Päivän uutiset ovat synkkä ja hirveä näky, kuin suoraan Johanneksen ilmestyksestä. Tulipunaisella hevosella ratsastavalle ”annettiin valta riistää rauha maan päältä ja panna ihmiset tappamaan toisiaan”. (6:4). Eipä ihme, että 90 prosenttia suomalaisista kertoo olevansa huolissaan suunnasta, johon maailma on menossa. (Sisäministeriön 26.10.2023 julkaisema tiedote).
Pitäisikö huoleen nyt vastata kristinuskon nimissä valitsemalla, minkä armeijan toimia ja keiden ihmisten tappamista pitää oikeutettuna? Turha kysymys varmaankin, monet ovat puolensa valinneet. Paitsi ehkä enemmistö. Moni on huolissaan mutta haluaisi olla piittaamatta maailman supervaltojen ja pienen Lähi-isän alueen monimutkaisista eettisistä, poliittisista ja uskonnollisista ongelmista.
En aio valita puolta. Uskonnollisista syistä. Osaksi syyt ovat myös historiassa. Peruskysymys on se, miten näiden huolien kanssa pystymme elämään ja uskomaan. Sanon tähän me, huolissaan oleva enemmistö.
Suomi osti Israelista juuri Daavidin lingon. Se ei ole sama, jolla Daavid surmasi Goljatin. Ehkä myyjä kuitenkin käyttää hyväkseen Vanhan testamentin kertomuksen sädekehää. Alkuperäistä Daavidin linkoa ei enää ole. Nykyaikainen asejärjestelmä on. Sitä ei myy Vanhan testamentin Jumalan omaisuuskansa vaan nykyinen Israelin valtio ja asevoimat ja yhtenä taustana on maailman poliittinen tilanne. Hinta on vähän yli 300 miljoonaa euroa.
Nimenomaan en puhu nyt politiikasta ja valtioista. Puhun ihan muusta. Puhun nyt Jumalan omasta kansasta. Meistä, joista Johanneksen ilmestys sanoo, että ”olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmisiä kaikista heimoista, kaikista kielistä, kansoista ja maista” (5:9). Tästä joukosta, joka ei ennen ollut kansa mutta joka nyt on Kristuksen lunastustyön ansiosta Jumalan oma kansa. (1. Piet. 2:9-10).
Johanneksen ilmestyksen äärellä olen huojentunut siitä, että miltei kaikki ennustukset ovat myös jo jossain aiemmassa Vanhan testamentin kirjoituksessa. Niissä ei sinänsä ole mitään uutta, vaikka ovat kyllä äärimmäisen vaikuttavia ja pelottavia. Jokaisella sukupolvella on ollut ja on perusteltua aihetta huoleen.
Mikä rooli uskonnolla tai uskolla on nykypäivän kriisien ratkaisuissa? Ei ole oikein sanoa, ettei niillä ole mitään roolia eikä ole oikein sanoa, että ratkaisut ovat uskon dokumenttien sisältä luettavissa. Toki tiedän, että sellaisiakin tulkintoja on, vieläpä hyvin äänekkäitä.
Omana elinaikanani on ollut kuutisenkymmentä päivämäärää, jolloin on pitänyt tulla maailmanloppu. Yksikään ennuste ei ole toteutunut. Ensimmäinen koskaan julkaistu kirjoitukseni lukiolaispoikana koski tätä teemaa, ihmiskunnan itse itselleen aiheuttamaa loppua.
Sittemmin olen ajatellut ja erityisesti Johanneksen ilmestyksen äärellä, että kysymys on toivosta ja tehtävästä kulkea vastavirtaan.
