Kuvassa prinssi Henri pieni prinsessa seurassaan. Hän toimi yhteen aikaan Kamerunin kirkkomme kirkkohallituksen puheenjohtajana. Yhteen aikaan myös Afrikan luterilaisten kirkkojen yhteisen resurssien hallinnan konferenssin puheenjohtajana.
Afrikassa useimmat kirkot ovat hyvin köyhiä. Suurin osa on avun tarpeessa. Haasteet ovat suuria. Väkeä tulee tilaisuuksiin lukuisasti. Varojen puute vaivaa. Miten toiminta voidaan järjestää, mistä saadaan toimitilat, miten hoitaa muut asiat.
Kun tein töitä siellä, niin uusia seurakuntia syntyi lukuisasti. Kaikkien paikkakuntien pyyntöihin emme pystyneet vastaamaan. Edellytys nimittäin oli, että uuden seurakunnan piti liittyä johonkin rovastikuntaan. Piti varmistaa, ettei sen elämä riippuisi meistä lähetyssaarnaajista. Näin turvattiin niiden jatkuvuus. Samojen alueiden seurakunnat tukivat toisiaan. Kaltaiset ymmärsivät toisiaan ja tuki osui kohdalleen. Ihmisten yhteys yhteisen uskon osallisuudessa loi yhteyttä myös lähikaupunkien ja kylien välille.
Jokainen eläin rakastaa kaltaistaan,
jokainen ihminen lähimmäistään.
Eläin hakeutuu kaltaistensa joukkoon,
ihminen etsii vierelleen ihmisen.
Lähetystyö on erilaisten kulttuurien rajojen ylittämistä. On kohdattava uudenlaisia ihmisiä. Outoihin tapoihin on sopeuduttava. Ihmisten perinteet ovat toisenlaisia kuin meillä suomalaisilla. Ihmisten kohtaamisessa on oltava avoin.
Samalla kun koemme näiden erojen suuruuden, on myös paljon sellaista, mikä yhdistää. Olemme kaikki ihmisiä. Jokaisella meistä on omat odotuksemme. Jokaisella omat kaipuunsa. Omat toiveensa. Suomalaisen ja afrikkalaisen ero on lopultakin vain yhden millimetrin paksuinen pigmentti ihollamme. Muutoin: Ihmisiä olemme kummatkin, me kaikki.
Elämän suuria salaisuuksia pohdiskellessamme luomme katseemme olemassaolomme perustaan. Sama Jumala on meidät luonut. Saman Jumalan sovintotyö koskee meitä jokaista. Sama Pyhän Hengen kutsu on varattu niin suomalaiselle kuin afrikkalaiselle. Erotuksetta kaikkia kutsutaan yhteiseen kirkkoon, yhteiseen uskoon, yhdessä elämään Jumalan lapseuteen. Maailmanlaajuisen kristikunnan yhteyteen.
Sama evankeliumi vaikuttaa niin siellä kuin täällä. Jumalan sanan voimallinen esilläpito tuottaa hedelmää, sen mukaan kuin Jumala hyväksi näkee. Hän itse toimii. Hän antaa kasvun.
Jumalan rakkaus ulottuu kaikkien rajojen yli.
SUNNUNTAI 16.7.2023 7. sunnuntai helluntaista Rakkauden laki
Päivän apokryfiteksti puhuu rikkaiden ja köyhien välisestä erosta. Toisinaan rikkaiden ongelmana on ylenkatsoa köyhiä. Silloin ei huomata heikompien hätää eikä osata auttaa vaikeuksissa olevaa. Maailmassamme on kautta aikojen ollut samoja ongelmia. Oli muinaisessa Egyptissä. Oli Israelissakin.
Judit (apokr.) 5:11 kertoo muinaisen Egyptin sorrosta:
Hesekiel 18:12 kertoo Israelin eli Pohjoisen valtakunnan köyhien riistosta:
Sananlaskut 14:31 varoittaa heikon sortamisen olevan Jumalan herjaamista ja Jumalan kunnioituksen ilmenevän köyhien auttamisessa:
Toisaalta on huomattava, että oikein hankittu rikkaus ei ole pahasta. Kerrotaanhan patriarkoistakin, että Jumala oli siunannut heitä antamalla heidän karjansa lisääntyä. Esimerkiksi uskon isästä Abrahamista sanotaan, että hän oli hyvin rikas:
1. Mooseksen kirja 13:2
Oikein käytetty omaisuus on Jumalan lahja meidän elämämme tarpeita varten, ja sellaisena saamme kiittää häntä kaikesta, mitä hän on meille uskonut.
Rikkaus on hyvästä, jos se ei rakennu synnille.
Sunnuntain apokryfiteksti Sir. 13:15–24
Jokainen eläin rakastaa kaltaistaan,
jokainen ihminen lähimmäistään.
Eläin hakeutuu kaltaistensa joukkoon,
ihminen etsii vierelleen ihmisen.
Kulkeeko susi karitsan kanssa,
jumalaton hurskaan seurassa?
Jättääkö hyeena koiran rauhaan,
saako köyhä olla rauhassa rikkaalta?
Leijona saalistaa autiomaan villiaaseja,
köyhät ovat rikkaiden laidunmaata.
Nöyrä ihminen on ylpeälle kauhistus,
vähävarainen vaurautta keränneelle.
Kun rikas horjuu, hän saa ystävät tuekseen,
kun köyhä kompastuu, ystävätkin torjuvat hänet luotaan.
Kun rikas horjuu, monet ovat hänen puolellaan,
ja puhuipa hän kuinka karkeasti tahansa,
hänen katsotaan olevan oikeassa.
Kun köyhä horjuu, häntä vain soimataan,
ja vaikka hän puhuisi viisaasti,
hänelle ei anneta sanan sijaa.
Kun rikas puhuu, kaikki ovat vaiti,
ja hänen sanansa kohotetaan pilviin asti.
Kun köyhä puhuu, kysytään: ”Kuka hän on?”,
ja jos hän kompastuu, häntä vielä tyrkätään.
Rikkaus on hyvästä, jos se ei rakennu synnille,
köyhyys on pahasta, jos jumalattomalta kysytään.
Heinäkuun 15. päivän tapahtumista mainitsen pari:
Ensinnäkin.
Suomen ja Venäjän välisen rajan myöhempään muotoutumiseen vaikutti se, että Novgorodin hallitsija Aleksanteri voitti Nevajoen rannoilla ruotsalaisista, norjalaisista, suomalaisista ja hämäläisistä vuonna 1240. Nevan taistelun voitosta hän sai lisänimen Nevski. 1500 -luvulla hänet julistettiin pyhimykseksi Pyhä Aleksanteri Nevalainen, venäläisin kirjaimin Алекса́ндр Яросла́вич Не́вский, Aleksandr Jaroslavitš Nevski.
Vaikutukset myöhempään historiaan näkyvät meidänkin aikamme uutisissa. NATO -raja on meidän ja Venäjän välillä.
Toiseksi
Maamme sivistyselämään suuri vaikutus on, että Turkuun perustettiin Kuninkaallinen Turun Akatemia, latinaksi Regia academia aboensis, ruotsiksi Kungliga Akademien i Åbo vuonna 1640. Se on Suomen ensimmäinen yliopisto, jonka jatkumona on nykyinen Helsingin yliopisto.
Rakkauden laki aiheesta voi lukea myös täältä
https://www.luukanvalma.com/44739