”Oletteko Uralin uusi lääninrovasti?”
Kysymys oli osoitettu minulle. Se esitettiin Venäjän Udmurtiassa Gurez-Pudgan kyläkirkossa teen ja kahvin ääressä kohta sen jälkeen kun olimme tulleet perille pitkän matkan takaa.
”Ei, olen Suomen Lähetysseuran aluepäällikkö.”
Kysymys ei ollut ihan perusteeton, sillä Uralilla ja muuallakin Inkerin kirkossa on ollut Suomesta tulleita lääninrovasteja, aiemmin piispakin.
Mutta teologian opintoja vailla oleva entinen toimittaja ei olisi ihannetapaus laajan rovastikunnan isoja ja pieniä ongelmia ratkomaan.
Gurez-Pudgassa on oma seurakunnanhoitajansa, tarmokas diakoni Marat. Mutta kun paikalle tuli pari suomalaista, moni odotus tuntui kohdistuvan juuri heihin.
”Jalkani on turvonnut ja kipeä, voitteko rukoilla, jotta se paranisi?”
”Olen kiinnostunut Raamatusta, mistä sen lukeminen kannattaa aloittaa?”
Samat kysymykset olisi voinut esittää omalle diakonille. Ehkä ne oli esitettykin. Ne vain piti saada kertoa nyt kaukaa tulleille vieraille.
Tähän mennessä olen ollut 14 kuukautta työalueella Venäjällä ja Virossa, siis lähetyskentällä, kuten aiemmin tavattiin sanoa. Onko jotain yllättävää tullut vastaan?
On ainakin yksi asia: se, kuinka keskeistä lähetystyön sisältöä ovat yksittäisten ihmisten kohtaamiset vaikkapa kirkkokahveilla tai näiden kodeissa. Sellaiset kohtaamiset, joissa pitäisi pystyä rohkaisemaan kumppanin työntekijää, julistajaa tai palvelutehtävän hoitajaa, maallikkopäättäjää tai aivan tavallista seurakuntalaista jatkamaan ja jaksamaan niillä paikoilla, joilla he nyt ovat.
Tuen ja rohkaisun antaminen ja kuuntelu voivat kuulostaa kevyeltä lähetystyön toimintamuodolta. Mutta jokainen voi miettiä, miltä niiden puuttuminen tuntuísi vaikkapa työelämässä. ”Aattelepa omalle kohalle”, sanoo Jope Ruonansuu.
Vastikään kohtaamisten ja rohkaisun tärkeydestä todisti yhden kaukana keskuksista sijaitsevan venäläisen luterilaisen seurakunnan työntekijä: ”Ei täällä juuri vierailta näy. Kiitos, että te suomalaiset käytte.”
Ajo tuolle paikkakunnalle vaati ensin lentoa ja sitten tuntikausien ajoa surkealla tiellä. Ne tunnit ja ruplat eivät jälkeenpäin kuitenkaan tuntuneet hukkaan heiteltyiltä.
Pekka Mikkola
Kirjoittaja toimii Suomen Lähetysseuran aluepäällikkönä Virossa ja Venäjällä
Kohtaamisen hetket vieraalla maalla voivat olla todella koskettavia: vanhuksen tarjoama teekuppi sortuneen navetan kivijalassa ehjänä säilyneessä karjakeittiössä, kylään saapuneita vieraita kohtaan osoitettu ymmärrys, kun myös hänellä oli sanojensa mukaan samanlainen ikävä ”kotiin”. Vanhuksen matka pois omasta kodista oli kestänyt montakymmentä vuotta. Se oli alkanut Mustaltamereltä ja kulkenut läpi Siperian vankileirien päätyen isäni lapsuuden kotiin pienessä karjalaisessa kylässä itärajan takana. Heillekään ei oltu annettu lupaa palata synnyinseuduilleen.
