1 ”Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.
|
2 Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.
|
3 Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.
|
4 Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset.
|
5 Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.
|
6 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.’ (Ilm. 3, KR 1938)
|
Sardeen seurakuntajakso sai alkunsa Pyhäinpäivän aattona 31.10.1517, jolloin nuori Wittenbergin yliopiston teologian professori Martti Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen. Teesit oli suunnattu Rooman kirkon aneiden myyntiä vastaan. Siitä alkanut kristikunnan opillinen uudistuminen, eli uskonpuhdistus, johti kansankielisen Raamatun räjähdysmäiseen leviämiseen ja yhteiskunnallisiin muutoksiin ympäri maailmaa ja myös Suomessa. Lutherin pääviesti oli, että ihminen pelastuu tekojen sijaan yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden.
Kuitenkin tulemuksensa edellä Herran viesti Sardeen seurakunnalle on että; ”Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.” Näistä Jeesuksen sanoista on otettu käyttöön sana ”nimikristitty”. Sillä tarkoitetaan henkilöä, joka on kristillisen kirkon jäsen, mutta ei elä Jeesuksen yhteydessä ja on siksi hengellisesti kuollut. Liberaaliteologia on vienyt luterilaisesssa kirkossa ihmisiltä uskon Raamattuun Jumalan sanana ja tyhjentänyt kirkot sekä kääntänyt niiden jäsenmäärät jyrkkään laskuun. Lain ja evankeliumin saarnan tilalle on tullut etiikan ja evankeliumin saarna. Rakkaudesta on tehty ”epäjumala” ja tämä on saanut tuhon voimat liikkeelle. Jumalan sanan opettamisen sijaan painotetaan diakoniaa ja lähetystyön tilalle on tullut humanitaarisen avun antaminen. Papeista enää vain 40% pitää jumalanpalvelusta tärkeänä.
Sardeessa oli kuitenkin muutamia harvoja, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ts. he elävät Kristuksen yhteydessä jatkuvassa syntien anteeksisaamisessa ja omistavat siten Kristuksen tahrattoman vanhurskauden.
”Sinulla on se nimi että elät” viittaa suoraan Lutherin vanhurskauttamisoppiin, mikä oli hänen teologiansa ydin uskonpuhdistuksessa. Lutherille tärkeä löytö oli erityisesti Room. 1:17; ”Vanhurskas elää uskosta”. Siitä nimi ”sinä elät”. Nyt tämä oli kuitenkin Jumalan sanasta luopumisen tähden menetetty ja elämä on vaihtunut kuolemaksi. Siksi Herra kehoittaa Sardeeta heräämään ja valvomaan tilaansa.
Jeesus kehoittaa Sardeen seurakuntaa muistamaan aikaa, jolloin he ottivat pelastussanoman vastaan, katsomaan tarkasti mitä he ovat uskonpuhdistuksessa alunperin saaneet ja mitä Raamattu sanoo ja tekemään parannus syntielämästään. Niille, jotka siihen suostuvat puetaan ylle valkeat vaatteet, eli Kristuksen tahraton lahjavanhurskaus eikä heidän nimiään tulla pyyhkimään pois elämän kirjasta. Perimmältään kyse on siis palaamisesta siihen alkuperäiseen uskoon, minkä Sardee oli uskonpuhdistuksessa saanut.
Niille, jotka Sardeessa eivät kuitenkaan herää valvomaan Herran kehoituksesta huolimatta, Jeesus sanoo tulonsa olevan yllätys. Heille hän sanoo tulevansa ikäänkuin varkaana, äkisti ja yllättäen, ja he jäävät hengelliseen pimeyteensä ja menevät kadotukseen. Sen sijaan valvomaan heränneitä Jeesuksen tulo ei yllätä, vaan he saavat elää Jeesuksen yhteydessä puettuina valkeisiin vaatteisiin, eli symbolisesti hänen lahjavanhurskauteensa.
