Terroristijärjestö Hamas teki viime lauantaina tarkoin harkitun provokaation hyökkäämällä ja murhaamalla silmittömästi israelilaisia siviilejä. Se haastoi erityisesti Israelin uuden oikeistohallituksen ja sen pääministerin, korruptiosyytteissä ryvettyneen Benjamin Netanyahun, joka on aiemmin tunnettu Israelissa ”Mr. Securitynä”. Tämä maine on nyt mennyt.
Seuraavaksi Israel tulee vastaamaan siihen voimalla tekemällä maahyökkäyksen Gazaan. Hyökkäys tulee vaatimaan valtavasti siviiliuhreja ja saa koko maailman tuomion. Se myös tulee yhdistämään entistä lujemmin islamilaisia maita yhteisrintamaan Israelia vastaan. Kahden valtion ratkaisua haetaan jatkossa painostamalla Israelia kovemmin kuin koskaan aiemmin. Suurimman hinnan tästä joutuvat maksamaan siviilit, niin Israelissa kuin Gazassakin.
Asiasta jotain ymmärtävänä ihnettelen kahta asiaa. Miten saarretulle alueelle on saatu koottua sellainen tulivoima. Voisiko Hamasilla olla valmius tälläiseen suoritukseen.
Yleisesti on tiedossa, että Iran tukee ja aseistaa Hamasia. Aseet salakuljetetaan mereltä ja Egyptin kautta. Hamas on samoin kuin Libanonin Hizbollahkin Iranin proxy armeija.
Ensi kertaa kuulin ja näin TV:ssä yhden haastattelun jossa haastateltavalta kysyttiin rauhan mahdollisuuksista. Vastaaja joka oli jo kauan tutustunut alueen tilanteeseen sanoi sen, mistä ei ole puhuttu ja mikä on aivan olennainen asia koko sodassa. Lapsia kasvatetaan vihaan pienestä pitäen.
Nyt jouduimme näkemään mitä se on saanut aikaan. Viha molemmin puolin kasvoi hirvittäviin mittasuhteisiin. Palestiinalaisille on jatkuvasti syötetty valhetta kahden valtion mallista. Nyt näimme mitä se merkitsisi Israelille, jos länsirantaan syntyisi Israelille vihamielinen valtio. Mitään toivoa kahden valtion mallista ei ole oikeasti. Silti siitä jatkuvasti puhutaan korkealla tasolla. Samalla kun kyse on Israelin turvallisuudesta on kyse myös siitä, ettei Palestiinalaiset tyydy mihinkään muuhun, kuin koko alueen ottamiseen takaisin. Israel on siis tuhottava.
Aiemmin Jasser Arafatin aikana neuvotteluissa oltiin valmiina rauhaan ja se oli lähellä, mutta tilaisuudessa jossa siitä piti sopia kävikin niin että se Palestiinalaisten taholta tylysti torjuttiin.
Silloin olisi ollut mahdollista perustaa Palestiinan valtio. Nyt ei enää. Sillä vihaa on kylvetty liikaa.
Surullista tässä on meidän kannalta se, että Suomi on omalla politiikallaan ollut tukemassa tätä vihan kylvöä välillisesti ja tekee sitä yhä. Asettumalla selkeästi Palestiinalaisten puolelle ja välittämättä siitä vihan kylvöstä jota siellä tehdään.
Kyllä on asiallinen kommentti. Kiitos Pekka.
Suomalaiset ovat vuosikymmenten aikana omaksuneet yksipuolisesti palestiinalaisten uhriutumispuheen ja pitävät siitä kiinni tapahtuu mitä tahansa.
Yleensäkin tällaisessa tilanteessa valitaan osapuoli jota pidetään syyttömänä ja toinen osapuoli on pelkästään syyllinen
Jäi kesken kommenttini.
Tässä pitkässä konfliktissa ei ole täysin syytöntä osapuolta.
Kun juutalaisten holokaustin jälkeen etsittiin heille omaa maata, jossa elää turvassa, oli luonnollista kääntää katseet luvattuun maahan. Tässä ei ole tilaa pohtia missä kunnissa alue tuolloin oli. Totean vain seuraavaa: Jos arabeilla ja palestiinalaisilla olisi ollut edes hiukan suvaitsevaisuutta ja inhimillistä lämpöä, he olisivat antaneet juutalaisten asettua maahan, josta heidät aikoinaan ajettiin pikkuhiljaa pois.