Tulipunainen hevonen on paikkansa pitävä vertaus sanoessaan, että sodan ratsukolle ”annettiin valta riistää rauha maan päältä ja panna ihmiset tappamaan toisiaan”. Kuka tätä valtaa nyt käyttää? Vastaus ei ole luettavissa Raamatun tekstistä. Punainen hevonen on kuitenkin täydessä vauhdissa. Valitettavasti. Mitään järkeähän sen juoksussa ei ole. Jos sen laukkaa ei saada hillittyä on opittava elämään sen uhkan kanssa. Siihenhän Raamattu ohjaa: tulevaisuuteen ja toivoon (Jer 29:11). Ja nostamaan pään pystyyn (Luuk 21:28).
Mukavampi onkin katsella rauhallista hevosta.
En minä ole agressiivinen, ainoastaan johdonmukainen 🙂
Ja ettetkö muka sanonut Saatanaa tarvitun pelastussuunnitelmaan:
Otteet viesteistäsi: Sari:
1)-Kuten sanoin, kysehän on siitä mitä rajoja Jumala saatanalle asettaa ja mitä Hän kulloinkin sallii saatanan tehdä. Kaikki kuuluu suunnitelmaan.
2)Kyse on paljon enemmästä kuin siitä mitä ihmiselle voi sodassa tapahtua. Kaikki Jumalan suunnitelmassa rakentuu sille, että hän tahtoo ihmisten pelastuvan.
Kaikki Saatanan teot liittyvät Saatanaan, ja jos Jumala näitä tekoja (rajallisia tai rajattomia) tarvitsee, on tarvinnut niihin siis Saatanaa.
Seppo, sinun järkesi käsittää täysin väärin Raamatun opetukset ja totuudet. Kieltämättä järkesi on terävä maallisissa asioissa, mutta se ei riitä Raamatun oikeaan ymmärtämiseen.
Tarvitaan myös Pyhää Henkeä avaamaan Raamattua.
Rantanen. Deduktiologiikkaa on ihan sama maallisissa ja hengellisissä asioissa. Raamattu on kirjoitettu ihmisen kielellä ja sen teksti ja siitä nostetut opit edellyttävät logiikkaa jonka tulee periatteessa aueta ihan yhtä hyvin ateistille kuin uskovalle. 1+4= 5 ihan molemmille.
Matteuksen evankeliumi:
11:25 Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Luukkaan evankeliumi:
10:21 Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.
2.Korinttolaiskirje:
10:5 Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.
Mistä luulet Rantanen sanan ’nämä’ tarkoittavan? Sana viittaa esoteerisiin sisäpiirin salaisuksiin, ei tunnettujen väitteiden ja asioiden ja oppien logiikkaan.
Evankeliumi on järjelle salaisuus.
Seppo. ”Deduktiologiikka on ihan sama maallisissa ja hengellisissä asioissa.” Ei pidä paikkaansa.
Premissi 1: Tämä Jumala on Isä
Premissi 2: Tämä (sama) Jumala on Poika
Johtopäätös: Näin ollen Isä on Poika
Mikä tuosta seuraa on teologiassa heresia.
Kosti, logiikkasi on induktiiivista eikä deduktiivista, ja premissisi sisältää sitä paitsi todistamattoman väittämän.
Esimerkki: Poika: ”minä näin Aaveen ’ Isä ’Minäkin näin Aaveen’
Johtopäätös, Isä ja poika ovat nähneet Aaveen!
Miksi johtopäätös voi olla epätosi?
Koska sekä poika että isä (tai jompikumpi) voivat valehdella tai vai uskoa nähneensä aaveen.
Deduktiopäätelmän premissit ovat lähtökohtaisesti tosia kunnes toisin sovitaan.
Vaikka Raamattu onkin kirjoitettu ihmisten kielellä, niin 1=3=1 ei ole sitä kaikille.
Saahan ihminen uskoa vaikka vaaleanpunaisenelefantin olevan itse asiassa banaanikärpäsen vasemman etujalan pienin nivel. Logiikan kansa sillä vaan ei ole mitään tekemistä ja me olemme keskustelleet tässä logiikasta.
