Huomenna vietetään Sananvapauden päivää mm. Sanomatalon tilaisuuksissa. Jokin aika sitten Hesarin päätoimittaja Kaius Niemi kirjoitti kolumnin Kalliista sananvapaudesta. Monet toimittajat ja valokuvaajat ovat menettäneet henkensä maissa, joissa tätä vapautta ei tunnusteta.
Vapaus mielipiteeseen ja sen ilmaisemiseen on luovuttamaton arvo demokratioissa. Euroopan ihmisoikeussopimus (10. Artikla) toteaa: ”Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta.»
_ _ _
Sananvapauden kanssa rinnakkain kulkee – tai tulisi kulkea – uskonnonvapaus. Suomen perustuslaki (11§) noudattelee YK:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksia. ”Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.”
Puuttuva uskonnonvapaus on ehkä merkittävin syy sortoon ja kristityt suurin vainottu vähemmistö maailmassa. Uskonsa tähden kuolleiden kristittyjen määrä ylittää selvästi surmattujen toimittajien määrän, jos tällainen vertailu halutaan tehdä.
_ _ _
Kuinka uskonnonvapaus voi Suomessa? Vuonna 1923 säädetty uskonnonvapauslaki poisti pakkouskonnon, pakon kuulua kirkkoon. Nykyisin haastettuna on ennemminkin mahdollisuus uskontoon. Perustuslaissa säädetty uskonnonvapaus lähtee positiivisesta oikeudesta uskontoon. Tämä on mahdollistettu päivähoidossa, koulussa, sairaaloissa, vankiloissa ja puolustusvoimissa. Uskonnolla on nähty positiivinen merkitys identiteetille ja elämän arvoperustalle ja siten koko kansalaisyhteiskunnalle.
Viime aikoina positiivista uskonnonvapautta on haastettu. Jotkut haluavat jopa kieltää koulujen ja päiväkotien ohjelmaan kuuluvat vapaaehtoiset uskonnolliset tilaisuudet. Näin tapahtuisi siirtyminen moniarvoisuudesta – eri uskontojen rinnakkainelosta – yksiarvoisuuteen eli uskonnottomuuteen.
Pienen vähemmistön ajamaa kieltoa perustellaan sillä, että valinta uskonnolliseen tilaisuuteen osallistumisen tai poisjäämisen välillä uhkaa paljastaa henkilön vakaumuksen. Kumpi on suurempi vapausarvo, vakaumuksen salassa pysyminen vai mahdollisuus vakaumuksen toteutumiseen?
Uskonnoton pieni vähemmistö korostaa, että uskonto on yksityisasia. Sitä ei saa tuoda julkisesti esille. Kyllä. Uskontoon suhtautuminen on puhtaasti yksityisasia. Sen sijaan uskonnot ovat mitä suurimmassa määrin yhteisöllisiä asioita, jotka toteutuvat jumalanpalveluksissa, virsien laulamisessa, arvojen välittämisessä. Siksi uskonnon yhteisöllisten muotojen kieltäminen on uskonnonvapauden rajoittamista.
_ _ _
Neuvostoliitossa vallitsi periaatteessa uskonnonvapaus, kunhan uskonto pysyi näkymättömissä, kodin seinien sisäpuolella. Moni kristitty sai maksaa uskonnollisen vakaumuksensa näyttämisestä julkisuudessa kansalaisoikeuksiensa menetyksenä, pakkotyönä tai niskalaukauksena. Onko samasta kyse niissä Euroopan maissa, joissa halutaan esimerkiksi kieltää pappia esiintymästä kadulla virka-asussaan?
_ _ _
Tänä keväänä keskustelua on käyty jälleen kovilla kierroksilla Suvivirsi-sesongin lähestyessä. Suuri hiljainen enemmistö on havahtumassa uskonnonvapautensa rajoittamiseen, jos koulujen uskonnolliset tilaisuudet kielletään. Laillisuusvalvojat ovat monien mielestä menneet lain tulkintaa pidemmälle, politiikan alueelle, josta heitä on kritisoitu. Perustuslakivaliokunta on sen sijaan ottanut perinteitä tukevan kannan.
Helsingin Sanomat osallistui keskusteluun muutamalla artikkelilla (25.3.; 25.4.). Jälkimmäisessä artikkelissa toimittaja kommentoi valikoiden Oikeuskanslerin saamaa kirjallista palautetta, yli sataa kirjettä. ”Monessa suhtaudutaan hyvin kielteisesti maahanmuuttajiin ja muihin vähemmistöihin. Kirjeet sisältävät myös henkilökohtaisuuksiin meneviä solvauksia.” Näistä asiattomista kirjeistä on julkaistu valikoima otteita.