Mutta ei. Paljastui valtava viha ja antisemitismi. Israelin itsenäistymisestä lähtien se on ollut uhattuna. Pieni maapläntti, jota naapurimaat ovat vihaa kylväen sukupolvesta toiseen hamunneet itselleen. Miksi? Kiihotetun vihan sokaisemana, vihan jonka seurauksena omat kansalaiset ja yhteiskunnat ovat pudonneet kurjuuteen. Aika on mennyt vihassa rypemiseen.
Israelin on ollut pakko varustautua sotilaallisesti alueen johtavaksi valtioksi. On luonnollista, että uhattuna israelilaiset ovat tehneet myös virheitä. Uhattuna on käytetty kovia menetelmiä ja luotu osin epädemokraattisia käytänteitä maassa asuvia arabeja ja palestiinalaisia kohtaan.
Jos Suomi olisi katkeroitunut ja uhriutunut Venäjän tempuille, meistä ei olisi kehittynyt yksi parhaimmista valtioista. Olisimme edelleen anpumassa raketteja muutaman vuoden välein naapuriin, olisimme vaatimassa Viipuria, pyhää kaupunkiamme, takaisin maksoi mitä maksoi. Emme kouluttaisi nuorisoamme tekemään työtä vaan opettaisimme heidät vihaamaan venäläisiä. Kertoisimme heille tarinaa, että meillä ei ole mitään tarkoitusta elämällemme ellemme saa pyhää Viipuriamme takaisin. Sitä paitsi suurin kunniamme on tappaa venäläisiä. Jos kaadumme taistellessamme, pääsemme marttyyreina suoraan paratiisiin. Eläköön Ukkojumala ja hänen profeettansa Sampo.
Tarmo. Hyvä kommentti. Syytöntä ei ole. Viha on huono konsultti. Kauhun piste ylitettiin Israelissa. Olen aistivinani, että vihan äänet ovat myös Suomessa kasvussa noille ”Venäjän tempuille.” Tarkkana tietenkin kannattaa olla. Ehkä kuitenkin kannattaisi vetää välillä hieman henkeä, kun muistaa tämän pitkän rajan meidän ja itänaapurin välillä, ettei tulisi sellaista sokeaa pistettä, että apu ei loppujen lopuksi tulekaan ylhäältä, vaan pelkästään alhaalta.
Pekka Veli, yhdyn Tarmo A:n kehuihin.
Kaksi täydentävää näkökulma Tarmon kuvaukseen. Kun juutalaisten maahanmuutto Palestiinaan alkoi 1800-luvulla, ummistettiin suurelta osin silmät siltä, että alueella asui ennestään islaminuskoisia ja kristittyjä arabeja. Yhtäältä juutalaisia syrjittiin ja vainottiin Euroopassa ja tietenkin he lähtivät etsimään parempaa elämää Yhdysvalloista ja Palestiinasta. Toisaalta arabit asettuivat tietenkin vastahankaan uusien tulokkaiden saapuessa. Tässä isossa kuvassa on sitten paljon poliittista ja suurpoliittista kähmintää, minkä pelin juutalaiset osasivat paljon arabeja paremmin.
Toiseksi on hyvä huomata, että toisen maailmansodan jälkeen pidettiin täysin hyväksyttävänä, vaikkakaan ei aina optimaalisena, ratkaisuna kokonaisten väestöjen siirtoa pois toistensa tieltä. Esikuvana toimi Turkin ja Kreikan sodan 1919-22 loppuselvittely, jossa kristityt pakkosiirrettiin Kreikkaan ja muslimit Turkkiin eräin pienin poikkeuksin. Samaa sovellettiin 1940 ja 1944 meidän karjalaisiimme, 12 miljoonaan saksalaiseen 1945- sekä Brittiläisen Intian jakoon (Intia/Pakistan). Uusin esimerkki on tältä syksyltä Armenian Nagorno-Karabach. Nykyään tätä kutsutaan etniseksi puhdistukseksi jota ei yleensä pidetä hyväksyttävänä.
Ajatus Palestiinan jakamisesta juutalais- ja arabivaltioon noudatteli itse asiassa tätä periaatetta. Koska kumpikaan osapuoli ei ollut tyytyväinen rajoihin ja arabit vastustivat jakoa ehdottomasti, asiat ratkottiin asein. Nykyään tiedetään, että myös juutalaiset ajoivat tietoisesti arabeja pois tietyiltä alueilta. Arabit vetivät lyhyemmän korren, koska olivat juutalaisia huonommin organsoituja ja keskenään erimielisiä. Lisäksi arabivaltiot ajoivat omia etujaan ja niiden hallituksille oli kätevää yllyttää tyytymättömät kansalaisensa juutalaisvihaan sen sijaan että nämä kapinoivat omia hallituksiaan vastaan. Sodan tuloksena olivat Israelin valtion kansainvälisesti tunnustetut rajat aselepolinjoja pitkin. Jos YK ei olisi käytännössä pakottanut aselepoon, Israel olisi todennäköisesti vallannut vielä laajemman alueen.