Nimi ”Sardee” merkitsee joko ”ilon ruhtinasta” tai ”jäljelle jäänyttä”. Edellinen kuvaa Lutheria uskonpuhdistuksen alkuunpanijana ja jälkimmäisen merkitys kuvaa meidän ajassamme uskosta ja Jumalan sanasta luopunutta luterilaista kirkkoa.
Kristuksen tulemus on lähellä.
Rakkaan arkkipiispamme Tapio Luoman mielestä me emme usko Raamattuun, vaan Jeesukseen! Mutta kuinka voisimme uskoa Jeesukseen, jos emme usko raamattuun Jumalan sanana, sillä juuri Raamattu todistaa hänestä aina 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan asti.
Jeesus itse todistaa, ettei Raamatusta (laista/opetuksesta) katoa edes i-pilkku ennen kuin kaikki on tapahtunut, Matt. 5:18.
Herra auta meidän kaikkien epäuskoamme! Sinun tulemuksesi on lähellä.
Niin tosiaan, ei pidä seurata tämmöisiä puhuvia paimenia. On parempaa evästä kyllä tarjolla.
Harri
Ilmestyskirjan alussa on yksityiskohtainen saatekirjelmä koko sille alueelle, joille kirja on suunnattu. Sardeen seurakunta oli yksi näistä vastaanottajaseurakunnista.
Nämä saatesanat kuuluvat osastoon ”mitä nyt on”.
Tulevaisuuden näköalat alkavat vasta näiden kirjan saatesanojen jälkeen: osastoon ”tämän jälkeen” luvun neljä alusta
Ilmestyskirja:
1:19 Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva.
4:1 Sen jälkeen minä näin, ja katso: taivaassa oli ovi avoinna, ja ensimmäinen ääni, jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi: ”Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva”.
Älä Matias yritä rajoittaa Jumalan sanaa.
Harri
En suinkaan rajoita Jumalan sanaa, vaan päin vastoin, otan sen todesta.
Ota sinäkin todesta sanat NYT ja TÄMÄN JÄLKEEN.
Eilen illalla ja tänä aamuna luin Ilmestyskirjan . 3. luvun 12 + 8 = 20 eri kielellä.
Paikkakunnan nimi ei sitäpaitsi ollut Sardee vaan Sardes [Σάρδεις]. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sardes Nimi tarkoittaa tosiaankin ilon ruhtinasta, mutta viitannee siihen, että kaupunki oli aikoinaan tunnettu kevytmielisestä huvittelusta. ”Liberaaliteologia on vienyt luterilaisesssa kirkossa ihmisiltä uskon Raamattuun Jumalan sanana.” Tämä usein toistettu väite on mielestäni outo. Liberaaliteologiaksi kutsuttu suuntaus on ymmärtääkseni lähtenyt olennaisesti juuri Raamattua tutkivien parista, niiden joukosta, jotka ovat tahtoneet todella ottaa selvää kirjoitusten viestistä alkuperäisille kuulijoilleen ja näin myös meille. Raamatun pitäminen kiraimellisesti totena ei liene ratkaisevasti kriittistä tutkimusta vanhempi perinne, pikemminkin sen kanssa rinnakkain kehittynyt. Vanhemmat teologithan lukivat Raamattua muun muassa symboliikan ja allegorioiden kautta. ”Rakkaan arkkipiispamme Tapio Luoman mielestä me emme usko Raamattuun, vaan Jeesukseen!” Meillä on viisas arkkipiispa.
KR 1938 mukaan Sardee. KR 1992 ei ole varsinainen raamatunkäännös, vaan sen kommentaari. Siis dynaaminen ekvivalenssi.
Kaupungin nimi esiintyy vain taivutusvartaloisena. Nominatiivi on Sardes.
Taipuu siis kuten ahdes, ahteen.
Lain saarnasta ei nykyisinkään ole puutetta, mutta se suuntautuu kovin yksipuolisesti yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Ihmisten syyllistäminen asioista, joihin he eivät voi itse vaikuttaa johtaa epätoivoon. Puutetta on yksilön elämäntapoihin kohdistuvasta kehotuksesta parannukseen. Muta suurin puute on evankeliumin saarnasta. Kun luovutaan uskosta iankaikkiseen elämään, ollaan tilanteessa, josta Paavali varoittaa: ”Jos panemme toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat”. Se mitä kirkkomme eniten tarvitsee on evankeliumi ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Kristuksesta, joka johtaa armahdetut syntiset taivaan kotiin.
