Rakas kirkkomme on tehnyt mahdottomasta mahdollista ja onnistunut uudistamaan julkisuuskuvaansa. Iänikuisen “homokeskustelun” sijaan olemme päässeet tilanteeseen, jossa ainakin YLE ja Iltalehti ovat julkaisseet artikkelit kirkon toimittamista henkien manaamisesta. Tuoreutta tämäkin! Papiston puolella huolimyky on päätynyt ainakin suuresti arvostamani Heikki Nenosen kolumniin, ja sen ulkopuolella taas tieteellisiltä meriiteiltään kova kognitiomestari, psykologian tohtori ja aivotutkija Jukka Häkkinen on ilmaissut huolensa YLEn jutussa.
Nenos-Heikki on syystäkin huolissaan vallan väärinkäytöstä. Soisi olevan itsestään selvää, että kiilusilmäinen manaaminen jää henkisen väkivallan muotona historian lehdille homehtumaan. En kuitenkaan tavoittele eksorkismeistä luopumista, vaan että lahkolaistyyppinen “naapurin Ripassa on demoni, koska se sätkii”-mentaliteetti pysyisi mullan alla. Nenonen esittää, että on väärin irrottaa antiikin ihmiskäsitykseen kuuluva pahan hengen käsite ja soveltaa sitä ihmisten ongelmiin nykyajassa. Tästä seuraa kuitenkin mielenkiintoinen tilanne, jonka selvittämiseksi vaaditaan moninaisia teologisia kuperkeikkoja. Sekä katolinen että ortodoksinen kirkko tunnustavat eksorkismin toimituksena. (Kuvaavaa on, että esim. evl.fi-sanastosta on turha etsiä hakutuloksia sanoille manaus tai eksorkismi). Etenkin katolinen kirkko käyttää eksorkismeja “viime käden” keinona, jota edeltää psykiatristen lääkäreiden tutkimukset ja muiden, esim. neurologisten, syiden poissulkeminen. Eksorkismiin päädytään käytännössä siis hyvin harvoin, ja silloinkaan tilanteisiin ei juurikaan liity hämähäkkikävelyä, psykokinesiaa tai muuta Hollywoodista tuttua kuvastoa.
Nähdäkseni eräs teologinen probleema on seuraavanlainen:
Mikäli kiistämme “antiikin ihmiskäsityksestä” kumpuavan ajatuksen pahasta hengestä, tulemme samalla implikoineeksi että sekä ortodoksisen että katolisen kirkon ihmiskäsitys on jollain tavalla pielessä, ja että heidän toimittamat eksorkisminsa ovat jonkinlaista makaaberia teatteria, joka perustuu “vanhanaikaiseen” ajatteluun, jolla ei ole totuuspohjaa. On toki totta, että kaikenlaisissa uskonnollisissa herätyksissä, jotka edustavat tietynlaista äärilaitaa, voidaan nähdä henkiä ja saatanan vaikutusvaltaa vähän joka nurkan takana. Tämä lienee sitä ihmisjoukkoa, jonka mukaan paholainen on viime vuosina koittanut ottaa haltuun ihmisiä ilmeisesti ainakin koronarokotteiden, 5G-antennien ja ties minkä avulla. Ajatus tällaisissa ryhmissä toimitettavista manauksista on syystäkin huolestuttava. Oli niin tai näin, uushenkisyyden, okkultismin ja vaihtoehtouskomusten kasvattaessa suosiotaan ihmisten kokemukset henkien todellisuudesta eivät tule ainakaan vähenemään. Yksi vaihtoehto on kieltää kaikki ja ohjata sielunhoitoa kaipaava ihminen helluntailaisten tai katolisen kirkon piiriin, koska henget eivät sovi hengellisistä elintasosairauksista kärsivän kirkkomme pirtaan. Sielunhoidollisesta näkökulmasta tarkasteltuna henkien olemassaolon ontologia on tavallaan jopa irrelevantti: ihmisen kokemus tulee ottaa todesta, ja jos yhteinen rukoushetki tuo rauhan ihmisen elämään, miksi se pitäisi kieltää? Nähdäkseni eräs mahdollisuus olisi riistää aseet laitakristillisltä hurmahengiltä ja asettaa esim. kaksi tai kolme “virallistia” eksorkistia kuhunkin hiippakuntaan, jotka toimivat piispan alaisuudessa ja jotka hoitaisivat tällaiset erikoistapaukset, mikäli lääketieteellistä tai hermostollista syytä tilanteeseen ei löytyisi.