Hyvä kun kävit ”KURA PUTKI” seurakunnassa… Kolmesti tuota kirkkoa rakentaneena on ilo havaita, että sinne perällekin joku suomalainen vielä eksyy. Joko oli koko Raamattu seurakunnalla käytössä?
Kolmesti suomesta saakka autolla ko. paikkakunnalle matkustaneena ihmettelen tuota kuraista tietä…. Vuonna 1996 kylä valittiin käyntikohteeksi juuri sen vuoksi, että perille pääsi asfalttitietä pitkin…. Kirkolle keskustasta vajaa kilometri oli kyllä melkoista kurakkoa… Tosin olen käynyt siellä ainoastaan kesäkeleillä… Pelkosen Hannu oli päivät timpurina ja illat pappina, kunnes haettiin ambulanssilennolla pois ja runsaan 3:n kuukauden päästä rippikoulu ja muu opetus jatkui…
Lääninrovastilla työtä riittää.. Syktyvkariin on 1000 km ja muihin seurakuntiin 500 km Kazanin lentokenttä ja junapaikkakunnalta mitaten.
Uralilaisen (sukukansojen) rovastikunnan syntymiseen ratkaisevasti vaikuttivat Juha ja Anu Väliaho, jotka itsivät inkeriläisiä, tai saksankielisiä luterilaisia ym monessa tasavallassa.. Vain Syktyvkarissa oli sen verran ,että seurakunta voitiin perustaa.
Muut seurakunnat ovat syntyneet (käännynnäisten) toimesta. On niissä tasavalloissa myös helluntailaistaustaista toimintaa…
Olette tarkkanäköinen ja -muistinen, Erkki Kivisara. Tuon kuvan on tarkoitus olla aihekuva Venäjän syksyisistä, vaikeasti ajettavista teistä. Samasta rovastikunnasta kuitenkin, Uralin tuntumasta Bashkortostanista. Kuvateksti oli pudonnut matkan varrella pois.
Juuri tuota lähetystyö on parhaimmillaan. Kirjoitin omasta työstäni kerran näin:
”Kaakkois-aasialaisen kohtaa Thaimaassa helposti. Hän on aina valmiina keskustelemaan. Strategioita keskustelun avaamiseen ei tarvita. Tarvitaan vain avoimet korvat ja urhea sydän, sillä ihmisen kohtaaminen ei ole yksinkertaista. Elämää oppii vain elämällä. Ihmisen kohtaa vain olemalla pakenematta häntä.”
Pientä tuntumaa tästä lähiallueilta. Olin retkikunnassa, kun Tsalnan kirkkoon vietiin kello ja alttaritaulu. Jos joku matkalaisita satuu lukemaan, niin tervehdys ja kiitos matkaseurasta.
Asiaan kannattaa kokonaisuuden hahmottamiseksi tutustua myös Pauli Vahteran blogin kautta 4/5, Suomalaiset avustamassa itseään.