”Ihmisten syyllistäminen asioista, joihin he eivät voi itse vaikuttaa johtaa epätoivoon.” Näin varmaankin on. Toisaalta on niinkin, että maamme kaltaisessa tasavallassa yhteiskunnalliset asiat ovat myös niitä, joihin voimme vaikuttaa. Olemme siis osaltamme vastuussa. – – – Syyllistäminen on aina väärin.
Olen samaa mieltä kuin Harri.
Ihan perinteisesti on ymmärretty niin, että nämä seitsemän seurakuntaa ovat paitsi että kyseisille seurakunnille juuri silloin Johanneksen aikaan, myös esimerkkinä kaikille seurakunnille kaikkina aikoina. Ja siinä Jeesus itse kertoo mistä hän antaa kiitosta ja mistä nuhtelee kutakin seurakuntaa. Käsketään kuulemaan ja ottamaan vaarin siitä, mitä kirjaan on kirjoitettu. ”Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on, sillä aika on lähellä!” Ilm. 1:3
Emmehän me käsitä niin, että esim. Paavalin Korinton seurakunnalle ja muillekin seurakunnille osoittamat paimenkirjeet olivat vain siihen kyseiseen aikaan ja hetkeen päteviä eikä sen ajan jälkeen niillä ole kellekään mitään merkitystä. Vaikkakin tosin jotkut kai niin ilmeisesti ajattelevat.
Ja kirjan lopussa:”Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti.” Ilm. 16:16 Onko Jeesus lähettänyt enkelinsä ja Henkensä todistamaan meillekin itsestään mitä hän sanoo sanassaan, vaan vain sen ajan ihmisille?
Ja lisäksi varoitetaan lisäämästä ja poistamasta mitään kirjasta. Ymmärrän sen niin, että koko kirja on tärkeä kokonaisuus ja tarkoitettu Kristuksen kirkolle kaikkina aikoina.
Luin vähän huonosti blogitekstiä. Siis minusta kirkossa ei enää kuule ei niin lakia kuin evankeliumiakaan.
Äskettäin luin yhden kansankirkon saarnan. Siitä puuttui kokonaan sovitus. Synti oli siinä rasismia, syrjintää ja ympäristön saastuttamista ym. trendikästä diibadaabaa. Sana ”usko” mainittiin, mutta ei kerrottu mihin uskotaan. Todennäköisesti pappi ei tiennyt sitä itsekään. Olen kuulutkin sanottavan, että on ihan sama mihin uskoo, kunhan johonkin uskoo!
Keväällä kuulin radiojumalanpalveluksessa saarnan, jossa Pyhän Hengen tehtävä Puolustajana oli puolustaa kun Jumalan tuomiota vastaa, kun laki syyttää ja tuomitsee. Ei siis tullut papin mieleen, että tuohan on lain tehtävä. Suun tukkiminen. Kristitty yhtyy mielihyvin Jumalan lakiin, sillä se on pyhä ja hyvä. Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen ja tuo julki totuuden ihmisestä syntisenä ja armoa tarvitsevana. Mitä sitten tehdään? Tunnustetaan tietenkin synnit ja rukoillaan Jumalaa vedoten Kristuksen sijaissovitukseen Golgatan uhrissa. Herra armahda minua syntistä ihmistä. Näin se menee kristinuskossa.
”Synti oli siinä rasismia, syrjintää ja ympäristön saastuttamista ym. trendikästä diibadaabaa.” Mikä sitten olisi sinusta ’oikeaa syntiä’ tuon ’diibadaaban’ sijaan?
Miten niin ’oikeaa syntiä’? Onko jokin asia enemmän syntiä kuin kuin joku toinen? Miksi edes puhutaan yksittäisistä teoista kun kyse on sydämen asenteesta ja kapinasta Jumalan tahtoa vastaan. ”Kaikki mikä ei ole uskosta, on syntiä”. Ihminen on olemukseltaan syntinen. Synti kumpuaa pahasta sydämestä.