Näin siis Helsingin Sanomat käsittelee kysymystä uskonnonvapauden rajoittamisesta. Lehti poimii epäasiallisen palautteen ja leimaa uskonnollisten tilaisuuksien puolustajat rasisteiksi ja törkeyksien latelijoiksi. Olisiko yli sadan kirjeen palautteesta löytynyt niitäkin, jotka maltillisesti puolustivat koulujen vapaaehtoisia uskonnollisia tilaisuuksia ja oikeutta omaan uskontoon?
_ _ _
Lainaan lopuksi Helsingin Sanomien pääkirjoitusta (13.3.): ”Yksi demokratian tärkeimmistä perusperiaatteista on sananvapaus – vapaus arvostella, vapaus puolustautua, vapaus perustella. Paras väite voittakoon.
Demokratianvastaisten voimien pyrkimyksiin on aina kuulunut sananvapauden rajoittaminen. Diktatuureissa on käytetty sääntöjä, rangaistuksia ja pelottelua.
Toimivissa demokratioissa vapautta rajoittavat säännöt on karsittu minimiinsä. Silti mahdollisuus pelotteluun jää.
Tämän ovat havainneet ne, jotka ovat tutkineet rasismia ja ääriliikkeitä sekä käyttäneet sananvapauttaan moniarvoisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta puhumiseen (HS 10. 3.). Heitä on uhkailtu ja yritetty vaientaa.
Suomalainen yhteiskunta ei saa jäädä katsomaan sivusta, kun sananvapautta tukahdutetaan.
Meidän on helppo puolustaa niitä, jotka jakavat näkemyksemme. Vaikeampaa mutta sitäkin arvokkaampaa on puolustaa niiden puheoikeutta, joiden kanssa olemme eri mieltä. Niin on toimittava, koska silloin puolustamme demokratiaa. Oikeus sanoa ja kyky kuunnella kulkevat käsi kädessä.”
_ _ _
Siis: Vaikeampaa mutta sitäkin arvokkaampaa on puolustaa niiden puheoikeutta, joiden kanssa olemme eri mieltä – vaikkapa uskonnonvapausasiassa. Mutta niin on toimittava, koska silloin puolustamme demokratiaa. Oikeus sanoa ja kyky kuunnella kulkevat käsi kädessä.
Joulupukin ympärille on rakennettu aikamoinen uskomusjärjestelmä ja miljardibisnes. Tuntuu joskus jopa kulttitoiminnalta.
Tuhannet ja miljoonat aikuiset teeskentelevät uskovansa joulupukkiin, olevansa joulupukin hommissa tai esittelevänsä joulupukin pajaa korvatunturilla.
Silti usko tällaiseen ei kestä. Usko Jumalaan voi säilyä läpi elämän.
Joulupukkia ei ole historian saatossa käytetty sorron välineenä. En ole ainakaan kuullut, että missän vaiheessa Joulupukin kieltäjiä olisi kidutettu tai suljettu pois perhepiiristä. Sari, kannattaa kuitenkin säilyttää suhteellisuudentaju jos alat myyttejä vertaamaan.
Antero Kangasluoma. Ei itse kristillinen usko tee väkivaltaa ei sorra toisia, se on ihmisiä auttava ja rakastava usko, se saa voimansa Ristillä kuolleelta ja ylösnouseelta Jeesukselta. Kaikki ne jotka toimivat ja tekevät toisin eivät edusta sitä Raamatulista linjaa joka on kristillisen uskon perusta. Kautta aikain on käytetty väärin kristillisen uskon nimeä eri asioiden ja tekojen hyväksytyksi tekemiseksi.
Silti Raamatussa on asioita jotka eivät ole koskaan olleet ihmisten mieleen koska se paljastaa ihmisten omat väärät elämän periaatteet.
Kristillistä uskoa ei saa koskaan viedä etteenpäin minkäänlaisilla pakkokeinoilla tai pakottamisilla, välineennä on vain sanan saarna ilman ihmisten halveksuntaa, evankeliumia saarnaavien on vain uskottava että itse Raamatun sana vaikuttaa
Eero Polsa: ”Ei itse kristillinen usko tee väkivaltaa ei sorra toisia, se on ihmisiä auttava ja rakastava usko,…..,.. Kaikki ne jotka toimivat ja tekevät toisin eivät edusta sitä Raamatulista linjaa joka on kristillisen uskon perusta. Kautta aikain on käytetty väärin kristillisen uskon nimeä eri asioiden ja tekojen hyväksytyksi tekemiseksi.
Vähän vaikeammin ymmärrettävä asia on se, että kristikunnan uskonnolliset johtajat ovat avomielisesti tarjonneet uskontonsa ja kirkkonsa sotakoneistojen osaksi. Olisi voinut ainakin Uuden testamentin sisällön perusteella odottaa, että olisivat yrittäneet vaikuttaa seurakuntalaisiinsa niin etteivät nämä osallistuisi sellaisiin ”karkeloihin.”
