Kirkolliskokous valitaan, ja listojen nimien ympäripyöreyttä jo ehti eräs blogaaja valittamaan. Mutta ainakin listat ovat nyt läpinäkyvämpiä, kun nimessä saa suoraan lukea esimerkiksi ”Kokoomus” tai ”Keskusta”.
Kertokaa joku miten vaikka nyt kokoomuslaiset ehdokkaat haluavat evlut kirkkoa muuttaa. Jos äänestäjällä olisi vaihtoehtona keskustalainen jäsen kirkolliskokoukseen, miksi valita nimenomaan kokoomuslainen? Oletettavasti myös kepulainen ehdokas haluaa jollain mittarilla paremman evlut kirkon — onko mittari toisenlainen, vai onko hän väärässä keinojen suhteen?
Tai, oikeastaan, mistä merkittävästä kirkolliskokous aidosti ja oikeasti päättää, kun se ei päätä suhteesta homoihin tai naispappeihin? Käsittääkseni esimerkiksi viittomakielisen vihkikaavan hyväksyminen ei ole oikea päätös, sellainen jossa olisi selkeästi erilaisia perusteltuja vaihtoehtoja ja jossa valinnalla niiden väliltä olisi iso merkitys.
Puoluekanta on epäolennainen valintaperuste kirkollisissa vaaleissa. Paljon tärkeämpää on se, että kirkon sisällä vaikuttavat erilaiset suuntaukset olisivat nykyistä selkeämpinä vaihtoehtoina valitsijoiden valittavissa, niin että kirkolliskokous olisi tässä suhteessa edustava. Mitä tulee Jorin esillenostamiin kysymyksiin, on päätös pappisviran avaamisesta myös naisille tehty jo 1986, eikä ole paineita sen muuttamiseen. Toki on niitä, jotka pitävät tuota päätöstä vääränä, ja heillä olkoon oikeus mielipiteeseensä, mutta mitään uusintakäsittelyä ei tarvita, eikä sellaista varmastikaan olla tuomassa esityslistalle. Ennemmin tai myöhemmin kirkolliskokous joutuu ottamaan kantaa siihen, miten kirkko suhtautuu uuteen avioliittolakiin. Kysymys on vaikea, koska käsitykset siitä, mikä olisi oikein, jakautuvat voimakkaasti kirkon jäsenistössä, kuten muutenkin yhteiskunnasa. Muutoin ovat homot tietenkin yhtälailla ihmisiä kuin heterotkin, joten mitään erityispäätöksiä ei tarvita.
Oikeastaan kysyin mistä päätetään, kun oikeasti päätetään, eikä aiheena ole naispappeus eikä homot.
Kun kirkkoherra päättää hyväksyä jonkun aiemmin kirkosta eronneen hänelle tuntemattoman ihmisen seurakunnan jäseneksi, kyseessä on vain ”päätös” lainausmerkeissä. Työntekijän ottaminen sen sijaan on jo oikea päätös, jos realistisia hakijoita on useampia. Tätä tarkoita ”oikeasti päättämisellä”.
Toki poliittinen puolue ja sen perusteella syntynyt kokemus antaa jonkinlaisen kuvan ehdokkaan ajattelutavasta tai ainakin taustasta, mutta eivät ne kovin hyviin sovellu kirkolliskokousvaaleihin. Minä olen ehdolla Kevään kirkon lisalla, jossa on ehdokkaita, joiden poliittinen kanta tiedetään ja ehdokkaita, joiden poliittista kantaa ei tiedetä. Ne, jotka tiedetään, edustavat eri poliittisia puolueita. Heitä yhdistää halu uudistaa kirkkoa.
Seurakuntavaaleissa puolueet ovat enemmän esillä ja minusta se on ok. Se lähentää seurakuntaa ja seurakuntalaisia, puolueet laajentavat mielenkiintoa kauemmas ”sisäpiiristä”. Puolue on tapa yhdistellä ja organisoida mielipiteitä, mitä hiukan vierastetaan kirkossa.
Uudistaminen ja säilyttäminen ovat yksi jakolinja, joka kirkolliskokouksessakin tulee usein esiin. Tavoissa sanoittaa uskoa ja harjoittaa hengellistä elämää on eroja, jotka nousevat esiin puheissa, äänestyksissä ja päätöksissä.