Mutta otinkin kantaa tähän. ”Deduktiologiikka on ihan sama maallisissa ja hengellisissä asioissa.” Mutta se ei pidä paikkaansa suhteessa hengellisiin asioihin, kuten väität.
Otetaan sitten deduktiivisen päättelyn avulla niistä loogisesti seuraava johtopäätös.
Premissi 1: Kaikki ihmiset ovat kuolemattomia.
Premissi 2: Sokrates on ihminen.
Johtopäätös: Sokrates on kuolematon.
Yllä oleva syllogismi on siis muodoltaan pätevä, vaikka se onkin epätosi. Se on kuitenkin epätosi järjen kannalta, mutta – ei hengellisessä mielessä. Premissi 1 ja 2 on tosi, kuten myös johtopäätös, koska kuolema ei ole ihmisen loppu, vaikka loogiset järkisilmät sen näkevätkin loppuna.
Kosti, milloin epälooginen johtopäätös muuttuu uskontotuudeksi, on se astunut logiikan ulkopuolelle. Mutta looginen t o t u u s on sama hengellisessä kuin ei hengellisessä viitekehyksessä.
Seppo. Väitän, että syllogistiikka on lähtökohtaisesti inhimillinen rakennelma, joka
perustuu siihen tietoon ja kokemukseen, jota ihminen voi saada. Tämä rakennelma on perustettu pelkästään niille logiikan ja seuraamuksen lainalaisuuksille, joiden on havaittu pätevän tässä maailmassa, mutta se looginen t o t u u s ei päde trinitaarisessa materiassa.
”Trinitaarisessa materiassa…” Älä kompastu omaan näppäryyteesi, Kosti Vasumäki!
Niin. Mitä me olemme käsin koskettaneet, siitä me puhumme. Trinitaarista materiaa ei yksinkertaisesti ole mahdollista sulkea syllogistiikan rajojen sisäpuolelle. Toki sen tiedät, Martti Pentti?
’Trinitaarinen materia’ taitaa olla joko sinun oma sepitteesi tai jostakin omimasi stiiknafuulia.
Niin. ”Sepitettä” Jeesuskin taisi kertoa itsestään ainakin joidenkin mielestä.
Kosti, kakki mitä me voimme kokea tai ajatella tapahtuu viimekädessä aivoissamme ja toki on sikäli inhimillistä ’rakennelmaa’. Keskinäisessä semantiikassamme, jotta ylipäätään voisimme kommunikoida mielekkäästi keskenämme. tule olla yhteisin peisäännöin sovittu logiikka ja sille säännöt.
Ja mitä vähemmän loogisissa propositioissa on liikkuvia ja muuttuvia osia, sitä suuremmalla todennäköisyydellä väittämä on todennettavissa todeksi. Liikkuvat ja muuttuvat osat ovat psykologiamme tuotteita (väittäjä valehtelee, luulee, uskoo, käsittää väärin jne) ja tällaisen proposition todentaminen on oikeasti vaikeaa.
Mutta esim. matematiikan lauseiden verifioimen ei riipu psykologiasta ja siksi sen väitteet deduktivisena tieteenä on sovittuine pysyvine sääntöineen aina tosia. Eli jos 1+1+1 = 3 niin 1+1+1+1 = 4. Äläkä nyt please sotke tähän mitään kuviteltuja ja uskottuja kolminaisuuksia.
”Niin. ’Sepitettä’ Jeesuskin taisi kertoa itsestään ainakin joidenkin mielestä.” Älä rinnasta itseäsi Jeesukseen, se voi luisua jumalanpilkan puolelle, Kost Vasumäki. Tarkoitan käsitettäsi ’trinitaarinen materia’, jota en ole löytänyt muualta kuin näistä kommenteistasi. San on komea, mutta ontto.
