”Onnea ja menestystä vuodelle 2015!”Jos minulle toivotetaan tällä tavalla uutta vuotta, en oikein tiedä, mitä ajatella. Tarkoittaako onni kenties samaa kuin tuuri, tsäkä, mäihä, lykky, flaksi? Eli onko se onnen toivottaminen todella näin heikoissa kantimissa? Entäs sitten menestys, millaista laatua se voisi olla? Taloudellista vaurastumista, menestystä naismaailmassa, Finlandia-palkinnon saamista, presidentin itsenäisyyspäivävastaanotolle pääsyä?
Yliopiston almanakka alkaa vuosittain pyyntörukouksella: ”Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys!”Olen aina mieltänyt tämän niin, että rauhaa ja menestystä pyydetään Suomelle ja kaikille niille, jotka tässä maassa asuvat. Yksimielisyyttä tärkeissä asioissa. Menestys tässä yhteydessä voisi tarkoittaa turvattua toimeentuloa kaikille. Rauha taas merkinnee sitä, että ilmatilaamme ei loukata eikä itärajan takana uhota ja möykätä kuin viimeistä päivää. Kenellekään suomalaiselle ei voine olla epäselvää, mistä suunnasta mahdollinen hyökkääjä tulisi rajan yli.
Ulkonainen rauha ei tietenkään yksin riitä. Myös sisäistä rauhaa tarvitaan. ”Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan”. Näin päättyy Herran siunaus jokaisessa käsikirjan mukaan toimitetussa messussa. Kyse ei ole vain yleisestä toivottelusta, vaan nimenomaan Herran siunauksesta. Ennen tätä messussa on tietysti ollut synnintunnustus ja synninpäästö. Sananlaskujen kirjan 28:13 sanoin: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon”.
Minusta on jo jonkin aikaa tuntunut siltä, että maamme asiat eivät voisi olla paljonkaan huonommalla tolalla, ne eivät ole osaavissa ja turvallisissa käsissä. Vaikka presidentiltä onkin vähennetty (liian) paljon valtaa, niin hän tuntuu tällä hetkellä olevan ainoa, joka kantaa käytännössä huolta itänaapurin tilanteesta. Muut vastuunkantajat hallituksessa ja eduskunnassa vain spekuloivat. Taitavat keskittyä tämänkeväisiin eduskuntavaaleihin.
Jotkut mielensäpahoittajat ovat jo ehtineet vetää herneen nenäänsä siitä, että presidentti uudenvuodenpuheessaan toivotti kansalaisille Jumalan siunausta. Heidän mielestä uskonnollisia mielipiteitä ei pidä sekoittaa valtion asioitten hoitamiseen. Tarkkaan ottaen he siis haluaisivat, että Jumala ei sekaantuisi millään tavalla heidän asioihinsa. Tällainen vaatimus on kohtuuton. Mikä isä se sellainen on, joka ei olisi kiinnostunut kaikkien lastensa tekemisistä eikä millään tavalla tahtoisi auttaa? Jumalan avullahan Daavid-poikanenkin ylimielisen Goljatin tyrmäsi.
Jumalan siunaus ei ole mikään henkivakuutus. Se on pikemminkin muistutus siitä, kuka meistä todella välittää. Toki hän sallii meidän joutua monenlaisiin kenkkumaisiin tilanteisiin, vaikka ne eivät olisikaan hänen suoranainen tarkoituksensa, etukäteen suunnittelemansa reitti. Mutta salliessaan pahan kohdata meitä hän myös aina järjestää poispääsyn pahasta.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin. (Virsi 600: 5)
PS: Jos joku on kiinnostunut lukemaan myös vanhoja bloginoitani, niin tässä on:
http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Kiitos blogistille viisaasta kirjoituksesta. Raamattu tekee selvän eron sydämen viisauden ja tyhmyyden välillä. Jeesus kertoi vertauksen viisaasta rakentajasta, joka rakensi elämänsä kestävälle Kristus-kalliolle ja tyhmästä rakentajasta, joka rakensi heikon, ihmismielipiteiden varaan. ”Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta Minä vihaan” (San.8:13). Siunaamme presidenttipariamme, heillä on oikeat elämänarvot.
Niin, kaikki eivät ota huomioon, että rakentamiemme talojen perustukset tullaan vielä kerran perusteellisesti syynäämään!
Presidentti piti hyvän puheen. Tuli sanottua aista niinkuin ne maailmassa ovat.
Vaatii muuten aikamoista siviili rohkeutta hänen asemassaan toivottaa Jumalan Siunausta sekulaareille kuuntelijoilleen.
On päivän selvää että monet sellaiset pahastuivat oliko joku odottanut jotakin muuta?
Kekkonen vaikeroi ja päätti puheensa : ”Vanhaa hyvää tapaa noudatten toivotan kaikille Korkeimman siunausta.”
Pääsi sillä ottamasta henkilökohtaisesti kantaa Jumala-kysymykseen. Kun ilkeästi ajattelen niin ihmettelempä että se sen sanoi.
Hyvä , että oli ainakin uskovinaan sen, että on häntäkin korkeimpia voimia tai oliko hän se korkein joka sinunasi kansaa?
Kekkosella oli tapana käydä jouluaattohartaudessa klo 17 Vanhassa kirkossa, sikäli kuin ei sattunut olemaan Moskovassa Rauhaa hieromassa. Kansan suussa tuo kyseinen hartaushetki, jonka pitäminen viime vuonna työnjaossa lankesi meikäläiselle, on edelleenkin nimeltään Kekkosen kirkko.
Kyllä minä Kekkosen rauhantoimia arvostan. Hänen uskonnollisuudestaan en mitään tiedä paitsi Uuden Vuoden toivotuksen.
Jotta totuus (presidentin puheesta puhuttaessa) ei unohtuisi, niin tässä puhetaidon opettaja Antti Mustakallion mainio analyysi erinomaisen hyvästä puheesta.
http://www.sanahaltuun.fi/2015/01/olemme-vakavien-asioiden-aarella-tasavallan-presidentin-uudenvuodenpuhe-2015/