Rasismi, syrjintä ja ympäristön rurmeleminen kumpuavat sudämen asenteesta ja ovat kapinaa Jumalan tahtoa vastaan. Miksi nimität niitä ’trendikkääksi diibadaabaksi’?
Riitta S. Saarnareferaatistasi päätellen tuo Pyhää Henkeä käsittelevä saarna oli kyllä aivan Raamatun ja Lutherin Kirkkopostillan useiden saarnojen opetuksen mukainen. Pyhä Henki todellakin puolustaa meitä lain, saatanan ja omantunnon syytöksiä vastaan kirkastamalla evankeliumin eli Kristuksen täytetyn työn ja rauhoittamalla näin omantunnon. Tästä seuraa sitten hedelmänä uusi kuuliaisuus eli tuo sydämen yhtyminen ilolla Jumalan lakiin. Lutherin opetukseen Pyhästä Hengestä sisältyy tällaista dynamiikkaa.
Sekalainen seurakunta-oppi, niinkuin Augustinus katolisille kirkoille lasku ja siten Luther siirtyi samalla ”perustukselle”. Siis ei ollut kysymyksessä,
”apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,” Ef. 2:20
”.. joilla on (Jeesuksessa) yhdessä Hengessä pääsy Isän tykö”, 2:18.
Se, jolla on nimi, että elää, vaikka on kuollut, sillä ei ole Jeesuksessa, yhdessä Hengessä pääsyä Jumalan tykö. Tässä eristyksessä, hengellisesti kuolleessa tilassa muotojumalisuus kehittyy ja henkistyy, ilman Jumalan Hengen johdatusta. Saadaan kaikki näyttämään elossa ololta, mutta ollaan kuolleita.
Tällainen tila synnyttää teologista kehitystä, siis pohdintaa jopa siitä mitä uudestisyntyminen on ja mikä on sen anti.
Uudestisyntynyt tietää tilansa, eli tietää kokemuksesta olevansa uskovainen, Jeesuksen seuraaja.
Sardeen seurakunta on ollut olemassa siitä lähtien kun Jeesus asiasta ilmoitti. Tämän päivän kuollut kirkko/seurakunta on suosittu ja koko maailman(kin) kattava. Tällainen on jumaluuksien opetusta, eli teologiaa.
Raamattu ei ole oppeja jumaluuksista vaan on Jumalan Sanaa.
”Raamattu ei ole oppeja jumaluuksista vaan on Jumalan Sanaa.” Jaksan vielä muistuttaa, että Raamatun mukaan Jumalan Sana on Kristus. Raamattu ilmoittaa Hänet, mutta ei kohoa Hänen yläpuolelleen Jumalan Sanaksi.
Martti,
kyllä tuo kantasi kestää, – tai sanokaamme että kantamme kestää!
”Sanokaamme että kantamme kestää!” Miten lie? Sinun äkkikäännöksesi vaikutti kovin notkealta, Reijo Mänttäri.
Jumalan sanalla on kolme muotoa: Jeesus Kristus, kirjoitettu/julistettu sana ja näkyvä sana eli sakramentit. Ei näitä tule pelata toisiaan vastaan.
Markolle pisteet!
Jumalan sanalla on kolme muotoa: Jeesus Kristus, kirjoitettu/julistettu sana ja näkyvä sana eli sakramentit. Ei näitä tule pelata toisiaan vastaan. Vaikka kirjoitettu ja erityisesti julistettu Sana todistaa Kristuksesta, se tuo Hänet ulottuvillemme. Tällöin erottelu Kristuksen ja Hänestä kertovan Sanan välillä on käsitteellinen mutta käytännössä olematon.
”Jumalan sanalla on kolme muotoa: Jeesus Kristus, kirjoitettu/julistettu sana ja näkyvä sana eli sakramentit.” Vain Jeesus Kristus on Kirjoitetun sanan ilmoituksen mukaan lihaksi tullut Sana. Vain Hänen dallaan tulee käyttää suurta alkukirjainta. Sakramentissa Hän on läsnä sanansa mukaan.