Seppo. En kritisioi sinänsä loogista ajattelua tai järjen käyttöä. Päinvastoin. Syllogistiikka ei kuitenkaan sovellu käytettäväksi teologian alueella, koska syllogistiikka ei pysty käsittelemään teologista materiaa. Vaikka syllogismi olisikin muodoltaan oikea tuottaa se teologisia termejä käsitellessään teologisesti hereettisiä johtopäätöksiä. Matemaattisesti ja loogisesti ajateltuna 1+1+1=3, mutta se ei päde trinitaarisesti, koska siinä asia ilmaistaan siten, että 1=3=1. Tämä tietysti menee järjen käsityskyvyn yli mutta se vain todistaa siitä, ettei syllogistiikka pysty käsittelemään trinitaarista materiaa.
Äläpäs nyt MP anna väärää todistusta.
Kosti parahin, minä pyysi että et sotkisi trinitaarisyys-teesejäsi logiikkaan. Kas kun sinä tapahtuu näin. Väitteesi että 1+1+1 ei ole trinitaarisesti 3 on looginen hybridi, missä po. numeroilla 1 ja 3 on deduktiivisessa logiikassa eli tässä tapauksessa matematiikassa niille yhteisesti sovitut sisällöt, joita et kuitenkaan kunnioita, kun annat sopimukseen perustuvaan yhteenlaskutulokseen väärän sisällön eli muutat logiikkaa kesken lauseen. Ja saat aikaiseksi loogisen sekasikiön 🙂
Nyt putkahti esiin teologinenkin materia! Ota, Kosti Vasumäki, selvää sanojen merkityksistä ennen kuin käytät niitä. Materia tarkoittaa konkreettista ainetta, jonka olomuotoja ovat kaasu, neste ja kiinteä.
Ja trinitaarinen Jumala lihassa, jos MP et tiedä mitä aine tarkoittaa!
Kuten totesin deduktiologiikka ei pidä paikkaansa suhteessa trinitaarisuteen. Toisin sanoen hengellisissä asioissa, kuten väität. Syllogistiikka ei sovellu käytettäväksi teologian alueella, koska syllogistiikka ei pysty käsittelemään teologista materiaa. Siitähän tässä on Seppo hyvä kysymys. Suhteellisesti ottaen kaikkien maallinen järki käsittää, että 1+1+1=3, mutta järki menee umpisoluun, kun sille esitetään kaava 1=3 ja 3=1.
Kosti, niin kauan kun ilmaiset vaikkapa keskustelussa tai missä hyvänsä hengellisiä asioita sanoin ja lausein, tulee niidenolla loogisia, muuten ne ovat siansaksaa. Jos hengellinen Raamattu sanoo, että Jeesuksen haudalla oli kolme naista, en voi loogisesti sanoa että haudalle meni 2, 5 naista, et vaikka kyse on hengellisestä asiakirjasta ja vaikka joku uskonlahko muuttaisi opissaan numeron 3 numeroksi 2,5.
Ilmeisesti oletat, että syllogistiikka on universaalia, kun päättelet, että ”missä hyvänsä (myös) hengellisistä asioista” puhutaan, tulee niiden olla loogisia.” Miten on, kun sanotaan, että Sana tuli lihaksi, päteekö siihen syllogistiikka, jos se kerran on unversaalia.
’Trinitaarinen Jumala lihassa’ ei merkitse, että Jeesuksen liha olisi ollut ’trinitaarista’. Ainoastaan yksi kolminasuuden persoonista syntyi ihmiseksi, vaimosta syntyneeksi.
”Järki menee umpisoluun, kun sille esitetään kaava 1=3 ja 3=1.” Ei mene. Yhdessä triossa on kolme muusikkoa ja kolme muusikkoa muodostaa yhden trion.
Riippuu Kosti siitä, tarkastelemmeko sanaa ’sana’ ja sana ’liha’ ja verbiä ’tulla’ induktiossa vai deduktiossa ja onko lause tarkoitettu kirjaimelliseksi vai vertauskuvalliseksi.