Närkästyneenä loppukaneettina YLEn jutusta täytyy vielä mainita Häkkisen esiin nostaman Noitavasaran, jonka tulkintoja katolinen kirkko piti vähintäänkin arveluttavana teoksen ilmestyttyä. Historioitsija Jenny Gibbonsin mukaan inkvisitio torjui Kramerin teoksessa esittämät lailliset proseduurit välittömästi teoksen ilmestyttyä ja sensuroi kirjan kirjoittanutta Krameria muutaman vuoden sisällä. Lisäksi on hyvä huomata, että teosta oikeusistuimissaan käytti maallinen, ei kirkollinen oikeus. Tämä toistuvasti ateistien ja uuspakanoiden nostama “todiste” “kirkon” “ajattelusta” on tänä päivänä eksorkismien kannalta yhtä relevantti teos kuin Egos Monizin teoriat lobotomiasta ovat ajankohtaisia mielen häiriöiden hoitamisessa. Toimittajain soisi olevan sen verran hereillä, että eivät sekoittaisi puuroja ja vellejä.
Verorahojensa käytöstä huolestuneille median kuluttajille suositan lähikirjastossa käyntiä ja Lea Kujanpään teoksen “Ettei tarvitse pelätä” alkuosan silmäilyä ja asiaan palaamista sen jälkeen. Ei tarvitse pelätä, ei henkimaailmaa, eikä sitäkään, että luterilainen papisto alkaisi sijoittamaan massiivisia manaussessioita muutenkin täyteen työkalenteriinsa.
Varhaiskirkossa kyllä jo Ignatiuksen aikana katsottiin demonisaatioon.
Kirkon ulkopuolella olo katsottiin kuuluvan Perkeleelle ja Hänen Enkeleillensä.
Ei ihme Piispa Jolkkosen olleen yllättynyt henkiparantamisen tarpeen yleisyydestä, vaan oliko sittenkään yllättynyt.
Sairauksien ja mahdottomien tilanteiden puolesta rukoilu on ollut läsnä elämässäni jo lapsesta lähtien. Nimenomaan, kun tilanne on ollut mahdoton, toivoton niin sen kohtaaminen Jeesuksessa on osa elämääni. Olenko kokenut ihmeitä? Olen aina. Ne vaan eivät ole ihmeitä kuin minulle itselleni. Ihme on useinmiten alkanut toteutua huomaamattani. Muutos on itse asian , muuntuminen tai minun suhtautumiseni muuntuminen. Olen aina vierastanut periksiantamatonta rukoustaistelua niinkuin se olisi minun ”sisuuntumisestani” kiinne. Kuitenkin periksiantamattomuutta olen saannut hengessä kokea, eli minun rukouksen ”voima” on hiipunut ja Jumalan Voima hiljaisessa iltatuulessa on tuonut mukanaan vastauksen.
Kummalista että ’ihmeparanemiset’ koskevat vain sairauksia, jotka paranevat milloin paranevat muutoinkin. Mutta onko koskaan giljotiinissa teilatulle ihmekasvanut uusi pää tai jalkansa menettäneelle uusi jalka? Enpä usko.
Seppo,
Laitoin retorisen kysymyksen, että onko minulle vastattu ja vastaus on, että, aina!
Kyllä tähän päänkatkaisuun on vastaus Jumalalta ja jokainen on oma tapauksensa. Ei Jumala paranna tai pelasta massoja.
Jeesus selvitti tämän jutun seuraavassa:
Luukas 13:
1 Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen.
2 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän?
3 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.
4 Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat?
5 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.”
Eli on suurempi onnettomuus kuin kaulan katkaisu, ” , ….mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.”
On aivan sama vaikka päät kaulasta katkaistuilla laitettaisiin takaisin, jos ei tee parannusta, eli tule uskoon.
Olemme suunnilleen saman ikäisiä. Alamme olla pisteessä missä voimme sanoa saanneemme elämästä kylläksemme. Minulle kaulasta katkaisu olisi parasta mitä voisi tapahtua. Samoin kun saarnaajaveteraanin vaimo oli viimeisillään ennen kuolemaansa sanoi Eino seurakunnankokouksessa Helsingin Saalemissa, ”Anni on ikuisuuden portilla, älkää häiritkö hänen siirtymistään Herransa iloon”. Tämän hän sanoi kun juuri eräs voimakas rukoilija oli ääneen rukoillut, että Anni paranisi.
Liity sinäkin odottamaan ”päärlyporteista” sisällepääsyä. Tämä maailma on pahan vallassa tänään niinkuin se on ollut aina. Minä en rukoilisi omasta puolesta, enkä vaimonikaan, että aikamme täällä maassa olisi mahdollisimman pitkä, vaikka pitkäkin elämä voi olla siunaus.
