Sillä teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä. Fil. 1:29
Jumala tahtoo tosin jo täällä mielellään lahjoittaa meille iloa täysin mitoin, jollei se vain olisi meille vahingoksi. Hän ei halua tuottaa meille surua; hän tahtoo kuitenkin vaikuttaa surulla jotain. Hän rakastaa meitä mitä sydämellisimmin, niin kuin ei kukaan äiti voi rakastaa lastaan. Sellainen rakkaus mielellään tahtoisi säästää ja aina virvoittaa meitä. (Ps. 119:37) Mutta hän näkee, ettemme kykene keskeytymättä kestämään tuntuvaa iloa ja virvoitusta, vieläpä, että se olisi meille suorastaan vahingoksi. Pian me huomaamattamme siitä ylpeilisimme tai tulisimme kevytmielisiksi, laiminlöisimme totisen rukouksen, kadottaisimme hänen armonsa nälän ja janon ja vihdoin tulisimme aivan hitaiksi ja suruttomiksi. Hän näkee, että ilon menettäminen, jopa kaikenlainen kiusaus, murhe ja risti ovat meille hyödyllisempiä ja autuaallisempia. Kun hän tämän kaiken näkee, sallii hän joskus paljon pelon ja tuskan hyökätä päällemme eikä tule heti lohduttamaan, vaan kätkeytyy tai asettuu niin meitä vastaan, että säikähdämme, kuten Daavid sanoo: ”Kun sinä kasvosi kätkit niin minä hämmästyin.” (Ps. 30:8) Näin tekee Jumala, mutta samasta rakkaudesta kuin silloin, kun hän antaa meille riemua. Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa. (Hebr. 12:6-11)
Carl Henrik von Bogatzky (1690-1774), saksalainen virsirunoilija, Armoa Armosta, s. 25-26, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Ihmisjärki pitää kohteenaan lakia: tämän olen tehnyt, tuon jättänyt tekemättä. Uskolla taas varsinaisessa toiminnassaan ollessaan ei ole kerrassaan mitään muuta kohdetta kuin Jeesus Kristus, Jumalan Poika, joka on annettu alttiiksi maailman syntien edestä. Se ei kiinnitä katsettaan rakkauteen; se ei sano: ”Mitä olen tehnyt? Mitä olen rikkonut? Mitä olen ansainnut?”, vaan se sanoo: ”Mitä Kristus on tehnyt? Mitä hän on ansainnut?” Tähän evankeliumin totuus sanoo: ”Hän lunasti sinut synnistä, perkeleestä ja iankaikkisesta kuolemasta”. Usko siis suostuu siihen, että sillä tuossa persoonassa, Jeesuksessa Kristuksessa, on syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 116, SLEY, 1957.
Kaikilla herroillakin on Herra, joka voi tarvittaessa tehdä heille mitä tahansa tahtookin. Siinä ei silloin raha, varallisuus, hyväveliverkosto, järki, terveys, maine ja kunnia ym. paljon auta. Muistakaa kaikki tämä. Kannattaa siis turvata Herraan elämässä ja kuolemassa ja huutaa Häntä avukseen kaikissa tilanteissa!
Usko Kristukseen, että hän on vapahtanut sinut synnistä, niin olet synnistä totisesti pelastettu.
Martti Luther, Lyhyt evankeliumipostilla, s. 251, SLEY-Media Oy, Helsinki, 2016.
Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia. 2. Tim. 3:1-4
Minä olen löytänyt Jeesuksen tähden rakastavan Jumalan Raamatusta. Syntini on sovitettu, maksettu, pois otettu ja anteeksiannettu. Olen saanut myös ikuisen elämän. Ylistys ja kiitos Jumalalle!