On jossakin määrin hedelmätöntä etsiä tässä vaiheessa syyllisiä ja uhreja, koska heitä on molempien osapuolten parissa. Palestiinalaiset ovat joutuneet monta kertaa ”omiensa” pettämiksi ja jatkuva juutalaisviha ei tietenkään edesauta heitä. Kun aseet puhuvat tapaa vahvempi ja sitkeämpi voittaa.
Palestiinalaiset eivät hyväksy rauhanneuvotteluja tavoitteena kahden valtion malli, heidän tavoitteena on saada koko maan hallinta nimellä Palestiina ja pääkaupunkina Jerusalem.
He tietävät itsekin, että kahden valtion mallissa he joutuisivat tulemaan toimeen omillaan enemmän kuin nyt, kun heille on kaikki valmiina ja kansaivälinen avustus takaa leivän ja maailma on asettunut ymmärtämään heidän väkivaltaista toimintaansa muka oikeutettuna, koska halutaan nähdä juutalaiset syyllisinä, vanhan antisemitistisen probagandan ja uskonnollisen vihan pohjalta.
Israelin kannalta kahden valtion malli olisi periaatteessa helponpi mahdollisen sodan syttyessä, koska silloin palestiinalaiset eivät olisi enää maan kansalaisia, vaan vihollisvaltio ja sitä voisi kohdella sen mukaan. Palestiinalaiset varmaan tietävät sen ja eivät siksikään halua omaa valtioa, koska sotia he haluaisivat silloinkin ja saada koko maan haltuunsa, ja kuten tiedetään Israelilla on myös järeat aseet ja se valtio voisi kadota kartalta. Ja jos ei Israelin toimesta, niin naapurimaiden, koska kyllä naapurit olisisvat heti valtaamassa sitä islamin nimissä.
Israelia vaaditaan taas noudattamaan kansainvälisiä lakeja, mutta eipä koskaan ole vaadiittu samaa palestiinalaisilta.
Onko kelleen tullut mieleen Saksan aseostot Israaelista? juuri näitä torjunta välineitä miljardien edestä. Toimitusaikaa en muista, mutta voisiko sillä olla vaikutustaTällä sodalla oli kenraaliharjoitus. Raketteja ammuttiin harvakseltaa ja Israel torjui lähes kaikki. Sotaa voidaan käydä monella tavalla ikäänkuin tennisottelua isku vastaan iskua. Tässä näemme nyt uuden strategian, joka tarkoittaa sellaistaa tulivoiman käyttöä, jota ei ole ennen nähty.
Israelin ja islaminuskoisten arabien sopuisa yhteiselo tuskin on – valitettavasti – mahdollista. Muullakin maailmalla on ja tulee olemaan ongelmia ääri- eli alkuperäisen islamin ja sen sanomaa seuraavien kanssa,.
Tulee mieleen väistämättä Raamatun sanat Aabrahamin pojista Isakista ja Ismaelista. Ymmärrykseni mukaan Isakista polveutuvat juutalaiset Ismaelista arabit. Ismaelin tulevaisuudesta kerrotaan seuraavissa Raamatussa !.Moos.16:22 ja 25:18. Ismaelilaiset veivät myös Joosefin Egyptiin.
Minulla on sekä juutalaisystäviä että islaminuskoisia arabiystäviä.
https://youtu.be/2bEjNwQqnw0?feature=shared
Siis 1. Moos. 16:22 ja 25:18.
Siis näin: Enkeli sanoi vielä: ”Poikasi on oleva kuin villiaasi, hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, aina hän on oleva vastakkain kaikkien veljiensä kanssa.” (1. Moos. 16:12.)
The Times of Israel. Puolustusministeri Yoav Gallanti: ”Israel siirtyy täyteen hyökkäykseen, Gaza ei koskaan palaa entiselleen IDF:n tiedottaja sanoo, että armeijan tärkein prioriteetti on ”Hamasin korkeiden virkamiesten eliminointi”; Egyptiläisen lähteen mukaan Kairolle on kerrottu, että Israel on valmis kuukausien mittaiseen operaatioon.” Hamas halusi muutosta Gazaan; se muuttuu 180 astetta siitä, mitä se ajatteli”, hän sanoi.”
