Tulisiko kirkon luottamushenkilön tunnustaa kirkon uskoa?

Edessä olevien seurakuntavaalien ehdokasasettelun yhteydessä on keskusteltu vaalikelpoisuudesta kirkollisiin luottamustehtäviin. kirkkolain mukaan vaalikelpoisen henkilön tulee olla kristillisestä vakaumuksesta tunnettu 18 vuotta täyttänyt seurakunnan konfirmoitu jäsen. Keskustelua on käyty siitä voidaanko kristillistä vakaumusta mitata tai tulisiko sitä edes mitata. Samalla on jonkinverran käyty keskustelu myös siitä, tulisiko luottamushenkilöksi aikovalta edes edellyttää kristillistä vakaumusta.

Kotimaalehden päätoimittaja Mari Teinilä kirjoittaa 18.9. pääkirjoiteuksessaan kelpoisuusehdosta todeten sen vanhentuneeksi. Teinilä ehdottaa kristillistä vakaumusta edellyttävän kohdan poistamista kelpoisuusehdosta. Mutta jos kristillistä vakaumusta ei enää edellytettäisi, niin miksi sitten enää vaadittaisiin edes konfirmointia? Eikö konfirmaatiossa juuri sitouduta kirkon uskoon? Tätä Teinilä ei mielestäni ota huomioon.

Selkeämpää olisi jos kelpoisuusehtoa muokattaisiin vastaamaan kirkon jäseneksi liittymisen edellytyksiä. Kirkkojärjestyksen mukaan aikuisena kirkkoon liittyvältä edellytetään että hänen kastetaan tai että hänet on aiemmin kastettu ja että hän ilmoittaa tahtovansa tunnustaa kirkon uskoa. Lapsena kastettu tunnustaa kirkon uskon konfirmaatiossa.

Kysymys olisi toki ensisijaisesti vain moraalisesta sitoutumisesta. Lupautuessaan luottamustehtävään kirkon jäsen samalla vakuuttaisi että tahto yhtyä kirkon uskoon on edelleen voimassa. Todellinen uskon tila siis jäisi henkilön itsensä ja Jumalan väliseksi, kuten Teiniläkin kirjoituksessaan ehdottaa. Tavoittelen sitä, että  vähintään ulkonaisesti luottamushenkilöt sitoutuisivat siihen, että kirkko on edellenkin tunnustuksessaan pitäytyvä uskonnollinen yhteisö.

Mikäli luottamushenkilöiden kelpoisuusehtoa lähdetään muuttamaan, niin samalla voisi lisätä myös toisen moraalisen sitoumuksen, nimittäin tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä. Tätä samaahan edellytetään kirkon virassa olevilta.

Monijäsenisen toimielimen jäsenenä lain ja järjestyksen noudattamisesta vastaa toki myös se jonka asiana on päätösten toimeenpano, laitonta päätöstä ei panna toimeen. Asian kirjaaminen vaalikelpoisuuden ehdoksi kuitenkin selkeyttäisi myös luottamushenkilöiden roolia.

Uusi vaalikelpoisuusehto voisi siis olla muodossa: Vaalikelpoisen henkilön tulee olla 18 vuotta täyttänyt seurakunnan konfirmoitu jäsen, joka ilmoittaa tahtovansa tunnustaa kirkon uskoa sekä noudattaa kirkon lakia ja järjestystä.

Ehdottamani muoto selkeyttäisi myös tilannetta milloin luottamushenkilö menettää vaalikelpoisuutensa kesken kauden. Merkittävä julkinen toiminta kirkon uskoa tai järjestystä vastaan merkitsisi, ettei henkilö samanaikaisesti voisi toimia kirkon luottamushenkilönä. Esimerkkitilanne voisi olla vaikka johtava asema kirkon toimintaa vastustavassa järjestössä tai sellaisessa uskontokunnaksi rekisteröitymättömässä uskonnollisessa yhdyskunnassa, jonka oppi merkittävästi poikkeaisi kirkon opista. Kolmas syy vaalikelpoisuuden epäämiseksi voisi olla vakava rikkomus kirkkojärjestystä vastaan vaikkapa kirkon pyhien toimitusten yhteydessä. Toki näissä tilanteissa henkilöä tulisi kuulla ennen mahdollista luottamushenkilöaseman menettämistä.

Nykylaissa oleva termi ”kristillisestä vakaumuksesta tunnettu” ei välttämättä ota kantaa, onko vakaumus luterilainen vaiko esimerkiksi aikuisena kastetta edellyttävä baptistinen. Niinpä samanaikainen kuuluminen vaikkapa rekisteröimättömän ns. vapaiden suuntien seurakunnan vanhemmistaan ei muodosta estettä kirkon luottamustoimeen. Vastaavasti, mikäli vaikkapa esikoislestadiolaiset toteuttaisivat lapinvanhempiensa kehotuksen ottaa sakramentit omaan hoitoonsa, olisi näin toimivan vakaumus edelleen kristillinen, vaikka henkilön toiminta olisi ilmiselvästi vastoin kirkon järjestystä. Niinpä nykylaki ei estäisi henkilön jatkamista luottamustehtävässä. Edellä esitetyllä tavalla uudelleen muotoilto vaalikelpoisuusehto mahdollistaisi asian käsittelyyn oton.