Yasmine Pernillä on suomalaisia sukujuuria, hän puhuu sujuvaa ruotsia mutta on italialainen ja kuitenkin hän on asunut suuren osan elämästään Lähi-idässä. Perni kävi esittelemässä palestiinalaiskristityistä kertovaa filmiään ”The Stones Cry Out” Helsingissä ja Turussa 8. ja 9.5. Keskusteluun varattiin aikaa ja sitä käytiin ainakin Turussa niin innokkaasti, että vahtimestarien piti tiukkasanaisen ystävällisesti ohjata yleisö ulos kirjaston sulkeuduttua. Intoa tuntui kyllä olevan filmin ”Night at the Library” ensimmäisen osan tekoon.
Palestiinalaiskristityt kutsuvat itseään ”eläviksi kiviksi”, siitä filmin nimi. Filmi päättyy myös Luukkaan evankeliumin sanoihin ”Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.” (Luuk. 19:37-40)
Yasmine Perni teki filminsä, koska hänen mielestään Pyhän maan konfliktista on tehty pelkästään Israelin ja islamin taistelu unohtaen, että ensimmäisten kristittyjen jälkeläiset elävät edelleen Israelissa ja Palestiinassa ja heidän identiteettinsä on palestiinalainen. He jakavat Israelin miehityksen (tai sotilaallisen läsnäolon, jos termeistä halutaan kiistellä) muslimipalestiinalaisten kanssa ja Israelissa he identifioituvat muun ei-juutalaisen Israelin ongelmakentän kanssa. Israelhan määrittää itsensä juutalaisvaltioksi ja juutalaisidentiteetin ylemmyyttä uusi hallituskin korostaa. Puolustusministeriön Länsirannan hallinnon uusi komentaja Eli Ben-Dahan on sanonut, että ”juutalaisilla on suurempi sielu kuin ei-juutalaisilla, vaikka he olisivat homoseksuaaleja”.
Palestiinalaiskristittyjen asema heidän itsensä kertomana luulisi kiinnostavan suomalaisia kristittyjä. Tätä kertomusta elokuva ”The Stones Cry Out” oli. Israelista kiinnostuneiden suomalaiskristittyjen kuulee sangen usein toistavan Israelin valtion virallisen tarinan mukaista ”totuutta” esimerkiksi Israelin itsenäistymiseen liittyvistä tapahtumista. Totuus on, että ”Naqba” oli katastrofi myös palestiinalaiskristityille. Kymmenet tuhannet palestiinalaiskristityt menettivät kotinsa Israelin itsenäistymistä seuranneissa tapahtumissa.
Suomalaisten kristittyjen kuulee usein kertovan myös tarinaa muslimien sortamista kristityistä, jotka tämän sorron takia muuttavat pois. On totta, että kristittyjen määrä vähenee Länsirannalla koko ajan. Mikko Louhivuori, Betlehemissä asuva Jerusalemin Rockefeller-museon tutkija, jonka vaimo on palestiinalaiskristitty, kirjoittaa kuitenkin : ”muslimien ja kristittyjen välit ovat hyvät ajoittaisista jännitteistä huolimatta”. Kristittyjen määrän väheneminen on seurausta Länsirannan taloustilanteen heikkenemisestä, jota Israelin Palestiinalaisalueiden eristämispolitiikka lisää. Kristityt palestiinalaisethan ovat perinteisesti olleet vauraita ja heidän varallisuutensa on perustunut talouden vapauteen. Vaikutusta on tietenkin ollut myös taloudellisen vallan siirtymisellä Oslon sopimuksen synnyttämälle Palestiinalaishallinnolle, jota koko Palestiinan kansa muslimeista kristittyihin tuntuu pitävän korruptoituneena.
Kristittyjen ja muslimien yhteiselämä on perinteisesti sujunut rauhanomaisesti. Tästä on osoituksena myös Suomen Lähetysseuran tukemat koulut: Beit Sahourin koulu Betlehemissä ja Toivon koulu Ramallahissa, molemmat kaupungit Palestiinan ydinalueita. Kummassakin koulussa muslimit ja kristityt opiskelevat yhdessä.
Kirkon Ulkomaanavun EAPPI-ohjelma tukee Palestiinan kristittyjen asemaa myös osallistumalla paikalliseen seurakuntaelämään. Suomalaisten Israelista ja Pyhästä maasta kiinnostuneiden kristittyjen kannattaisi pitää mielessä se, että EAPPI-ohjelman vapaaehtoiset ovat Palestiinassa nimenomaan kristittyjen kutsumana. Mitkä ovat ne konkreettiset seikat, jotka suomalaiset kristityt jättävät tekemättä väheksymällä palestiinalaiskristittyjen tilannetta? Yasmine Perni heitti Turussa yleisökeskustelussa kysymyksen paikalla olleille kriittisille osallistujille: ”Mitä Jeesus olisi tehnyt?” kun yleisön edustaja esitti näkemyksen, että filmin tarjoama ”puolitotuus on kokonainen valhe”. Ehkä suomalaisten kristittyjen kannattaisi tutustua Jeesuksen tapaan tuoda totuus esiin inhimillisten määritelmien alta konkreettiseksi toiminnaksi. Kristillisen näkemyksen mukaan meitä vedetään tilille viimeisellä tuomiolla siitä, mitä olemme jättäneet tekemättä vähäisimmille veljillemme. Israelin kasvavan militarismin ja väkivaltaisten rotupuhtausvaatimusten varjossa näitä vähäisimpiä veljiä ja sisaria asuu ja elää. Ovat eläneet jo 2000 vuotta.
Kuvassa EAPPI-vapaaehtoiset osallistuvat Nablusin palestiinalaiskaupungin ortodoksiseurakunnan jumalanpalvelukseen. En ole kuullut Pyhälle maalle suuntautuvien kristillisten matkajärjestäjien sisällyttävän Nablusia ohjelmaansa. Nablusin lähellä on myös samarialaisten yhteisö, johon tutustuminen on vain järjestelykysymys sekä roomalaiskaupunki Sebastian rauniot kirkkoineen: paikka, missä Johannes Kastaja menetti päänsä .
kuva: Juha Hyrsky
The Stones Cry Out-elokuvaa (55 min) voi tilata Kirkon Ulkomaanavun kautta esityskäyttöön.
Filmin trailer löytyy täältä
On valitettavaa, että Pernin filmin synnyttämä keskustelu, ei rantaudu tänne. Muistan kaiholla aikaa, jolloin sanan miekka heilui ja tunteet kävivät kiivaina tälläkin foorumilla. Nyt saan käydä keskustelua sähköposteilla ja facebookviesteinä. Voin vakuuttaa, että tiukkaa kritiikkiä on esitetty ja siihen on vastattu. En vain voi tänne näitä mielipiteenvaihtoja referoida. Ei moderni keskustelu niin etene, toisen käden referointina.
Johtuuko vaikeneminen aiheen kiusallisuudesta? Kristityt palestiinalaiset saattavat pilata Suomesta katsoen selkeän kahtiajaon ’meihin hyviin’ ja ’niihin pahoihin’.
Tästäkin on kyse, Martti. Myös se hillitsee ainakin palestiinalaiskristittyjä kritisoivia kommentteja, että kristittyjen pako on aika selkeästi talouspoliittinen valitettava fakta. Asioista perillä olevat eivät tosissaan väitäkään, että kyseessä olisi se ainainen islam -vastaan-sivistynyt- maailma-asetelma. Israelin miehityspolitiikkahan perustuu juuri taloudellisen mahdin vahvistamiselle.