Jäätkö sinä Antero odottamaan jos sinun läheisiisi kohdistuu väkivaltaa, samoin se koskee kaikkiin ystäviisi. Jäätkö odottamaan kun vihamielinen sotilaallinen väkivalta ja sorto kohdistuu maahasi. Uskotko että neuvotteluilla voidaan kaikki asiat sopia, se olisi ihanne, mutta historia todistaa aika usein toista. Kyllä kristillinen rakkaus antaa oikeuden puolustaa lähimmäisiään tarvittavilla keinoilla, siihen kuuluu niinkuin sanoin ensin neuvottelut ja jos ei se onnistu on odotettava mitä tulee seuraavaksi. Valtion johdon velvollisuus on turvata kansansa ja maan turvallisuus. Tähän tehtävään kuuluu osallistua kaikkien kansalaisyhteiskuntaa kuuluvat tahot, myös kristilliset kirkot.
Kyllä kristillinen kirkko niinkuin monet muutkin tahot ovat jossakin määrin toimineet niissä tilanteissa väärin. En sano puolustuksena, mutta nykyisin on kovin helpoa arvostella päätöksiä joita kriisien aikoina on tehty kun ei ole tiedetty tulevaisuutta ja on ollut monta tuntematonta tekijää joista on täytynyt valita
Eerolla on viisaita ajatuksia.
Sari Sari, vertauksesi ontuu taas molemmin polvin,eivät aikuiset näet o i k e a s t i usko joulupukkiin eli vertaat kahta täysin erilaista usko-käsitettä mikä ei ole älyllisesti rehellistä. Edelleen he eivät yritäestää lasten uskon loppumiosta lasten kasvettua riitävän isoiksi ymmärtääkseen ettei joulupukkia ole.
Kiitos Pekka Särkiölle tervejärkisestä ja raikkaasta näkemyksestä liittyen sanan- ja uskonnonvapauteen. Annan arvoa sille, että kirkkomme piispa ottaa kantaa ajankohtaisiin (kiista)aiheisiin.
Pekka Särkiö kirjoitti: ”Jotkut haluavat jopa kieltää koulujen ja päiväkotien ohjelmaan kuuluvat vapaaehtoiset uskonnolliset tilaisuudet. Näin tapahtuisi siirtyminen moniarvoisuudesta – eri uskontojen rinnakkainelosta – yksiarvoisuuteen eli uskonnottomuuteen.”
No eihän siinä tietenkään näin yksioikoisesti kävisi. Ihan ajattelevia ja oikeita ihmisiä siellä kouluissakin on töissä. Luterilainen (kristiillinen?) käsitys ainoasta oikeasta totuudesta tosin voisi joutua kyseenalaiseksi.Olisiko sekään paha asia?
Harmi kun ihmiset, joilla ei ole tietämystä luterilaisuudesta antavat siitä virheellisiä lausuntoja. Luterilaisuudessa ei todellakaan opeteta, että ainoastaan sillä on ainoa totuus.
PS. Piti siis sanomani, että: Luterilaisuudessa ei todellakaan opeteta, että ainoastaan sillä on ainoa oikea totuus.
Uskon, että moniarvoisuus ja uskontojen läsnäolo osana elämää on sekä koululaitoksen että koko yhteiskunnan etu. Yritykset sulkea ihmisten elämässä merkittävä ja identiteettiä rakentava uskonto pois näkyvistä sen sijaan voi aiheuttaa patoutuneita jännitteitä, jotka purkautuvat eri ihmisryhmien välillä levottomuuksina.
Särkiö,moniarvoisuuten ja yhteikunnallisen merkitykseen vedoten voisi vaatia kakienpuoluettein puoluehjelmien opettamsita lastentarhoissa. Kannatatko?
Pyhän Jumalan kymmenen käskyä ovat yksilön, ihmissuhteiden, yhteiskunnan ja valtion elämää suojaavia ja rakentavia.
Jos kristinusko, usko Rakkauden Jumalaan, hyljätään ”yhteiskuntaan kelpaamattomana”, niin silloin valitaan hallitsijaksi sielunvihollinen, joka on varas, tappaja ja tuhoaja (Joh.10:10b). Ja näin ihmismielet valtaa kovuus, viha ja väkivaltaiset synnit ja elämä on kaikille turvatonta, pelottavaa ja toivotonta ”ilman toivoa ja ilman Jumalaa ja maailmassa”.
Lasten elämä tulee suojata ja parhaan perusturvan heille antaa todellinen Taivaallisen Isän rakkauden sanoma.
annikki esittää hurjia väitteitä joita ei taida npystyä todistamaan.erityisen tärkeää olisi nimenomaan suojella lapsia uskonnon pakkosyötöltä.ainakin verorahoin ylläpidetyissä kouluissa ja päiväkodeissa.ennen pitkää uskonto tuleekin poistumaan em.laitoksista.myös vankilioden ja armeijan palkka pappien virat tullaan joskus lakkauttamaan.uskonnon vapaus tulee silti säilymään.