Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa on alkanut petosoikeudenkäynti, jossa selvitellään seurakunnalta ja seurakunnan pastorilta suuria rahasummia saaneen miehen edesottamuksia.
Uutisoinnin mukaan ilmeisesti täysin perättömiä juttuja kertonut heppu oli kahden vuoden aikana onnistunut kuppaamaan seurakuntaa ja pastoria lähes 120 000 eurolla.
Tapaus on ääriesimerkki siitä, miten hyväntahtoista höynäytetään ja kuinka suuret oppirahat seurakunta paimenensa kanssa on joutunut maksamaan. Eivätkä he olleet ainoita, jotka ovat saaneet maistaa temppumaakarin konsteja.
Diakonian avuntarvitsijoiden joukossa tämäntyyppiset tarinat ovat tuttuja. Olen tavannut yrittäjiä, jotka ovat joutuneet yhtiökumppaninsa tai toisen yrityksen vedätyksen vuoksi pulaan. Samaan tapaan olen kohdannut yksityishenkilöitä, jotka ovat halunneet auttaa pulaan joutunutta ja ovat lainanneet rahaa saamatta varojaan koskaan takaisin. Joskus huijareiden jutut ovat olleet ihan päättömiä, joskus niin taitavasti sommiteltuja ettei ole mikään ihme, jos auttaja lankesi ansaan.
Tällaisten uutisten äärellä olen tyytyväinen, että niin kuntien sosiaalityöntekijät kuin luterilaisten seurakuntien diakoniatyöntekijät ovat alansa ammattilaisia joilla on ammattimaiset toimintatavat. Diakoniatyöntekijät ja sosiaalityöntekijät puhuvat samaa kieltä ja ymmärtävät toistensa perustoimintatavat. Siksi on helppo tehdä yhteistyötä avustusasioissa ja selvittää avuntarvitsijan elämäntilannetta, jolloin myös poissuljetaan mahdollisia epäselvyyksiä. Kyllä kantapääkoulustakin saa lisäoppia, mutta vahva ammatillinen pohja antaa valmiuksia toimia sosiaalialan kentällä ja ymmärrys erilaisista palvelujärjestelmistä antaa suodattimen, jolla voi siivilöidä ilmeisimmät huiputusyritykset.
Seurakuntien diakoniatyön avustuksia myönnettäessä on hyvä, että noudatetaan tarkkoja avustusperiaatteita. Ja miksipä ei oltaisi tarkkoja, koska avustukset myönnetään yhteisistä varoista. Diakonian sisältöjä tuntemattomat näkevät turhan usein tämän puolen työstä ”toimistoon piiloutumisena” tai ”kankeana virkamiesmäisyytenä.” Jotta tasapuolisuus ja reilu peli toteutuisi sekä minimoitaisiin väärinkäytökset on ”virkamiesmäisyys” tässä kohtaa perusteltua.
Ja kun kukaan meistä ei ole täydellinen, saattaa se ammattilainenkin tulla huijatuksi, mutta helppoa se ei ole.
Marko Pasma :”Kyllä kantapääkoulustakin saa lisäoppia, mutta vahva ammatillinen pohja antaa valmiuksia toimia sosiaalialan kentällä…”
Kyseisen seurakunnan Isän hyvin tuntien ja hänen johdollaan avustustarvikkeita mm. Venäjälle vieneenä tekee mieli sanoa, että hänen ammatillisessa pohjassaan ei mielestäni ole mitään puutteita.
Asiasta ESS:sa kertovan artikkelin mukaan rahat lainannutta ”miestä olivat avustaneet myös Suomen katolinen kirkko, Helsingin ortodoksinen seurakunta ja Kauniaisissa toimiva humanitäärinen järjestö. Kirkkoherra tähdensi toimineensa avoimesti. Lainoista oli puhuttu Lahden seurakunnanneuvostossa. Hän oli kysynyt eri puolilta kirkkonsa hallintoa, estäisikö mikään määräys miehen avustamisen. Mitään estettä ei ollut kerrottu.”
Laki ortodoksisesta kirkosta määrää, että seurakunnanneuvoston tehtävä on vastata seurakunnan hallinnosta ja taloudenhoidosta. Seurakunta vaatii ESS:n mukaan miehiä korvaamaan yhteisvastuullisesti seurakunnan menetykset, mitä pidän seurakunnan kirkkoherran kohdalla ylimitoitettuna, koska hänelle ei oltu annettu tietoa asiasta, vaikka hän oli sitä kysynyt ja asia olisi kuulunut seurakunnanneuvoston päätettäväksi.