Miksi emme käytä enää hautaukseen kuuluvia virsiä? Ilmeisesti pelkäämme sitä, että saattoväki ei osaa?
Kanttorit ja papitkaan eivät taida osata niitä? Tämä valitettava asia on tullut vastaan osallistuessani sukulaisten ja ystävien hautajaisiin. Virsikirjan osasto 8.Hautaus:242 Jo vaietkoon vaikerrus itku..243 Tiet kaikki kerran kulkee…244 Te murheelliset…245 Nyt sydän luopuu kalleimmastaan… 246 Murheeni syvyydestä 247 Ah autuas, ken taivaaseen…248 Jeesus joka lempeänä itkeviä lähestyt…249 Pois kirkas suvi kulkee…
Näitä virsiä ei veisata nykyisissä hautajaisissa!
Hautajaisvirret
JÄTÄ VASTAUS
Ai, kuukausi sitten olin hautajaisissa, jossa veisattiin 244 ja 249. Lisäksi oli toki muutakin musiikkia, esim. Bachilta.
Tässä iässä valitettavasti tapaa ystäviä ja sukulaisia enimmäkseen hautajaisissa. Minusta virsikirjamme on siitä hyvä, että hautajaisiin sopivia virsiä löytyy (vainajan taustasta riippuen) muualtakin kuin osastosta 8.
Olen viime vuosina ollut joissakin sellaisissa hautajaisissa, joissa vainaja itse on suunnitellut koko hautajaisten ohjelman, virret mukaanlukien. Virsissä ja lauluissa on ollut mukana joitakin sangen iloisiakin lauluja, jotka ovat olleet vainajalle tärkeitä.
En jaksa pahoittaa mieltäni siitä, että hautajaiset ovat vainajan näköiset. Vaikkei sitten ihan virsikirjan sääntöjen mukaan mentäisikään.
Iänkaikkisuushymneissä on yksi minkä voi laulaa suvivirren sävelmällä.
Numeroa laululle en nyt muista, mutta teksti on hyvä kun poislähtöä haluaa katsoa.
Itse olen sitä käyttänytkin.
Suosituimmat hautajaisvirret löytyvät enimmäkseen osastosta Kuolema ja iankaikkisuus, jossa onkin useita puhuttelevia hautajaisiin soveltuvia virsiä, kuten mm. 631,632,626, 621,622,617.
Virsikirjassa on paljon siunaus- ja muistotilaisuuteen sopivia virsiä. Jos virret olivat olleet vainajalle rakkaita, niistä on helppo valita kumpaankin sopivat virret. Ruokavirreksi voi perinteistä poiketen valita vaikka 59: 1,2 ”Sanasta elämän voimaa jaat, halki kuoleman kannat.” Ehkäpä virsikirjan osastojen nimeämisen voisi ymmärtää virsien etsimistä helpottavaksi, mutta tuskin valintaa kovin tiukasti ohjaavaksi.
Kun isäni kuoli, oli syksy. Äiti valitsi yhdeksi siunaustilaisuuden virreksi syysvirren 575. ”Maan muokkasimme, veimme sen multaan siemenen.” Kun äitikin vuosia myöhemmin kuoli, oli päivänselvää, että sama virsi laulettiin. Taas oli syksy, taas korjattiin satoa. Varsinaiset hautajaisvirret ovat hyviä, ja monet muutkin virret.