Po kohdallaan
Sana isolla S:llä on synonyymi Raamatulle (ja sen sisällölle) isolla R:llä . On tärkeä muistaa, että inhimillisestä syntyhistoriastaan huolimatta Raamattu on ennen kaikkea Jumalan sanaa ja puhetta meille. Tämä erottaa Raamatun maailman kaikista muista kirjoista ja kirjakokoelmista. Minusta on kaikinpuolin tärkeää muistuttaa tästä myös siksi, ettei Raamatun merkitystä suhteellisteta väärällä tavalla.
(Ja ennen kuin joku jatkaa tähän Raamatun todistetusta häilyvyydestä ja muuttuvaisuudesta, niin totean: Kyllä, olen kyllä lukenut Mäkipelto-Huotarin opuksen).
”Minusta on kaikinpuolin tärkeää muistuttaa tästä myös siksi, ettei Raamatun merkitystä suhteellisteta väärällä tavalla.” Minusta on tärkeää, ettei Raamatun merkitytstä korosteta väärällä tavalla. Olen havainnut sellaistakin, että Raamatun katsotaan asettavan rajat jopa Jumalan toimille: ”Jumala ei voi milloinkaan, koska Raamattu sanoo, että…”
Päin vastoin. Raamattua pitääkin korottaa ja korkealle. Kukaan kristitty ei kiistä kaikkivaltiaan Jumalan suvereenia vapautta toimia tai olla toimimatta vaikka vastoin Raamatun sanaa. Mutta juuri siksi, että Sana on Jumalan sanaa, se on lähtökohtaisesti luotettavaa. Tästä syystä on oikein sanoa, että Jumala ei voi koskaan tehdä jotain, koska Raamatussa sanotaan. Jos Jumala ei pidä esimerkiksi lupauksiaan, me emme tietenkään voi asialle yhtään mitään, mutta silloin koko kristinuskolta on pohja pois.
”Mutta juuri siksi, että Sana on Jumalan sanaa, se on lähtökohtaisesti luotettavaa.” Viittaan taas Johanneksen evankeliumin alkuun. Kristus on Sana. Jos luotat Raamatun sanaan, ei ole muuta vaihtoehtoa. Mitä tulee väitteeseesi, etää Raamatun sana on ’lähtökohtaisesti luotettavaa’, totean, että sen maailmankuva on antiikin aikuinen ja sen tiedot luonnosta näin ollen hyvinkin epäluotettavia. Niillä on arvoa vain runollisina vertauskuvina.
Martti Pentti. Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa itsensä meille Pojassaan Rooman keisarikunnan alkuvuosina ja tuon ajan kirjallisten konventioiden kautta. Luojana Hän on ilmoittanut itsensä keskipronssikauden – rautakauden kansanomaisen maailmankuvan ja mytografisen ilmaisun kautta. Kumpaakin yhdistää lisäksi puhutun kielen kulttuurista seuraava kirjallinen ilmaisutapa.
On ilman muuta selvää, että ilmaisu- ja puhetapa on erilaista kuin nykyajan vertaisarvioiduissa tiedelehdissä tai biografisissa väitöskirjoissa. Raamatun lähtökohtainen luotettavuus ei perustu sen kirjoitusten kaikinpuoliseen yhtäpitävyyteen nykyaikaisen tieteen kanssa. Eikä sen ”epäluotettavuus” tule todistetuksi sillä, että jonkun ajankohdan tieteelliset käsitykset eivät sovi yhteen äärikirjaimellisesti tulkittujen raamatunkohtien kanssa. (Näennäistieteellinen ja omasta mielestään Raamatun erehtymättömyyttä edustava kreationismikin turvautuu tekstien mielivaltaiseen tulkintaan yhdistellessään valittuja paloja tieteellisistä selityksistä järkevän oloisiksi malleiksi.)
