Edellisen blogin kommentteihin tuli muutama viesti siitä, mitä vapaus oikeastaan on. Jatketaan. Mitä on sananvapaus?
Näkökulma voi olla kahdenlainen, ”vasemmistolainen” tai ”oikeistolainen”. Oikealla katsotaan asiaa rajoitusten puutteena: on sananvapaus, kun valtio ei sensuroi etukäteen eikä rankaise sananvapauden käytöstä jälkikäteen. Esimerkiksi jumalanpilkkalaki rajoittaa tätä sananvapautta. Vasemmistolainen näkökulma kysyy onko todellista mahdollisuutta levittää omia ajatuksiaan, kannustaa esimerkiksi jakamaan kulttuurilehtitukea.
On myös sosiaalinen sananvapaus. Saanko sanoa ääneen mitä ajattelen ilman että tulen sosiaalisesti torjutuksi? Esimerkiksi eriväristen tasa-arvoa saa vastustaa lähinnä periaatteessa, käytännössä entisen Etelä-Afrikan mallin ajaminen on eräänlainen sosiaalinen itsemurha. Aito avioliitto ry:n huoli on ennenaikainen mutta aivan todellinen: tulee aika, jolloin nyt voimassa olevan avioliitton kannattaminen on suunnilleen samanlainen asia.
Lopuksi voi kysyä onko sananvapauden idea tulkittava käänteisesti: kaikilla muillakin on oikeus puhua ääneen – ja minulla on moraalinen velvollisuus kuunnella kaikkia ainakin hetki, olla torjumatta ajatuksia aivan välittömästi.
Vai onko? Ja mitä mieltä sinä olet siitä mitä sanavapaus on?
Mielipiteen vapaus on koko länsimaisen ajattelun elinehto, periaatteessa sen tulisi olla koko maailmassa vapaa. Kukaanhan ei voi estää ihmistä ajattelemasta vapaasti, mutta sanomiset joutuvat aina kohtaamaan toisten mielipiteet. Aihe on erittäin mielenkiintoinen ja syviä ajatuksia herättävä.
Saako ihminen olla ”väärässä” jos haluaa? Onko ihmisellä oikeus sanoa ja ajatella valtavirran ulkopuolella? Eikö lähes kaikki historialliset murrokset ole asettaneet jonkin uuden tai valtavirrasta poikkeavan näkemyksen ja oivalluksen voimaan asettamallla kyseenalaiseksi tämänhetkiset näkemyskset?
Sanan vapauden sallimisessa on olemassa valtava ristki, mutta se on uskallettava ottaa.