Reijo, ohitit kysymykseni olennaisen, eli miksi ihmeparanemiset koskevat aina vain tapauksia, joissa lääketiedekin voi auttaa tai ns. spontaania paranemista tapahtuu. Mutta vaikkapa sirkkelissä irtileikkaantuneen sormen tilalle ei ole koskaan ihmekasvanut uutta vaikka olisi kuinka rukoiltu.
En puhunut mistään massateloituksista ja pääkin voi irrota muutoinkin kuin telotuksen seurauksena vaikkapa auto-onnettomuuksissa.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän saan irti arkisista pienistä askareista ja vaikkapa vain aamukahvista, jonka kiireisinä aikoina vain huitaisi menemään.
Seppo,
Vakioarviosi, vastauksesi sinulle annettuihin vastauksiin on jatkuvasti, että ohitat itse kysymyksen, et ymmärrä olennaista ja jotain sen tapaista.
Sinulla on sinun vastauksesi näihin kysymyksiin ja mieleisiäsi kommentteja itsesi lisäksi, saat muutamalta tämän sivuston aktiivikolta. – Minun vastauksissani on aina perustelut ja ne on täysin eri pohjalla kuin sinun, koska Raamattu ei sinulle merkitse Jeesusta, jolla on kaikki mitä elämään ja Jumalisuuteen tarvitaan.
Ihmisiä kuolee, menettää raajojaan ja muuten rampautuu. Ne eivät ole este Jumalan täydelliselle vastaukselle. Pääsääntöisesti kukaan ei kuole yhtä terveenä kuin syntyi.
Jokaisessa tapauksessa, jokaiselle ihmiselle on oma vastaus, – aina!
Siksi sanoin aikaisemmin, että Jumala on aina kuullut ja vastannut rukouksiini. Poistamalla erilaisia vaivoja, antanut näkevät silmät ja kuulevat korvat aistia sisäisesti täydellinen Jumalan vastaus. En ihmettele, ettet tätä käsitä!
Suora vastaus tähän kysymykseen jäi taas saamatta: eli ¤ miksi ihmeparanemiset koskevat aina vain tapauksia, joissa lääketiedekin voi auttaa tai ns. spontaania paranemista tapahtuu. Mutta vaikkapa sirkkelissä irti leikkaantuneen sormen tilalle ei ole koskaan ihmekasvanut uutta vaikka olisi kuinka rukoiltu?”
Minä e n siis esim. kysynyt minkälaisia vastauksia on saatu, vaan kysyin miksi ihmeet eivät koskaan ole koskeneet vaikkapa sirkkelissä irti leikkaantunutta sormea. No verisuonikirurgit kyllä osaavat nykyään ommella jopa sormen takaisin kiinni, jos saavat sen riittävän nopeasti leikkauspöydälle. Jumalalisena Ihmeenä moista ei ole kuitenkaan tapahtunut. Tämmöinen selektiivisyys antaa syyn epäillä ’ihmeitä’ yleensäkin.
Neljättä kerta en taida enää kysyä sama asiaa.
Seppo,
Ja ihmettelysi jatkuu, kunnes pääset tai haluat päästä sisälle Jumalan pyhiin ”salaisuuksiin”, jotka eivät ole salaisuuksia muille kuin niille, jotka eivät sinne tahdo päästä. Siksi on teologiaa, numerologiaa jms., jotka tekevät ihmisestä tyhmän ennenkuin hän suostuu Isän vetoon, johon sisältyy kaikki mitä elämään ja Jumaluuteen tarvitaan.
Tämä on minun vastaukseni sinulle, mutta jos haluat toisenalisen vastauksen se löytyy ulkopuolelta Kirjoitusten, kuten ”moniäänisyydestä” jota kirkoissa esiintyy.
Italiassa on erittäin suosittua pahojen henkien ulosalo krusifiksia näyttämällä Kirjoittelin tällekin palstalle toiminnasta, jota harjoitettiin Firenzen lähellä olevassa kirkossa. Siitä tehtiin kakli tv-ohjelmaakin Canale 5:llä. Kirkon lattia alttarin edessä oli maassa makaavia sätkytteleviä henkivaltojen vaivaamia ihmisiä, joiden välissä papit ristiinnaulitun kuva käsessä kulkivat. Henkilöt sanoivat, että he ovat vuoden pari käynneet tilaisuuksissa viikottain, ja ovat ikäänkuin koukussa ja henkisesti alkaneet ikäänkuin näivettymään.