Raamatussa on hämäriä ja epäselviä kohtia, mutta se on paljon kirkkaampi ja selvempi kuin me yleensä haluamme myöntää. Nimenomaan silloin kun puhutaan Jumalasta, ihmisestä, pelastuksesta ja kristillisestä elämästä. Raamatun lähtökohtainen luotettavuus koskee nimenomaan sen luonnetta Jumalan erityisenä ilmoituksena ja pelastukseen opastajana. Ja samalla kaikki, mitä siinä on, palvelee tätä ydintä.
Tuosta kaikesta olen kanssasi samaa mieltä, Marko Sjöblom. Se ei silti tee Raamatusta muuta kuin välineen, joka kertoo Jumalasta ja Hänen suhtautumisestaan luomakuntaansa ja ihmisiin.
Raamattu toki kertoo siitä, miten Jumala suhtautuu ihmisiin. Raamattu on kuitenkin enemmän kuin tuo. Raamattu ei ole itsessään Jumala mutta se on teksti(kokoelma,) jonka kautta Jumala itse puhuu; ja puhuminen on enemmän kuin ”tapa suhtautua”. Jumala myös toimii kirjoitetussa Sanassaan Pyhän Henkensä kautta. Ei painomusteen tai (ohuen) painopaperin tai kansien vaikutuksesta sinänsä.
On monia muitakin kirjoja, joissa kerrotaan, mitä Jumala meistä (ihmisten mielestä) ajattelee ja miten meihin ehkä suhtautuu. Niissä voi olla totta, mutta myös tarua. Niiden kautta voi puhua ihminen mutta toki toisinaan jopa Jumalakin Henkensä kautta – ken tietää, kumpi milloinkin?
Ihmisella on kiusaus itse pyrkiä valitsemaan se, annetaankoi ihmisen vai Jumalan (Sanana9 äänelle enemmän paino(arvo)a.
Hyvä näin, Martti P. Suomen kielessä sana ”sana” viittaa tietysti kommunikaatioon ja itsensä ulkopuolelle. Eli välineeseen. Kreikassa ja hepreassa on vähän eri merkityssisällöt.
Hyvää nimipäivää ja hiljentykäämme edesmennen rauhannobelisti-presidenttimme muistoa kunnioittamaan.
”Niissä voi olla totta, mutta myös tarua.” Taru ei ole totuuden vastakohta. Monet totuudet on hyvä kertoa tarun avulla. Onhan Raamatussakin taruja. Liiallinen Raamatun arvostaminen johtaa tosikkomaisuuteen, joka tekee sokeaksi sen monikerroksiselle sisällölle.
”Suomen kielessä sana ’sana’ viittaa tietysti kommunikaatioon ja itsensä ulkopuolelle.” Tiedän, että logos [λόγος] voidaan suomentaa monella tavalla. Se voi tarkoittaa 1) sanaa, lausetta, lausuntoa, puhetta, puhumista, oppia, kertomusta, asiaa, seikkaa, kohtaa, asianhaaraa, tapahtumaa, tapausta 2) järkeä, luvunpitoa, välinpitoa, lukuunottamista, laskua, tiliä, syytä tai perustetta. Kreikan sanakirjani mukaan suurella kirjaimella Logos on kuitenkin Sana, Jumalan Sana, so Herra Kristus.
”Ihmisella on kiusaus itse pyrkiä valitsemaan se, annetaankoi ihmisen vai Jumalan (Sanana) äänelle enemmän painoarvo)a.” Valintaa tehdään yleensä siitä, minkä hengellisen liikkeen ja kenen raamattuopettajan tulkinnalle annetaan eniten painoarvoa. Ongelma oli tuttu Paavalillekin: ”Veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen kehotan teitä kaikkia pitämään keskenänne yhtä, välttämään hajaannusta ja elämään yksimielisinä. Olen näet saanut kuulla Khloen väeltä, että teillä, veljeni, on keskenänne riitoja. Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: ’Minä olen Paavalin puolella’, toiset taas: ’Minä Apolloksen’, ’Minä Keefaksen’, ’Minä Kristuksen.'”