Mieleeni tulee ystävä, joka oli mukana elinkeinoelämässä. Ehkä vähän vaatimattoman taustansa takia itsetunto ei ollut ihan korkeimpia. Joku taho järjesti sitten konsultaation viikolopun verran konsultti viksasi itsetuntoa ja saikin paljon aikaan. Valitettavasti sanonta: Kannettu vesi ei kaivossa pysy, piti paikkansa. Parisen viikkoa kaikki oli mahtavasti sitten alkoi tasot laskea. Mitä tällä on tekemistä omantunnon kanssa, ei mitään oikeastaan.
Jos vähänkin olen kärryillä, niin omatunto on jotain, jota Jumala puhalsi ihmiseen alussa. Me vain havaitsemme, että se oli heikko ohjaamaan, kun kiusaus tuli. Toki lankeemuksen jälkeen syyttäjän tehtävän omatunto kyllä teki. Pelkkä kielto ei siis pysty ohjaamaan ihmisen sisäistä maailmaa. Tulee halu kokeilla rajoja. Harjoitus tekee mestarin. Harva meistä nostaa maasta 200 kiloa ensimmäisellä kerralla, mutta määrätyn harjoitusjakson jälkeen se monelta onnistuu. Näin tapahtuu myös ihmisen paatuminen ja omantunnon ääni sammuu, kun sitä alkaa harjoituttaa kuorman kantamiseen.
Olen surukseni ollut huomaavinani, että omantunnon merkitys on poistettu kirkollisissa toimituksissa samoin valtio eli voimassaoleva hallitus ei tunnusta omantunnon rajaavaa vaikutusta. Kirkon virantoimittajat ovat työlainsäädännön alaisia eikä siellä ole omantunnon klausuulia. Samoin panin surullisena merkille hallituksen muodostajan kannanoton hallitusneuvotteluiden aikaan. Sari kd koitti esittää, että abortin tekemisen asiassa olisi omantunnon vapaus. Orpo totesi ykskantaan: Abortista emme keskustele. Eihän siitä hyvänen aika olisi tarvinnut keskustellakaan. Vain siitä, ettei joutuisi omantuntonsa kanssa ristiriitaan työtehtävissä. Että olisi sen verran armoa muuten kelpo henkilökunnalle. Ehkä yksityiseltä puolelta löytyy työtehtäviä hoitohenkilökunnalle, joissa ei tarvitse käydä yli oman omantuntonsa. Koti, uskonto ja isänmaa ovat olleet kansamme kantava voima, mutta miltä kohtaa puoluekartalta sitä vielä löytyy?