Vähän vastaavaa on tietojeni mukaan esiintynyt suomalaisten evankelioimiskampanjoiden yhteydessä. ”Eteenkutsua” ovat yhä uudestaan noudattaneet samat henkilöt. Muuan jo eläkkeellä oleva rovasti puhui ”ammattiautettavista”, jotka aina tulevat esirukoiltaviksi samoista ongelmista. Uskovien on siis kirkkokunnasta riippumatta hyvä huomata, että sen enempää krusifiksin käyttö, uskoontulorukoukset kuin rukouspalvelutkaan eivät ole mitään patenttiratkaisuja vaan tarvitsevat tuekseen psykoterapiaa ja sielunhoitoa.
Niin,
Pelkkä evankeliointi ei oikein riitä, pitää olla muutakin.
Toisaalta kuka enää julistaa evankeliumia niin, että ihmiset tietäisivät ”mitä minun tulee tekemän”. (Jolla ei tarkoiteta oman pelastuksensa ”itse tekemistä”, siis niin väitettyä ja vääränlaista ratkaisukristillisyyttä. Vika kai ei ole siinä, että evankelioidaan tai että pidetään evankeliointitilaisuuksia eteentulokutsuineen; vaarana toki on, että ne jäävät ”kertaluontoisiksi kohtaamisiksi” ilman syvällistä ymmärrystä. Evankeliumi ei ehkä tule perusteellisesti ymmärretyksi. Toisaalta vähintää yhtä suuri ongelma on, että evankeliumia ei edes julisteta. Tai julistetaan jotain muuta ebankeliumin nimella.
Evankeliointitilaisuudet ollakseen tuloksellisia edellyttävät paljon muutakin kuin eteentulokutsun. Voi jäädä vaillinaiseksi.
Marko,
Sinulla ei nyt tapahtumat linjaudu. Evankelioimiskampanioissa, kaikkialla evankelisessa maailmassa ”kutsutaan esilletulemaan”. Tämä kutsu on etenkin isoimmissa tilaisuuksissa niille, jotka haluavat pelastua. Heidän puolestaan rukoillaan ja keskustellaan. Esilletulleet kertovat halunsa tai haluttomuutensa. Työ on Herran.
Seurakunnassani on tapa, että ihmiset haluavat tulla eteen alttarille tai asettuvat ensimmäiseen penkkiin istuamaann tai polvistuvat. Heillä on asioita, tiloja ja tilanteita, joihin he tarvivat tukea. Olen itse satoja jos ei tuhat kertaa mennyt uskovien ja pelastusta etsivien kanssa yhdessä Armonistuimelle. Tämä on raamatullinen tapa. Paljon on jatkuvasti esilletulevia, joilla ei ole ketään kenen kanssa keskustella ja yhdessä rukoilla. Pidän asiattomana tai heikosti asiaan liittyvänä tuota rovastin paljastusta ammattiautettavista. Ainakaan evlut kirkossa tällaista ”ongelmaa” ei pitäisi kehittyä ja poikkeuksia ei pidä laajamittaistaa. Viittaan nyt vain hengelliseen toimintaan
Jukka,
Viittaat Pietarin saarnaan ja kehotukseen tehdä parannus (metanoia). Kertomuksesi eksyy siitä mitä Raamattu opettaa ja arvioosi, ettei tänään julistettaisi täyttä Evankeliumia, joka saa aikaan piston sydämessä. Kirkoissa ei tällaista julistusta kuule ja viittaan nyt evlut kirkkoon. Katoliset eivät näissä toiminnoissa ole mukana. Evankeliointi, Evankeliumin julistus todella riittää herättämään tunnon, antaa piston. Voi olla ettei ole ihmisiä, jotka reagoisivat kuulemaansa, ovat paatuneet tai ovat jo uskossa.
Kukaan, joka ottaa ristinsä joka päivä ja seuraa Jeesusta ei taatusti sotke itsetekemistä pelastukseen. Suomalaiset käännökset ilmaisevat mielenmuutoksen kr. metanoeo – sanan tekemisenä, jota sakramentalismi vierastaa. Kuitenkin sen merkityssisällön voi todeta koko Raamatun julistamassa pelastusjulistuksesta ja että pelastusta on haluttava, ensin kun on myöntänyt uskovansa, että Jumala on. Suotta liität tähän ”itse-tekemis” -ilmaisua mollataksesi Jeesuksen kaikille hankkimaa lahjavanhurskautusta, jonka saa, jos haluaa. Sellaiset sanailut kuin, että ihmisen tehtävä on vain vastustaa Jumalan Armon, Pyhän Hengen voimaa, vaikka Jerusalemin kokouksessa v. 30, he ottivat Piearin kautta julistetun Sanan mielellänsä (asmenos) vastaan. Ei tarvi pahansuopeutta, kun sanon, että näin saadaan ihmisen ”oma työ” lievenemään. Jumalan tykö tullut vastaanottaa uskon ja siinä uskossa hänestä tulee Jumalan työtoveri.
