois.
Onko kyse makuasiasta vai miten aikaan keskittyvä hermeneutiikka asian ratkaisee.
Ymmärtääkseni ei mitenkään.
”Miksi ev.lut.kirkon sisällä on voitu siunata siltoja, kauppakeskuksia ym. mutta samasukupuolisten liiton siunaus hiertää?”
Arvioin tuota em. lainausta ymmärryksessä, että on lopulta yksin Jumalan vallassa, mitä Hän siunaa tai jättää siunaamatta. Aivan kuten mm. Herran siunauksessa ’siunaa’ ja nk. apostolisessa siunauksessa ’siunatkoon’ – pyyntöjä molemmat. Kaikki muut sanamuodot ovat kirkon oppiin käytänteiksi ujutettua heresiaa, väärää asemoitumista ja samalla kuin siunausvallan riistämistä Jumalalta.
Taas se, kun uutisoidaan esim. piispojen siunanneen kauppakeskuksia, niistä tilanteista uutisoinnin viimeinen vastuu lienee jäänyt varsin usein yksin medialle – blogistin sanamuodoin. Kysymys on kuitenkin siunauksen pyytämistä noissa ko. tiloissa liikkuville ihmisille, etteivät he sortuisi kumartamaan kerskakulutksen alttareita tai etteivät kohtaisi noissa tiloissa esim. matkansa päätä.
Entä koirien siunaaminen? Heresiaa?
Koirien puolesta rukoileminen kai ei ongelmallista ole.
Kuinka moni siunaksen pyytäjä todella syvästi ajattelee tai ymmärtää, mistä siunaamisessa on kyse.
Minusta tuntuu, että ”siunaamisesta” on tullut jonkinlainen tapa rauhoitella ihmisiä ja ”helliä” heidän uskonnollista tunnemaailmaansa. Tai sitten pyytää jonkinlaista menestystä.
Tässä on hyvä muistutus kaikille Raamatun tutkijoille. Varsinkin niille, jotka ikäänkuin Raamatun yläpuolelta pyrkivät mestaroimaan sitä pelkällä järjellään.
Niin sanottu historiallis-kriittinen metodi, joka lähestyy Raamatun tekstiä ilman Jumalan pelkoa ja sen myöntämistä, että lukija on ”pyhällä maalla”, on aiheuttanut tuhoa luterilaisuudessa.
Esipuheesta Robert D. Preusin kirjassa Raamatun inspiraatio, Concordia, 1999. Tämä teos on Preusin väitöskirja.
Ikään kuin Raamatun yläpuolelta.
Vastaus blogistin pohtimaan kysymykseen ”miksi samasukupuolisten liiton siunaus hiertää” on varsin monisyinen. Asiaan ei ole yhtä vastausta, koska sekä muutosta tavoittelevilla että sitä vastustavilla on asialle keskenään hyvin erilaisia lähtökohtia. Pysyäksemme kristinuskon puitteissa, meidän on tehtävä kaksi keskeistä rajauista:
1. Mystinen ajanjakso, jolloin kaikki näkyväinen ja näkymätön oli luojan luomaa ja sellaisena hyvää on jo ammoin päättynyt. Jumala sallii maailmassa myös kaikenlaista luomisjärjestyksensä vastaista ja suoranaista pahaa. Usein Jumala kuitenkin kääntää sallimansa pahan hyväksi ja myös luomijärjestyksensä vastaista hyvän tekemiseen.
2. Jeesuksen Kristuksen meille lunastama armo kattaa aivan kaiken. Ei ole mitään sellaista syyllisyyttä taikka epätäydellisyyttä, joka ei peittyisi kokonaisuudessaan Kristuksen armon alle. Kaikki tekomme, laiminlyöntimme ja kykenemättömyytemme on Kristuksen armon varassa. Vain oma ylpeytemme siitä, ettemme armoa tarvitse tulee meidän ja armon väliin.
Mikäli edellä olevasta kahdesta asiasta ollaan kutakuinkin yksimielisiä, niin seuraavaksi voimme sitten pohtia siunaamisen teologiaa. Onko siinäkin itseasiassa kyse armon pyytämisestä kaikelle tunnistamallemme ja tunnistamattomalle epätäydellisyydellemme. Jos on, niin silloin voimme kysyä, eikö luomisjärjestyksen mukainen miehen ja naisen välinen parisuhde ja toisaalta luomisjärjestyksestä poikkeava samaa sukupuolta olevien välinen parisuhde ole sittenkin saman armon varassa, vailla mitään glooriaa?
Ongelma kilpistyy siihen että kirkossamme kiistellään nyt luomisen teologiasta sekä jossain määrin myös siitä, mihin armo ulottuu. Erikseen on sitten tilanne, ettei tarkoituksena edes ole tuoda omaa elämäntilannetta armon alttarin eteen, vaan viettää yhteistä siirtymäriittiä ja pyytää samalla yhteisön hyväksyntää. Tähän viimemainittuun toteaisin, ettei kirkko ole kihlaparin sukupuolista riippumatta ohjelmatoimisto, eikä kirkollisia toimituksia tule tyhjentää niiden teologisesta sisällöstään.
Yksinkertainen vastaus siihen, mikä hiertää, on myös se, että Raamatussa samaa sukupuolta olevien seksuaalista kanssakäymistä pidetään syntinä.
Yksinkertainen vastaus Marko, enkä väitä vastaan, mutta kysyn kuitenkin: miksi juuri tästä synnistä ei saisi armoa. Vastaus, että pitää ensin lopettaa synnin tekeminen on sikäli väärä, sillä kenestäkään meistä ei ole lopettamaan synnin tekemistä, korkeintaan välttämään.
Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja Jumalan armoa saa aina pyytää. Kyse onkin siitä mitä pyydetään tai pyydetäänkö laisinkaan. Suurin syntihän on aina ylpeys.
Tuo ”yksinkeertainen vastaus” on johtanut vuosisatojen mittaan yhden ihmisryhmän monenlaiseen kaltoinkohteluun sekä kirkkojen ja erilaisten uskonnollisten yhteisöjen toimin että muiden, Raamattua ja kristinuskoa hyväksi käyttävien tahojen toimin. Eikä tämä ole vain historiaa, meilläkään.
Jukka K ja Jorma H. Raamatussa on vastaava opetus KAIKESTA ei-heteroseksuaalisen avioliiton ulkopuolisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä. Esimerkiksi Paavali näyttää eräässä mielessä nostavan juuri nämä 6. käskyn alaan kuuluvat synnit jopa tiettyyn erityisasemaan sanavalinnoillaan. Ei niin, että juuri ne jollakin erityisellä tavalla vetäisivät Jumalan vihan tietyn yhteiskunnan tai valtion päälle (tällaistakin ”opetusta” tiedän esiintyvän ja sanoudun sellaisesta irti). Mutta niin, että me ihmiset näillä synneillä vahingoitamme erityisesti itseämme tekemällä syntiä omaa ruumistamme (Paavalin mukaan kuulemma Pyhän Hengen temppeliksi tarkoitettua) vastaan.
Voin olla väärässä ja hakoteillä. Eikö siunaamisella kuitenkin lähetettäisi ennen kaikkea vahva viesti siitä, että Raamatun mukaan Jumalan tahdon vastainen asia onkin yhtäkkiä Jumalan mielen mukaista? Kaiken sen, mitä valtiovalta maallisen regimentin puolella hyväksyy, ei tarvitse (tai pidä) olla hyväksyttävää hengellisen regimentin alueella. En ajattele niiden tavoin, joiden mukaan kirkon arvot ja opetukset eivät saisi poiketa yhteiskunnan vastaavista. Vaikeista ja herkistä asioista tässä on tietysti kysymys eikä helppoja ratkaisuja ole.
Haluan omasta puolestani todeta mahdollisimman selvästi kolme asiaa. Ensiksikin ketään ihmisryhmää EI saa kohdella kaltoin EIKÄ näissä asioissa ole kyse sellaisesta synnistä, joka olisi jotenkin Jumalan armon ja Kristuksen verellä hankitun anteeksiantamuksen ulkopuolella. Toiseksi kristittyjen ja kristillisen kirkon tehtävä EI ole ruveta kyttäämään kenenkään intiimiä yksityiselämää. Sekä kaltoinkohtelua että moraalista kontrollia on aikanaan harjoitettu eikä sellaiseen pidä tietenkään palata.
Kolmanneksi Jukalle yksi kristilliseen elämään liittyvä näkökulma, joka pätee hyvin laajalla alalla. Kukaan meistä ei todellakaan voi ensin lopettaa eikä oikein edes välttää synnin tekemistä eikä synnistä lakkaaminen ole ennakkoehto. (Siitä, mikä lopultakin on ”suurin synti”, on muuten toisenlaisiakin käsityksiä.)
Armo ja anteeksianto kohtaavat meidät tässä ja nyt, sellaisina kuin olemme. Luterilainen teologia tekee kuitenkin eron yhtäältä syntisen ja synnin sekä uskovissakin olevan ja hallitsevan synnin välillä. En nyt muista suoralta kädeltä Luther- ja tunnustuskirjalähdettä, mutta uskovassa asuva Pyhä Henki ei salli synnin päästä hänessä voitolle. Jos uskova lankeaa raskaisiin ja suuriin synteihin, hän on Lutherin Schmalkaldenin artikloissa lausuman selvän opetuksen – siis kirkkomme virallisen käsityksen (!) – mukaan menettänyt Pyhän Hengen. Syntien raskaus ei tietenkään ole meidän mitattavissamme. Meidän tulisi kärsivällisesti pitää huolta toinen toisistamme, olla armahtavia ja julistaa armoa mieluummin liikaa kuin liian vähän: kristityn elämä on useinkin parannuksen tekoa samoista synneistä kerta toisensa jälkeen. Kuitenkin meidät on kutsuttu muistuttamaan Jumalan tahdosta ja sen mukaisesta elämäntavasta, johon armo meitä kutsuu ja antaa voimaa.
Aihepiirin psykologiseen ja lääketieteelliseen puoleen en ota kantaa ja puoskarointia näissä asioissa kammoan.
Marko Sjöblom mitä tarkoittaa Paavalin sanat:
9 Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa;
10 en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta.
11 Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
12 Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.”(1.Kor5)
Ari P, en ymmärrä kysymystäsi.
Vain tuomittu rikollinen voidaan armahtaa. Mitään mahdollisuutta armahdukseen ei ole, jollei ole syyllistynyt mihinkään.
Tuskin kukaan sellainen haluaa armahdusta Jumalalta, joka ei mielestään ole tehnyt mitään väärää. Jos sitten joku kokee tehneensä väärin ja pyytää siitä armahdusta, niin eikö ole kohtuullista, että samalla kun pyytää armahdusta, myös haluaa luopua siitä. Jollei näin ole, niin miksi Jumala antaisi armonsa ja siunauksensa? Näin tekemällä Jumala rohkaisi vain väärin tekemisen jatkamiseen.