Heinolassa oli maailman pienin ”Rajat kiinni” mielenosoitus. Osallistujia ei yhtäkään. Poliisi ja media seurasi tapahtumia tarkkana. ”Heinolan poikana” voin hyvin kuvitella tapahtumien kulun. Mitään ei vain tapahdu. Mikä onkin hyvin tyypillistä siinä torilla. Kerrankin se tapahtumattomuus muuttui hyvin positiiviseksi viestiksi.
Heinolassa on tehty monia muitakin hyviä ennätyksiä Suomessa. Kesällä Heinolassa on elämää torilla. Olin 1960-luvulla monena kesänä myymässä ns. maalaisten pöydässä monenlaista tuotetta kaupunkilaispoikana. Moni kertoo edelleen, että Heinolan torilla viihtyy kesäisin hyvin.
Lahtelaisetkin käyvät vartavasten juomassa päiväkahvit Heinolan torilla. Juuri sen rauhallisuuden ja hyvän tunnelman tähden. Onkohan me Riston kanssa käyty samoja koulujakin. Varmasti ainakin siellä torilla olemme nähneet. Eiköhän Heinolassa miltei kaikki tunne toisensa. Siinä taitaa olla paikan hyvät – ja huonotpuolet samalla kertaa.
Kiva huomata miten lähellä toisiamme olemme eläneet. Ketähän muita tuttuja täältä vielä voikin löytyä. On tämä kirjoittaminen välillä yllättävän palkitsevaa.
Kyllä, Heinolan tori ja Heinola muutenkin on kesällä oikein mukava paikka. Piipahdamme siellä kesäasunnoltamme ihan muuten vaan. Suometar-laivalla on kiva tulla kauniiseen satamaan ja siitä sitten syömään ja torille kahville.
Mulla on mukavia muistoja Heinolasta:
https://www.facebook.com/runokantaa/posts/314298942079578
Kiva kun Heinola käy Heinolassa viihtymässä. Heinolassa on kaupunkina hyvää, vaikka uutisointi ei aina suosi Heinolaa. Heinolan kanssa meillä monella on värikästäkin väittelyä.
”Kiva kun Heinola käy Heinolassa viihtymässä.”
Tsot tsot, kävin sekä viihtymässä että viihdyttämässä,
Minä käväisin Heinolan torilla maalaisten pöydässä Lusin mummun kanssa myymässä omenoita ja kananmunia jo 1940-luvun lopulla, ennen kuin 1951 aloitin oppikoulun Heinolan yhteislyseossa (nyk. Lyseonmäen koulu). Heinolassa näin ensi kerran ihmisen kokoisen nuken ikkunassa ja kysyin mummulta, voiko sen ostaa ja mummu nauroi heleästi.
Heinola oli ainoa paikka, jonne panin paperit papin virkaan, mutta oppineemmat saivat vaalisijat. Joku viisasi jälkeen päin, että olisikin ollut liian viidesläinen meikäläiselle. Nykyisin käyn Heinolassa sytyttämässä kynttilöitä vanhempieni ja isovanhempieni haudoille. Hiljainen kaupunki.
Heinolalla on erityinen piirre. Siellä ei tartuta tilaisuuteen, eikä hyödynnetä täysillä erinomaisiakaan mahdollisuuksia. Joku ihmeellinen itsensä vähättelyn kulttuuri siellä vaikuttaa.
”Joku ihmeellinen itsensä vähättelyn kulttuuri siellä vaikuttaa.”
Taitaa olla aika yleinen piirre keski-iän ylittäneiden suomalaisten keskuudessa yleensäkin. Nuoremmat osaavat jo paremmin nostaa häntänsä, mikä on tietysti pelkästään positiivista globaalissa nykymenossa.