Unohda evankeliointitilaisuudet, koska minäkään en niistä innostu. Mm. Billy Granhamin kampanja ei tuottanut kasvua seurakunnissa ei Suomessa, ei USA:ssa eikä Uruguayssa, joiden tulokset, yksityiskohtaisesti tiedän. Uskon, ettei niistä ollut haittaakaan ja ehkä ne muutamat, jotka heräsivät etsimään pelastusta on riittävä tulos.
Olen usein viitannut Italian helluntaiherätykseen, sen yli 1200 paikallisseurakuntaan. Mitään, jos ei yhtäkään suurkokousta ole pidetty, mutta vielä tänäänkin ADI ja pari muuta Helluntaipäivän Kastajaliikkeen veljesyhteydessä uskoontulleet evankelioi ensin omassa kodissa, sitten kotinsa rappusilta jne. Helluntailiike Italiassa on ainoa ”alan” yritys, joka kasvaa vuosittain 2-5 prosenttia uskovina kastetuista.
Kosti Vasumäki 14.12.2023 21:37
”Reijo,
Mitä kertookaan Jeremia 31:3 Israelin uudistuksesta: ”Kaukaa ilmestyy minulle Herra: ”Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.”
Silloin se ei ole meidän suostumisestamme kiinni, eikä usko ole mikään palkkio. Et sinäkään Reijo halua kaiketi armosta pelastua ilman jotakin omaa ansiotasi ja tarjoilet Jumalalle omaa suostumustasi, johon et itsessäsi kykene, kuten ei kukaan muukaan. ”Olen kastettu olen pelastuva” on voimassa perille saakka. Armosta Lutherkin sai uskon lahjaksi, kuten me kaikki muutkin.”
——————————–
Tuo Jumalan tarjoama armo on ollut ”olemassa” jo heti kun ihminen Paratiisista karkoitettiin.
Eli Armo on läsnä VT:n puolella koko ajan ja Jumala tarjosi armoaan ohjeistaen Kainille tietä pois kirouksesta, mutta Kain päätti toisin, niinkuin pääasiassa koko ihmiskunta.
Jumala jossain vaiheessa halusi alottaa puhtaalta pöydältä, ensin saarnauttamalla Nooan kautta siunauksen tiestä. Kahdeksan otti vastaan tarjotun pelastuksen. Loput vesi hukutti, niinkuin tänäänkin hukuttaa, koska ei ole pakko ottaa vastaan usko Jumalan Pojalta. Ylpeys panee paulan!
Vuorosanasi vinksahtelevat, sillä ei kukaan ”tarjoile” omaa suostumusta. Jumala kyllä tarjoilee armoaan. Se tarjous on ”Isän veto” Joh.6:
44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Hebrealaiskirjeessä ihminen tulee Jumalan tykö, mikä ei ole kuin pässin menoa narussa, vaan suostumista vetoon, johon suostuja ensin myöntää että Jumala on. Tälläkin foorumilla kirjoittelee niitä, jotka toistuvasti ilmoittavat etteivät usko Jumalan olemassaoloon. Eli eivät voi tulla heille olemattoman tykö, mutta silti silti olemattomasta keskustelu innostaa??!!
Hebr.11:
6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Alkuperäinen muoto Lutherin lausumalla on ”Olen kastettu, olen pelastettu”. Vaikka kaste, eli vesi ei pelasta, vaan hukuttaa. Eli sakramentaalinen oppilauselma ampuu itseään jalkaan niin alkuperäisessä kuin ”parannellussa” muodossa.
Tätä ihmisoppia on sitten hiottu viimeiselle veräjälle kuuluvaksi, mikä tarkoittaa, ettei täällä ajassa voi uskossa nähdä ja kosketella Siionin vuorta, eli olla jo ajassa Jumalan Valtakunnassa, sen kansalaisena.
Jer, 31:3 kertoo juuri Isän vedosta, mikä oli ja on koko ajan päällä. Jumala ei vedä hyväänkään väkisin. Siihen on suostuttava, tultava mukaan, vaikket muuta ”tekisikään”.