Tässä eräs kotimaassa hyvin työllistävä organisaatio,.. Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen asiantuntija KEPA;
Johto:
– ohjelmajohtaja
– toiminnanjohtaja
– kampanja- ja viestintäjohtaja
– hallintojohtaja
Hallitus:
– puheenjohtaja
– I varapuheenjohtaja
– II varapuheenjohtaja
– jäsen (UFF U-landshjälp från Folk till Folk i Finland rf)
– jäsen (Käymäläseura Huussi ry)
– jäsen (Suomen Lähetysseura ry)
– jäsen (Suomen YK-nuoret ry)
– jäsen (Maan ystävät ry)
– jäsen (Marttaliitto ry)
– jäsen (Suomen Somalia-verkosto ry)
– jäsen (Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK)
– jäsen (Kirkon Ulkomaanavun Säätiö)
– jäsen (Vasemmistonuoret ry)
– jäsen (Kynnys ry)
– jäsen (Suomen Liikemiesten Lähetysliitto ry)
Helsingin toimipiste:
– Hallintoavustaja
– Verkkojulkaisujen päätoimittaja
– Tiedottaja
– Viestintä- ja varainhankintapäällikkö
– Kehityspoliittinen asiantuntija
– Ohjelmajohtaja
– ETVO-koordinaattori
– Kehityspoliittinen asiantuntija
– IT-tukihenkilö
– Kehityspoliittinen asiantuntija
– Kampanjakoordinaattori
– Verkkojulkaisujen toimitussihteeri
– Kampanjakoordinaattori
– Verkkotuottaja
– Koulutussuunnittelija
– Järjestelmäsuunnittelija
– Tietohallintosuunnittelija
– Henkilöstösuunnittelija
– Toimittaja
– Toimittaja
– Globaalikasvatusavustaja
– AEPF-koordinaattori
– Kampanja-avustaja
– Hallintokoordinaattori
– Viestintäassistentti
– Viestintäavustaja
– Järjestösihteeri
– Tiedottaja
– Ohjelmapäällikkö
– Vaikuttamistyön avustaja
– Pääkirjanpitäjä
– Toimistokoordinaattori
– Ohjelma-avustaja
– Kehitysyhteistyöneuvoja
– Kehityspoliittinen asiantuntija
– Verkkopalveluiden tekninen asiantuntija
– Kirjanpitäjä
– Hallintosihteeri
– Graafikko
– Sovellussuunnittelija
– Kehityspoliittinen asiantuntija
– Tiedottaja
– Kampanja- ja viestintäjohtaja
– Järjestökoordinaattori
– Projektityöntekijä
– Markkinointisuunnittelija
– Taloussuunnittelija
– Koulutussuunnittelija
– Festivaaliassistentti
– Koulutussihteeri
– Ohjelmasuunnittelija
– Toimituspäällikkö
– Taloussihteeri
– Koulutussuunnittelija
– Mahdollisuuksien tori –koordinaattori
– Tuotantopäällikkö
– Ohjelmasuunnittelija
– Ohjelmasuunnittelija
Mosambikin toimipiste:
– Hankeneuvoja
– Kehityspoliittinen asiantuntija
– Huoltomies ja logistikko
– IT-tukihenkilö
– Siivooja
– Toimistopäällikkö
– Maajohtaja
Nicaraguan toimipiste:
– Ohjelmasuunnittelija
– Siivooja
– Kirjanpitäjä
– Kehityspoliittinen asiantuntija
– Maajohtaja
– Vastaanottovirkailija
– Kehityspoliittinen asiantuntija
Tansanian toimipiste:
– Maajohtaja
– Kehityspoliittinen asiantuntija
– Kansalaisyhteiskunnan asiantuntija
– Hankeneuvoja
– Kirjanpitäjä
– Siivooja
– Toimistosihteeri
– Huoltomies ja autonkuljettaja
Thaimaan toimipiste:
– Aluejohtaja
– Toimistosihteeri
– Kehityspoliittinen asiantuntija
– Kehityspoliittinen asiantuntija
Suomen Lähetysseuran toiminnasta P.Vahteran blogista lainattuna, ..Suomen Lähetysseura ry sai ulkoministeriöstä kehitysapurahaa 7,9 miljoonaa euroa viime vuonna. Se saa kannatustuottoja 19,9 M eur. Järjestöllä on suuri omaisuus, koska sijoitus- ja rahoitustoiminnan tuotot lama-aikana oli 2,2 miljoonaa euroa. Taseessa on kiinteistöjä, asunto-osakkeita ja muita osakkeita sekä sijoitusrahasto-osuuksia. Suomen kehitysapuun ei lasketa yksityisten rahoittamaa osuutta. Vähintään voisi ihmetellä, miksi noin varakas järjestö saa vuosittain vielä verorahoja. Lähetysseura työllistää lähes 300 henkilötyövuotta vuodessa, joista yli puolet Suomessa.