Markku Jalava. Tässähän tämä ongelma tuleekin esille. Te tahdotte uudistaa kirkkoa mutta mitä se tarkoittaa?
Keskustan ja sitä lähellä olevan seurakuntaväen ajatuksia näiden vaalien yhteydessä:
Maailma muuttuu. Tarvitsemme kirkon sanomaa ja uudenlaista yhteisöllisyyttä. Rakennamme kirkkoa, jonka jokainen voi kokea omakseen. Toimimme koko kirkkomme hyväksi, oman hiippakuntamme ja sen ihmisten parhaaksi.
Arvostamme perinteitä. Luotamme Sanaan. Etsimme uutta yhdessä.
Kunnioitamme toinen toistamme ja tapaamme uskoa. Yhteistyön hengessä saamme paljon aikaan.
Tarjolla edustava lista. Hyviä ehdokkaita. Monilta aloilta. Nuorempia ja vanhempia. Paljon elämänkokemusta. Aktiivista vastuun kantamista.
Lisäksi yksi esimerkki, kansainvälistä väriä suomalaiseen maisemaan muuttaneena, ehdokkaana afrikkalainen prinsessa, joka työskentelee suomalaisessa koulussa ravitsemus ja siivoustyössä: http://www.roto.nu/doku.php/ehdokkaana_2016_kirkollisvaaleissa
Mikä edelläolevista ei soveltuisi myös Kokoomuksen listalle? Tai mainitun Kevään kirkon?
Kyllähän edellä olevan voi allekirjoittaa, mutta mitä se on? Ei puolueilla ole ymmärtääkseni isoja eroja kirkkokannanotoissaan.
Kevään kirkossa olemme avanneet pääperiaatteita lähemmäksi käytäntöä. Lopulta esimerkiksi kirkolliskokouksessa päätökset tehdään tarvittaessa äänestämällä. On otettava oikeasti kantaa, ei riitä, että sanotaan toimittavan ”kirkon hyväksi”. Siellä aika monet vastustavat muutoksia, mihin tiukka 3/4 määrävähemmistö tarjoaa hyvän keinon. Yhteisen kirkon puolustaminen ei voi tarkoittaa sitä, että kirkko ei uudisteta.
Kun tutkii ehdokkaita, tulee katsoa edellisen kauden toimintaa, joko silloin mukana olleiden ehdokkaiden tai ainakin heidän edustamansa ryhmän käyttäytymistä asiakysymyksissä.
Tässä yksi esimerkki Kevään kirkon ohjelmasta. Olemme myös kirkolliskokouksen valmisteluissa ja äänestyksissä toimineet näiden periaatteiden puolesta:
”Mitä tarkoitamme kirkolla, jonka hallinto ja päätöksenteko on avointa ja demokraattista?
– sen hallinnon ja talouden rakenteita on purettava ja yhdisteltävä sekä seurakuntarakennetta uudistettava. Se ei tarkoita seurakuntalaisista etääntymistä, sillä varsinainen toimintaa tapahtuu lähellä ihmisiä, seurakunnissa tai kirkkopiireissä, ja ihmisten keskellä, yhä enemmän myös tietoverkoissa.
– se on jäsenten muodostama yhteisö, jossa jäsenillä on oltava myös paljon päätösvaltaa. Seurakuntalaisten valtaa on lisättävä muun muassa vaaleja yksinkertaistamalla ja äänestämistä helpottamalla.
– on keskusteltava siitä, tulisiko myös kirkolliskokous valita suoralla jäsenvaalilla seurakuntavaalien yhteydessä. Kannatamme mahdollisuutta äänestää kirkon vaaleissa myös netin välityksellä.
– on harkittava, mihin tarvitaan keskushallintoa ja mikä sujuu paremmin paikallisesti. Työalajako ei saisi olla este yhteistyölle.
– siellä puhutaan ymmärrettävää kieltä ja avoimuus on sen keskeinen arvo. Avoimuus antaa tilaa kysymyksille. Se mikä ei ole erikseen salaista, on julkista ja läpinäkyvää. Asioiden valmistelu, esitykset ja päätökset tehdään julkisesti ja avoimesti.
– se käyttää aktiivisesti ja monipuolisesti viestinnän keinoja. On kehitettävä vaalien ohella muita keinoja osallistumiseen ja demokratiaan.”