Vastaus meni hieman pitkäksi, kun siirryin (W11) käyttöjärjestelmään.
Väitteesi oli kuitenkin se, että ”deduktiologiikka on ihan sama maallisissa ja hengellisissä asioissa.” Vastaukseni tiedät. Nyt kuitenkin ohitat sen ja alat tarkastella asiaa toisaalta ja toisaalta ja toisaalta. Annatko siis perään, että deduktiologiikka ei pädekkään siihen, että Sana tuli lihaksi. Toisin sanoen mennäänkö tässä mielestäsi vain todennäköisyyksien puolelle, siihen, että induktio ei ole varmaa, vaan todennäköistä päättelyä? Kun otat esille induktion, se vain todistaa siitä, että syllogistiikka ei pysty käsittelemään teologista materiaa.
Teologista materiaa ei voi käsitellä millään työkalulla, koska sellaista ainetta ei ole olemassakaan. Käytä vaikka termiä ’teologinen data’.
Kosti, deduktiologiikka on sama niin hengellisissä kuin maallisissa asioissa kun niitä deduktiogiikan alaisin lausein kuvaillaan tai määritellään. Eli kaurapuuro on kaurapuuroa milloin varmasti on kaurapuurosta kysymys niin maallikon kuin uskovan suussa eikä muutu uskovan suuaukolla joksikin muuksi.
Suosittelen Erkka Maulan kirjaa Filosofian aapinen. Karisto, Hämeenlinna, 1968.
Ps. Ihmisen mielikuvitus ja psykologinen ’tila’ saattaa tietysti tuottaa ajatuslauseita ja maalata mielenmaisemia, joissa ei ole mitään logiikkaa.
”Kaurapuuro on kaurapuuroa milloin varmasti on kaurapuurosta kysymys niin maallikon kuin uskovan suussa eikä muutu uskovan suuaukolla joksikin muuksi.” Kaurapuuroon tosin liittyy hiukan uskomuksiakin. Radion lastenohjelmien pioneeri Markus Rautio taisi luoda myytin, että karapuurolautasen syöminen kiltisti tyhjäksi saa kasvamaan suureksi ja vaikuttaa ratkaisevasti Joulupukin tuomiin lahjoihin. – – – Kaurapuuro taitaa olla kaurapuuroa, kun se valmistetaan kaurasta (Avena sativa) ja on vedessä tai maidossa keittämällä tehty paksuhko, lusikalla syötävä ruoka. Perinteisesti on pidetty olennaisena, että puurot ja vellit eivät mene keskenään sekaisin.
Ilmestyskirjan ”pointti” on se, että Jumalalla on niin sanotusti homma hanskassa, vaikka meistä näyttää ja tuntuu peräti toisenlaiselta. Tämä maailma on aika rankka paikka kulkutauteineen, sotineen, luonnonkatastrofeineen, nälänhätineen ja (kristittyjen) vainoineen.
Entäs, jos otamme tämän tilanteen kutsuna hyvän tekemiseen emmekä hauku kirkko(j)a, YK:ta tai vaadi USA:ta ja rikkaita arabimaita hätiin? Tuomiosunnuntain evankeliumissahan meitä tavallisia uskovaisia kehotetaan hoitamaan sairaita, majoittamaan ja vaatettamaan pakolaisia sekä vierailemaan vankien – nimenomaan uskonsa tähden vangittujen – luona. Ja jos emme voi vierailla, tukemaan niitä, jotka eri keinoin auttavat vainottuja ja syrjittyjä. Vuorisaarnassa Herramme sanoo sitä paitsi, että autuaita ovat rauhantekijät ja ne, jotka kaipaavat vanhurskautta (tässä kai erityisesti oikeudenmukaisuutta).