Ei hyvältä näytä.
Todennäköisesti tämä on ollut Hamasin suunnitelma, mikä nyt myös toteutuu. Provokaatiota seuraa uhrin antaminen. Tässä tapauksessa sen antavat Gazan asukkaat Israelin maahyökkäyksen seurauksena. Tavoitteena on koko maailman kääntäminen Israelia vastaan.
Näyttääkin tuon valossa jo siltä, että Israel on jo hävinnyt sodan.
Todennäköisesti näin tulee käymään, että tämä kääntyy Israelia vastaan. Sen verran tuosta Hamasin terroriteosta, että Yhdysvaltalainen republikaani Michael McCaul kertoo, ”Israelin saaneen Egyptiltä varoituksen mahdollisesta väkivallasta kolme päivää ennen kuin Hamasin taistelijat suorittivat laajamittaisen hyökkäyksen. Tiedämme, että Egypti on varoittanut israelilaisia kolme päivää aikaisemmin, että tällainen voi tapahtua” Hän ei halua luokitella sitä, ”mille tasolle, mutta varoitus on annettu.” Netanyahu kuitenkin kiistää asian. (The Times Israel Today, 6:19 pm)
Jaaha. Tuomiopäivän ennustelijat ovat taas liikkeellä. Dilemma on monikerroksinen yhdistelmä politiikkaa, moraalia ja raakaa realismia. Yksinkertaistetut vastaukset tietysti houkuttelevat.
Kuka ajattelisikaan loppua odotellessa terroristien uhreja ja panttivankeja omaisineen sekä pommituksia ja katutaisteluja täyteen ahdetuissa olosuhteissa peloissaan odottavia naisia, lapsia ja vanhuksia? Sekä palvelukseen kutsuttuja israelilaisia reserviläisiä.
Marko, jos tulkitset nuo minun lainatut tekstini Israelin mediasta tuomiopäivän ennusteluksi, niin erehdyt kyllä täysin. Vai luuletko, etten ajattele niitä uhreja, joita tämä Hamasin kuvottava terrroriteko on tuottanut ja tulee tuottamaan?
Marko. ”Suomalaisista piispoista Hamasin hyökkäykseen otti viikonloppuna kantaa Helsingin piispa Teemu Laajasalo, joka totesi silmittömän tappamisen olevan terrorismia pahimmillaan ja lopetti viestinsä sosiaalisessa mediassa sanoihin: ”Siunaa Jumala Israelia”. Kuopion piispa Jari Jolkkonen, joka on usein nostanut esiin palestiinalaisiin kohdistuvan sorron, totesi Hamasin pitävän panttivankinaan israelilaisia siviilejä ja Palestiinan kansaa. Hyökkäys on hänen mukaansa järkyttävä ja järjetön.” (K&K) Ylen haastattelussa piispa Jolkonen ”suree etenkin alueen kristittyjen tilannetta.” Muista evlut-kirkon johtotason kannanotoista minulla ei ole tietoa.
Sakkia pelatessa voi ennustaa vastustajan seuraavat siirrot. Lähi-idässä pelataan kovaa peliä. Nyt Israelilla ei ole hyviä siirtoja jäljellä. Voihan tietysti olla että sellainenkin on vielä olemassa. En vain näe sellaiselle pelilaudalla tilaa. Valtava humanitäärinen katastrofi on syntymässä ja sitä on maailman vaikea hyväksyä. Viha ajaa kostamaan ja se koituu lopulta Israelille suureksi vahingoksi. Nyt kaikki rukoilemaan. Tilanne on paljon pahempi kuin osaamme aavistaa.
Lähi-idän konfliktin syyt juontavat juurensa siirtomaa-aikoihin. Niin kuin valitettavasti useimmat Afrikan mantereella tapahtuvat konflitkitkin.
En puolusta terroristeja, mutta valitettavasti minusta Netanjahun politiikka on ollut omiaan kiristämään jo ennestäänkin vaikeata tilannetta alueella. Ihmiset, jotka kokevat olevansa nurkkaan jahdattuja yleensä reagoivat aggressiolla.
Voidaan myös kysyä, kuka tässä juuri tämänhetkisessä konfliktissa voittaa ? Eittämättä Venäjä.
Siinä Seija olet täysin oikeassa. Karttaa katsomalla huomaa selvästi miten viivaimella on vedetty maiden rajat. Välittämättä vähääkään siitä, mitä ongelmia näin saatiin aikaan.