Sama Jumala, joka sallii pahaa, myös kärsii kärsivien kanssa ja kehottaa meitä toimimaan kärsimyksen lieventämiseksi. Hän viheltää myös kerran pelin poikki ja toteuttaa hyvän tahtonsa lopullisesti. Rankaisee pahikset, palkitsee hyvikset ja palauttaa maailman paratiisiksi.
Rankaisee pahikset, palkitsee hyvikset ja palauttaa maailman paratiisiksi.
Kulunut on ainakin 4,6 miljardia vuotta. Monenko miljoonan vuoden päästä maailma palautuu paratiisiksi?
Epäilenpä ettei koskaan, koska kaiken saastuttava markkinataloutemme ehtii tuhota maapallon ja ihmiset ennen sitä.
”Niin. ’Sepitettä’ Jeesuskin taisi kertoa itsestään ainakin joidenkin mielestä.” Älä rinnasta itseäsi Jeesukseen, se voi luisua jumalanpilkan puolelle, Kost Vasumäki. Tarkoitan käsitettäsi ’trinitaarinen materia’, jota en ole löytänyt muualta kuin näistä kommenteistasi. San on komea, mutta ontto.
Kosti V, kiitos, kun olet puolustanut kristillistä uskoa! En tosin ole ihan varma siitä, olenko ymmärtänyt kaiken tässä debatissa oikein.
Martti P. Aristoteleen termejä forma ja materia käytetään teologiassa monissa eri yhteyksissä. Eiköhän tässä ole yksinkertaisesti kysymys siitä, että kristinuskon ydintotuuksiin kuuluva oppi Jumalan kolminaisuudesta – yksi Jumala, jossa on kolme persoonaa – on yliluonnollinen totuus, joka on uskottava Raamatun ilmoituksen perusteella, vaikka sitä ei voidakaan johtaa minkään logiikan pohjalta.
Aristoteles kirjoitti kreikaksi. ’Forma’ ja ’materia’ ovat latinaa. Miksi ei saman tien suomennettaisi ’muodoksi’ ja ’aineeksi’? Kuulen sanoissa ihmisen luomisen kaikuja Raamatun alkuluvuista: ”Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. ’Forma’ ja ’materia’ saavat seurakseen hengen ’spiritus’. Ihminenkin on siis eräänlainen kolminaisuus.
Niin Marko. Seppohan väitti, että ”deduktiologiikka on ihan sama maallisissa ja hengellisissä asioissa.” Vastaväite hänelle oli, että syllogistiikka on inhimillinen rakennelma, koska siinä järjen ja todellisuuden formaalisen rakenteen katsotaan vastaavan toisiaan. Seppohan pyysi, etten sotkisi trinitaarisyys-teesejä logiikkaan. Itse hän ei kuitenkin osu oikeaan deduktiologiikan sopivuudesta hengellisiin asiohin, koska kuten sanoit kolminaisuusoppi tulee ilmoitettuna tämän maailman ulkopuolelta. Se logiikka joka soveltuu tähän maailmaan ei päde yliajallisessa todellisuudessa. Mikäli käytetään hengellisiä termejä sovittaen ne jotenkin loogisen ja ajallisen järjestelmämme sisäpuolelle, niin huonosti siihen yhtälöön sopii kristityn, tai ylipäätään kaikkien ihmisten kärsimys potenssiin se mitä kukin voi kestää. Tai annetaan kestää.
”Vastaväite hänelle oli, että syllogistiikka on inhimillinen rakennelma, koska siinä järjen ja todellisuuden formaalisen rakenteen katsotaan vastaavan toisiaan.” Olen ymmärtänyt, että logiikan perusominaisuus on, että se on todellisuudesta ja sen auttamattomasta sumeudesta irrallaan oleva tiede, jota toki voi käyttää todellisuuden arvioimiseen. Todellisuuden äärimmäisen mutkikasta muotorakennetta on kuvattu jopa kaaoksena, siis loogisen vastakohtana.